Sivut

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kettujen yö

Kettupeitto tikattu, nimetty ja valmis! Nimekseen se sai Kettujen yö, ja pääsinpä testaamaan Berninani kirjoitustaitoja. Edellisellä kirjoittelin aikanaan silloin tällöin, mutta Berninani oli vielä neitsyt tekstaamisen suhteen.


Ohjekirjaa sain kyllä tavata tovin jos toisenkin, ennen kuin hoksasin, miten saan koneen kirjoittamaan. Ja sitten kun se innostui, ei meinannut lopettaa ollenkaan. Tai sitten en vain osannut komentaa sitä, että yksi kerta Kettujen yötä riittää, se oli niin innoissaan kirjoittamisesta, että alkoi väkisin tehdä sitä heti uudelleen.Ratkaisin ongelman ratkojalla. 

'

Sinisen pinnan tikkausta en saanut millään kuvaan, sen tikkaaminenkin oli välillä haasteellista, kun en tarkkaan nähnyt, missä tikkausta jo oli. Sininen lanka upposi täydellisesti kankaaseen, se oli kyllä tarkoituskin, koska en halunnut lisätä pinnan kirjavuuttaa enää tikkauksella. Ketut saivat epämääräisiä lingurtelevia viivoja naamoihinsa.


Reunakaitaleisiin tikkasin oranssilla langalla lehtikuviota.


Taustakankaana on pieniä kettusia tiukoissa riveissä. Kankaan löysin Hämeen Tekstiilituonnista.

Kanttasin peiton kettujen taustakankaalla, kettujen kankaat olivat loppu tai vähissä,  peiton taustakangas oli mielestäni liian levotonta kanttikankaaksi. Välissä on bambuvanu. Peiton koko on 83x111 cm.

Kettujen yö lähti kirjaimellisesti suoraan käsistäni kohti Walesia pienelle Otsolle.  Otson nimen tikkasin peiton alareunaan rusehtavaan kaitaleeseen, mutta se kohta unohtui kuvaamatta. Ehkä viimeistä kuvaa suurentamalla sen saa näkyviin.

Mitähän sitten ottaisi työn alle?

torstai 9. marraskuuta 2017

Kettumysteerejä

Lokakuu muuttui yllättäen yhdeksi isoksi härdelliksi, enkä ompelurintamalla edistynyt juuri ollenkaan. Onneksi voin nyt esitellä edes jotain (puoli)valmista.


Ketuista en näytä pääsevän ollenkaan eroon. Ex-työkaveri pyysi tekemään tyttärensä pienelle pojalle (ikää nyt vajaa viikko) kettupeiton. Tilkkupinnan sain viimein väännettyä valmiiksi, taustakangas on nyt postin pakettiautomaatissa, eli pääsen tikkaushommiin ihan piakkoin. 

Haksahdin PeeKaan Paulan koutsaamaan mysteeripeittoprojektiin. Juu, ei ole nyt kovin monta peittoprojektia viritteillä. Ihan muutama vain. Kettujen lisäksi yksi odottaa tikkaamista, pariin on kankaat valmiina ja melkein leikattukin. Kyllä siihen kasaan vielä yksi mahtuu. Pitänee vain suurentaa projektipussukoita, että pysyy joka projekti itsenään. Mysteerin on suunnitellut Bonnie K Hunter ja startti löytyy täältä. Peekaan Paulan koutsaukseen pääsee PeeKaan fb-sivujen kautta.  


Kankaiden värit on ilmoitettu ja minun, tai oikeastaan kangasvarastoni näkemys turkooseista, korallinpunaisista ja ruskeista on tässä. Neutraalit puuttuvat vielä. Ruskeitahan minulla ei juuri ole, mutta onneksi EK:n palalaarista löytyi pari täydentämään tummia lilojani, jotka luokittelen tässä ruskeiksi. Peittoon voi käyttää myös silppuja,  ne ovat vielä perkaamatta, joten sieltä löytyy näihin varmasti täydennystä.

Olen tilkku-urani alkuaikoina ommellut Craftsyssä yhden mysteerin Kimberley Einmon ohjaamana, ja se oli tosi hauskaa.Vaikka kuinka yritin arvuutella, miten ommellut blokit, tai oikeastaan blokinosat asettuisivat lopullisessa työssä, valmiin työn kasaaminen oli todella jännittävää. Odotan malttamattomana ensimmäisiä ohjeita Bonnielta!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kultasydän pieni

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni,


katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni."


Mäntyharjun kurssilla aloitettu orvokkityö, joka viimein sai tikkauksen ja reunakantin. Koko 59 x 59 cm. Olisin mielelläni jatkanut samalla vaalealla pohjakankaalla  liinaa isommaksi, mutta sitä ei ollut enää yhtään, enkä halunnut sotkea siihen uusia kankaita.
Työ sai nimekseen Kultasydän pieni.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Tilkkuiloa silpuista

Onpas huonosti silitetty...

Olin viikonloppuna Päivölässä Sanna Parankon tilkkusilppukurssilla. Kurssi toteutui pienellä (6) osanottajamäärällä, kiitos Päivölän rehtorin. Melkein autokuormallinen silppuja matkasi Etelä-Karjalasta Pirkanmaalle perjantai-iltapäivän ruuhkassa.

Ohjeita oli taas Sannan tapaan vaikka viikoksi. Perjantai-iltana aloitin sulkablokilla, niitä valmistui kaksi. Seuraavaksi leikkasin pohjakappaleet tohveleihin (kuvia muiden tekemistä löytyy esim. Tilkuista totta -blogista). Tikkasinkin pohjakappaleet aamua varten valmiiksi, ja siihen pisteeseen ne sitten jäivätkin. Aamulla saimme heksagonblokin ohjeet - ja tohvelit unohtuivat tyystin. (Siihen ehkä vaikutti vähän se, että olin hölmöyksissäni valinnut mustan (!!) kankaan tohveleiden sisäpohjiksi, kun en jostain syystä tajunnut, että juuri tuo kangas jää näkyviin ainakin silloin, kun tohvelit ovat kauniisti rinnakkain sängyn vierellä. Minusta pohjat olivat niin tylsät, että tossukat oli aika helppo unohtaa.)


Loppuaika kurssista menikin sitten näiden blokkien kanssa Jos olisin ollut kiltti ja kuuliainen oppilas, olisin Sannan etukäteisohjeen mukaan lajitellut silput värin mukaan ja silittänyt ne jo kotona, olisin varmaan ehtinyt tehdä näitä muutaman enemmän. Mutta kun en millään ehtinyt, niin lajittelu ja siistiminen jäivät Päivölään. Jatkan näitä varmaan vähän kerrallaan sen mukaan, minkä värisiä silppuja kertyy. 

Ihan kaikkia silppuja en saanut tuhottua, kotimatkalla niitä oli edelleen melkein autokuorma. Mutta kivaa oli, ja blogiystäväkin sai kasvot ja uusia tilkkuystävyyksiä syntyi. 
Kiitos mukavasta seurasta, tilkkusilppukaverit!
Ja kaikille muille tervemenoa kursseille,
 siellä virkistyy, dementia ehkäistyy, saa naururyppyjä ja lisää tilkkuiluvuosia!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kettukassi ja kettukassi

Sain entiseltä naapuriltani kassillisen rottinkisia kassinsankoja ja nappeja. Sovimme, että teen hänelle jotain korvaukseksi. Olin niin tyytyväinen aikaisemmin tekemiini mustiin kettukasseihin, että turvauduin vanhaan konstiin.


Edelliset kassit tikkasin mustalla langalla, nyt rohkaistuin oranssiin lankaan. Kauempaa katsottuna pinta näyttää edelleen melko mustalle. Nyt kun katson kuvasta kassia, olisin voinut tikata myös vihreällä ikäänkuin jatkaakseni heinikkoa. Mutta se on nyt oranssi. Ehkä sitten seuraavaan. Kassi on molemmin puoli samanlainen. Leveys yläreunasta mitattuna 42 cm, korkeus 36 cm ja pohjan leveys 11 cm. Päällikankaan ja vuorin välissä on kovikehuopa ja sisuksissa on yksi tasku.
 

Mustan kassin kaveriksi syntyi värikäs kettukassi. Tämä pakkaan mustan kassin sisään pienelle 2-vuotiaalle. Kun nuorimmaisemme, tytär, syntyi kahden pojan jälkeen, tämän naapurimme äiti, jota en edes kunnolla tuntenut, toi vauvalle pienet vaaleanpunaiset potkupöksyt. Tällä kassilla toteutetaan samaa kuviota, entisen naapurini tyttären tytär saa tämän kassin.  


 Kassin toisella puolella ei ole kettua vaan värikkäitä tilkkuja. Kassin sangat tein valmiista tukevasta puuvillanauhasta, jonka ompelin keskikohdistaan kaksinkerroin, on pienen käden helpompi ottaa sangasta kiinni. Kassin leveys yläreunasta 29 cm, korkeus samoin 29 cm ja pohjan leveys 8 cm. 


 Kassin tikkasin oranssilla langalla ja lehtikuvioin. 
Nyt on taas kassikiintiö vähäksi aikaa täysi. Vuorossa tikkaamista ja kokonaan uuden vauvanpeiton aloitus. 
Onnneksi illat pimenevät ja pihatyöt vähenevät,,,

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Välipalaksi ihan jotain muuta

Oikean käden etusormeni leikattiin maanantaina eikä käsitöiden tekeminen onnistu vähään aikaan. Siivoilin joutessani vasemmalla kädellä läppärini tiedostoja ja löysin kuvakansion, joka oli jäänyt ihan unohduksiin. Jostain blogista olin napannut haasteen, en enää edes muista mistä, jossa ideana oli vastata kysymyksiin kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä.  Kuvasin nimet tuolloin ja rajasin kuvatkin valmiiksi, mutta sitten ne unohtuivat.

Tässä siis, tilkkuilua (sanan varsin laaaaajassa merkityksessä) kirjan nimillä - ja leikkimielellä:

1. Oletko mies vai nainen?




2. Kuvaile itseäsi


 3. Mitä elämä sinulle merkitsee?


4. Kuinka voit?


5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi


6. Mihin haluaisit matkustaa?


7. Kuvaile parasta ystävääsi


8. Mikä on lempivärisi?


9. MIllainen sää on nyt?


10. Mkä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?


11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?


12. Millainen on parisuhteesi?


13. Mitä pelkäät? 


14. Päivän mietelause?


15. Minkä neuvon haluaisit antaa?


16. Miten haluaisit kuolla?



Halukkaat saavat tarttua haasteeseen!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Viimeinen tikki...

... on ommeltu!


 Maaliskuussa 2015 alkuun polkaistu batiikkipeitto on vihdoin valmis. 


Välillä odottelin lisäkankaita, välillä työ seisoi muuten vain muka tärkeämpien ompelusten kiilatessa ohitse.


Mutta nyt voi jo tuulettaa, sillä valmista on!


Pitää kai ryhtyä aamuisin petaamaan, kun on kerran päiväpeitto!
Kun vielä saisin makuuhuoneen seinään vedettyä uuden värin, uusi peitto kun ei yhtään tykkää vanhasta tapetista!

perjantai 18. elokuuta 2017

Yhdessä ompelu on ihanaa!


Viikko sitten viikonloppuna lanitettiin tilkkuillen. Olin perjantai-iltana lukenut facebookista Festival of Quilts Birminghamissa olleiden päivityksiä,  nimesin (en sitten yhtään kateellisena) lanit uudelleen ja tein banderollin vanhasta lakanasta. Viisi innokasta ompelijaa osasi perille, vaikka paikalliset tietyöt tekivätkin matkaan haasteita. Mutta kukaan ei eksynyt, tai ei ainakaan tunnustanut olleensa eksyksissä tai on sitten vieläkin eksyksissä.


Käynnistimme lanit kultahippukuoharilla (hiput näkyvät lasien pohjalla)


Mitään starttivaikeuksia ei kyllä ollut, nostimme koneet pöydälle, ja siitä se sitten lähti!


Illan suussa saunomisen ja uimisen jälkeen oli tarjolla paikkakuntalaista pikamättöä, vetyjä. Ehdimme juuri kattaa pöydän terassille, mutta reipas sade ja ukkonen pakottivat meidät takaisin sisälle. Vedyt söimme sitten retkimeiningillä lattialla istuen, ruokapöytähän oli täynnä ompelukoneita! Jälkiruuaksi ihailimme luonnon upeaa valonäytöstä, harvinaisen komeaa salamointia.


Yleissilmäys ompelutilaan, yksi ahkera ompelija näkyvissä, muut lienevät leikkaamassa tai silittämässä? Etualalla kulhossa energiavarasto, 600 g suklaata riitti yllättävän kauan kuudelle ompelijalle. (Onneksi ompelupöydän karkkikipot eivät näy)  Tykkään kovasti tämän kuvan tunnelmasta. 

Ai, saimmeko mitään aikaan? Kyllä, vaikka mitä! Itse päärmäsin tusinan verran peflettejä, korjasin kuluneet tilkkukassin sangat, ompelin kolme kettua ja kaksi pussukkaa. Aika hyvin kaiken muun rupattelun ja lystinpidon lisäksi.


Olipa oikea energiapläjäys koko viikonloppu! Kiitokset tilkkukavereille, otetaan pian uusiksi!
(Pahoittelen kuvien laatua, oikea kamera oli Helsingissä, ja jouduin tyytymään kännykkään.)