Stoppi sisäiselle tilkkupoliisille

Nyt löytyi stoppi sisäiselle tilkkupoliisille. Olen muutaman viikon tuhertanut hys-hys-tilkkupinnan kanssa, julkistan sen myöhemmin kesällä. Siihen oli valittu kankaat varta vasten ja blokkimallin olin jo bongannut kauan sitten omalle silmälle mieluisana. Kankaat ostin Siilinjärven Tilkkupäiviltä. 

Ensimmäisen blokin valmistuttua muistin, minkä olin unohtanut. Pikkutyttönä, kun olin äitini kanssa kangaskaupasta, äiti vei aina ennen ostopäätöstä kangaspakan ikkunan viereen tai ulko-ovelle tarkistaakseen vielä värisävyn. Tilkkupäivien kangasosasto oli muistaakseni ikkunaton, eikä ostoshuumassa edes tullut mieleen, että sävyt eivät välttämättä olekaan juuri niitä, miltä ne siinä valaistuksessa näyttivät. Pehmeän harmaat kankaat eivät enää näyttäneetkään niin yhteensointuvilta, kun ne oli ommeltu samaan blokkiin. Oli sinertävän harmaata, oli melkein ruskeaankin taittuvaa "tavallisen" harmaan rinnalla. Kaksi iltaa tuijotin ensimmästä blokkia miettien, mitä tekisin. Kankaat eivät kuitenkaan pahasti riidelleet keskenään, tulos ei vain vastannut mielikuvaani. 

Ratkaisu löytyi yllättävästä paikasta. Parin viikon takaisella Helsingin olin ostanut muutaman postikortin työkavereita ilahduttamaan. Toinen sopikin paremmin tilkkuilun motoksi:

Kaikkia tekijänoikeuksia uhmaten jaan kortin teidän kanssanne, koska sen sanoma osui ja upposi, ja ihan yhdellä kerralla. Tällä hiljennän tulevaisuudessa sisäisen tilkkupoliisini. Ja jos unohdan, minua saa siitä kernaasti muistuttaa!

Blokkeja on nyt tehty jo viisi, ja porskutan vauhdilla eteenpäin niiden kanssa. Ja  blokki blokilta ne muuttuvat kauniimmiksi.

Tiistaina ompelin hätäpäissäni anopille äitienpäivälahjaksi kännykkäpussukan, lahja piti saada postiin viimeistään keskiviikkona. No, se taitaa lojua nyt Itellan lajittelukeskuksessa odottamassa ruuhkan purkautumista.

Kevät!

Jängynjärvi 8.5.2013 klo 5.20. Kuva ei todellakaan kerro kaikkea, siitä puuttuu uskomaton lintujen riemukonsertti kevään kunniaksi. 

Rentouttavaa helatorstaita kaikille!

Kevättarkennus aamulenkin jälkeen klo 6.50: Käki kukkuu (liekö sama Hullu Käki kuin viime kesänä, kun kukkui koko lenkkini ajan) ja koivut ovat hiirenkorvalla. Kyllä se kesä tulee kuitenkin!

Paperiaskartelua

Paperiaskartelu ei koskaan ole ollut lajini, vaikka olen ihan työksenikin askarruttanut muita. Ihailen suuresti esim. taitavia kortintekijöitä ja nukkekotitaitajia, mutta vammautunut vasen käteni ei kykene sellaiseen pikkupikkunäpertämiseen, jossa tarvitaan kahden käden tarkkaa hienomotoriikkaa. Siksi riemastuinkin, kun oli mahdollisuutta osallistua lahjakassikurssille, jossa työskennellään reiluilla mitoilla. Ja materiaalit löytyivät ihan kotoa. Siis, tapettien jämät kiertoon:

Kaksi mustavalkoista vasemmalta makuuhuoneen tapetista (laadultaan parasta kassintekoon), sininen  työhuoneeni tapettia ja oikeanpuoleinen on "tyttöjen" vessan takaseinän tapettia (laadultaan ehdottomasti kehnoin kassintekoon). Isompien kassien leveys on 24 cm ja korkeus 20 cm. Pikkukassi on 12 cm leveä ja 16 cm korkea. Nämä ovat harjoittelukappaleita, vaikka onnistuneita sellaisia. Nyt kun tekniikka alkaa olla hallussa, voin jo miettiä kuvioiden kohdistamista järkevällä tavalla. Näissä ne menivät ihan sattumanvaraisesti.

Rinkulaharjoituksia

Aamu alkoi haravan varressa, mutta sitten sade hätyytti sisälle. Pinnistelin muita sisätöitä ja ajattelin antaa ompelukoneen huilata tämän päivän. Illansuussa piti kuitenkin vähän verrytellä, ja testasin ympyräharppia (lisätarvikeluettelossa se on nimetty ympyränompeluohjaimeksi). Tilasin sen ompelevalta ompelukonekauppiaaltani jo kuukauden päivät sitten, ja sovimme, että hän tuo sen minulle Helsingin Kädentaitomessuille.  Olin Pfaffin sivuilta katsellut videota harpin käytöstä ja nyt se pääsi kokeiltavaksi. Pohjana Viipurista ostettua pellavaa ja sen alla huopakovike.

Lankana on vaihtuvavärinen Gutermanin Sulky, väri 4016. Lankaa upposi näihin tiiviillä koristetikillä tehtyihin ympyröihin aika paljon,vaikka pienempien rinkuloiden halkaisija ei ole kuin kuusi senttiä. Ihan kaikki kuvion salmiakit eivät pysyneet samankokoisina, en tiedä miksi. Tästä kokeilupalasta voisi tulla vaikka se hillitympi kännykkäpussi.

Kännykkäpussi Huitaisu

Uhkasin muutama postaus takaperin huitaista kuitenkin kännykkäpussin oransseista ja violeteista kankaista. Ensimmäisestä yrityksestähän tuli lopulta iso pussukka tummalla lilalla maustettuna, kun jänistin reipasta väriyhdistelmää. Tähteistä kokosin vielä pienemmän pussukan. Värit jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleen, ja niin päätin toteuttaa uhkaamani huitaisun. No, ei se ihan huitaisemalla syntynyt. Meni siinä tunti jos viideskin. D-insinööri on työmatkalla, joten saatoin surrutella myöhään yöhön. Perusohjeen poimin blogista Singeri soikoon. Mallissa houkutti se, ettei siinä tarvinnut askarella vuorin ompelun kanssa ahtaissa tiloissa, vaan pussi tehtiin sivusaumoja lukuunottamatta muuten valmiiksi ja sivusaumat ommeltiin viimeisenä päältä. 

 

 Tilkkupinnan koko on tässä vaiheessa 11 x 37 cm.

Pääsin kokeilemaan uutta edestä avointa vapaatikkausjalkaa. Taitaa aikaisemmin käyttämäni, edestä suljettu jalka jäädäkin nyt eläkkeelle, sen verran mukava kokemus tuo avoin jalka oli. 

Tikkasin tilkkupinnan kiemura-silmukkatikkauksella ohueen vanuun ja huopakovikkeeseen.

Vuorin ompelin tilkkupintaan oikeat puolet vastakkain ja käänsin sitten oikein päin. 

Kiinnitin tarranauha nurjan puolen toiseen päähän pussin sulkemista varten.  Oikealle puolella sovitin tarranauhan vastapuolen oikealle paikalleen. Pienet metallirenkaiden kiinnitysnauhat ompelin pienen kangaskaitaleen alle.

Pussin sivusaumat tikkasin kolminkertaisella suoralla ompeleella pussin oikealta puolelta.

 

 

Kantohihnaksi ompelin  keltaisen kapean kaitaleen, pituus n, 1½ metriä. Hihna kiinnittyy pussiin kahdella pienellä karbiinihaalla, jolloin sen voi halutessaan irroittaa.

Ta-daa: Kännykkäpussi nimeltä Huitaisu on valmis!

Kyllä minä jossain välissä teen vielä hiukan hillitymmän värisenkin, muttä tämä on tarkoitettu hillittömään kesämenoon, sopi se sitten garderobiin tai ei. 

P.S.

Helminukkajäkkärä (anaphalis margaritacea)

oli joillekin lukijoille ihan uusi juttu. Se on mykerökukkainen perenna. Googlaamalla löytyy kuvia pilvin pimein. (perusteellisesti tekijänoikeuskoulutettuna en lainaa tähän muiden kuvia). Perennan nimi on siirtynyt voimasanakäyttöön, koska kyseinen kasvi uhkasi valloittaa koko perennapenkin, ja käytin mm. Vapun päivästä puolikkaan kiskomalla sen juuria maasta. En olisi uskonut, että melko pienestä penkistäni irtoaisi kottikärryllinen tuon ihanuuden/kamaluuden juurta. Minusta sana on hauska, siinä on alussa herkkää pehmeyttä ja sitten tärähtää ärrät ja koot kuten pahemmassakin noitumisessa.

BOM: Korjattu versio

Nyt rokkaa oikeaan suuntaan. Muutin reunan neliöt toisinpäin, ja nyt blokki näyttää siltä, että sillä olisi selvä pyörimissuunta. Edellisessä versiossa keskusta ja reuna näyttivät pyörivän erisuuntiin. Eihän se silloin pyöri mihinkään.

BOM: Rocking Round the Clock

Piti tehdä vaikka mitä, ja sitten lipsahdan tekemään BOMia. Pitikin mennä kurkkimaan Aurifilin sivuille.

Blokki näytti simppelille, ja sitä se olikin. Mutta mitä järkeä on tehdä kahden kolmion neliöitä ensin liian isoiksi ja sitten trimmata niistä reilusti pois? Ensin ohjeistetaan leikkaamaan viiden tuuman neliöitä ja sitten valmis kahden kolmion neliö leikataan 3,5 tuuman kokoiseksi? Kangaskauppojen myynniedistämistä? Voihan helminukkajäkkärä! Minulla on näitä BOM-kankaita muutenkin niukasti ja tällainen kasa jäi trimmauksen jäljiltä! Voihan toinen helminukkajäkkärä!

Viiden blokin BOM-kokoelman perusteella voin todeta, että sekä blokit ja ohjeet ovat hyvin eritasoisia.Vaikeusaste on vaihdellut paljon, samoin ohjeiden laatu. Viiden kuukauden kokoelmani näyttää tältä. Hiukan jäi harmittamaan tuo sydänblokki, se kun jäi aika pliisuksi (sisäinen tilkkupoliisi iski jälleen!). Mutta se saa olla nyt ihan oma pliisu itsensä.

Edit. klo 21.14: Tilkkupoliisi iski jälleen, minullahan on BOMin reunimmaiset siivekkeet nurin päin! Tämä ei saa olla kummallinen itsensä, vaan korjaan tuon mokan! Voihan kolmas helminukkajäkkärä! Tämänhän piti olla helppo!

Pussukka nimeltä Toivo

Pari viikkoa vetoketjua odotellut pussukka sai viimein vetskarinsa ja vuorin. Vetoketjua kävin ihan kahdesti ostamassa, sitä kun luulee muistavansa värisävyn ihan noin vaan. Kangaskaupassa oli vetskariale, joitakin pituuksia ja värejä 50 sentillä. Ostin pitkiä liloja (pitkästä kun saa pätkiä tarvittaessa), mutta kun mallasin vetoketjua pussukan viereen, oli kyllä niin väärä väri kuin voi vain olla. Pussukan lila näytti vetoketjun rinnalla ihan punaiselta.Uusille ostoksille malli mukana, ja ainoa sopiva, puodista löytynyt väri oli musta. Haaveilin keltaisesta tai oranssistakin, mutta ainut keltainen oli haalistuneen sitruunan värinen eikä oranssia ollut ollenkaan.

Pussukka sai nimen Toivo; tummien reunojen välissä väriä ja aurinkoa. 

En koskaan saa onnistumaan pussukoiden sisuskuvia, joten alakuvassa on mallia vuorista ja taskusta ennen pussukan kokoamista. Taskun ompelen kaksinkertaiseksi pussiksi, silitän aukinaisen pään saumavarat pussin sisään ja ompelen vuoriin kiinni. Nopeaa ja jälki on yleensä siisti."Omin käsin teki Tiinatei"-merkin kiinnitän nykyisin taskun reunan alle, ennen ompelin sen vuorin saumaan, mutta huomasin taskun reunan paremmaksi paikaksi. Aika usein unohdin sen vuorisaumasta, nyt muistan sen paremmin.

Tajusin noista kuvista, että olen jossain vaiheessa lipsahtanut suoran yläreunan pussukkamalliin. Ensimmäiset pussukat tein kaavalla, jossa oli kaareva yläreuna, mutta kun luovuin kaavasta, niin olen jotenkin vain ruvennut tekemään suoria reunoja.

Tähtiä on ollut suunnitteilla jo useita viikkoja, messuilta ostamani ympyräharppi on vielä testaamatta, kännykkä on edelleen ilman pussia ja kahta hys-hys -ompelutyötäkin pitäisi aloitella. Pihatyöt suorastaan kiljuvat tekijänsä perään (olin minä siellä tänään jo useamman tunnin) ja työtyökään ei ole tähän aikaan vuodesta ihan kevyemmästä päästä. Pääsi talven pimeinä ja kylminä kuukausina unohtumaan,
mitä kevät on! :D