Kännykkäpussi Huitaisu

Uhkasin muutama postaus takaperin huitaista kuitenkin kännykkäpussin oransseista ja violeteista kankaista. Ensimmäisestä yrityksestähän tuli lopulta iso pussukka tummalla lilalla maustettuna, kun jänistin reipasta väriyhdistelmää. Tähteistä kokosin vielä pienemmän pussukan. Värit jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleen, ja niin päätin toteuttaa uhkaamani huitaisun. No, ei se ihan huitaisemalla syntynyt. Meni siinä tunti jos viideskin. D-insinööri on työmatkalla, joten saatoin surrutella myöhään yöhön. Perusohjeen poimin blogista Singeri soikoon. Mallissa houkutti se, ettei siinä tarvinnut askarella vuorin ompelun kanssa ahtaissa tiloissa, vaan pussi tehtiin sivusaumoja lukuunottamatta muuten valmiiksi ja sivusaumat ommeltiin viimeisenä päältä. 

 

 Tilkkupinnan koko on tässä vaiheessa 11 x 37 cm.

Pääsin kokeilemaan uutta edestä avointa vapaatikkausjalkaa. Taitaa aikaisemmin käyttämäni, edestä suljettu jalka jäädäkin nyt eläkkeelle, sen verran mukava kokemus tuo avoin jalka oli. 

Tikkasin tilkkupinnan kiemura-silmukkatikkauksella ohueen vanuun ja huopakovikkeeseen.

Vuorin ompelin tilkkupintaan oikeat puolet vastakkain ja käänsin sitten oikein päin. 

Kiinnitin tarranauha nurjan puolen toiseen päähän pussin sulkemista varten.  Oikealle puolella sovitin tarranauhan vastapuolen oikealle paikalleen. Pienet metallirenkaiden kiinnitysnauhat ompelin pienen kangaskaitaleen alle.

Pussin sivusaumat tikkasin kolminkertaisella suoralla ompeleella pussin oikealta puolelta.

 

 

Kantohihnaksi ompelin  keltaisen kapean kaitaleen, pituus n, 1½ metriä. Hihna kiinnittyy pussiin kahdella pienellä karbiinihaalla, jolloin sen voi halutessaan irroittaa.

Ta-daa: Kännykkäpussi nimeltä Huitaisu on valmis!

Kyllä minä jossain välissä teen vielä hiukan hillitymmän värisenkin, muttä tämä on tarkoitettu hillittömään kesämenoon, sopi se sitten garderobiin tai ei. 

P.S.

Helminukkajäkkärä (anaphalis margaritacea)

oli joillekin lukijoille ihan uusi juttu. Se on mykerökukkainen perenna. Googlaamalla löytyy kuvia pilvin pimein. (perusteellisesti tekijänoikeuskoulutettuna en lainaa tähän muiden kuvia). Perennan nimi on siirtynyt voimasanakäyttöön, koska kyseinen kasvi uhkasi valloittaa koko perennapenkin, ja käytin mm. Vapun päivästä puolikkaan kiskomalla sen juuria maasta. En olisi uskonut, että melko pienestä penkistäni irtoaisi kottikärryllinen tuon ihanuuden/kamaluuden juurta. Minusta sana on hauska, siinä on alussa herkkää pehmeyttä ja sitten tärähtää ärrät ja koot kuten pahemmassakin noitumisessa.