Kaksi konnaa ja muita metkuja

Saanko esitellä: Niilo ja Naimi Neulatyyny hitaasti edistyvällä matkallaan kohti joulua!

He ovat Henrietan jälkeläisiä. Hänet löysin Signorinan kangaskaupasta, tai oikeammin Henrietan kaavat. Niilolla on jo kukkia valmiiksi kilvessään, eikä hän miespuolisena ole muutenkaan kovin kukkien perään. Naimilla somistekukkaset ovat vasta hakusessa. Kotivarastoista ei löytynyt kuin mustaa ja punaista huopaa, joita Naimi ei missään tapauksessa kelpuuttanut aurinkoisen kilpensä somisteeksi. Vaikka kuvassa painetaan peräkanaa, anteeksi,siis peräkilpikonnaa, niin heille on kyllä ero tulossa vielä ennen joulua. Mutta ystävinä eroavat ilman suurempaa dramatiikkaa. 

Jätämme nyt Naimin ja Niilon jatkamaan matkaansa. 

 Kuusikko on nyt piiloutunut valkoisen pinnan alle. 

Kuusikkotyössä ompelin ehkä paksuimpia koskaan ompelemiani saumoja. Onneksi minulla on vielä hyvä varasto Karnaluksista vahingossa ostamiani heinäseipään paksuisia neuloja. Samaan aikaa paininjalan alla oli paksuimmillaan kolme kerrosta kovikehuopaa, neljä kerrosta kangasta, joista yksi oli tilkkupinta saumoineen sekä paksua puuvillaista hihnaa. Hitaasti mennen onnistui, vaikka välillä hirvittikin. Cloverin Wonder Clipsit osoittautuivat korvaamattomiksi, mikään nuppineula ei olisi mennyt tuon tekstiilimäärän läpi ilman väkivaltaa ja mutkalle kääntymistä.

Kuusikkotyö on nyt joulupukin hyväksymisjonossa, tarkempaan esittelyyn se pääsee vasta joulun jälkeen. Sen verran voin paljastaa, että kuusikkoon hyppäsi niin omituisia otuksia, ettette kyllä arvaa!

Joulukuun Aurifil-BOM - vihdoin tämän vuoden viimeinen! Nimeltään se on Not Afraid of Flying, sen on suunnitellut Carrie Nelson. Punaiset hanhet ovat aivan liian verenkarvaisia, en saanut värejä säädettyä tämän lähemmäksi oikeaa. Osa Aurifilin BOMeista ovat mielestäni tänä vuonna olleet aika kummallisia, ja todennäköisesti en jatka näiden tekemistä enää ensi vuonna. Pat Sloan puolestaan julkaisee lähiaikoina oman Mysterynsä ensi vuodelle, sitä harkitsen. Tänä vuonna tekemäni Globetrotting (odottaa tikkaamista) oli mielestäni ihan kohtuullinen. Yhden suunnittelija  tekemänä BOMeista muodostui hyvä kokonaisuus. Aurifilin suunnittelijat taitavat jokainen elää omaa elämäänsä, ja yhteistä teemaa ei oikein muodostu. Olen kuluneena vuonna miettinyt, onko Aurifilin blokit edes tarkoitettu kaikki samaan työhön, jospa  BOMien idea on vain esitellä uusia blokkimalleja.

Iloista joulunalusaikaa kaikille!