Sivut

tiistai 23. elokuuta 2016

Elokuublues

Keskikesällä menin punaisilla pussukoilla, elokuussa vaihtui väri siniseen. Keräsin sinisävyisiä palasia, joita ompelin yhteen vailla mitään tarkempaa suunnitelmaa. Kotona sattui olemaan vain 25 senttinen, sininen vetoketju, leveys tuli sen mukaan. Korkeutta on saman verran, mutta jotenkin tämä näyttää korkeammalle kuin leveämmälle. Optinen harhako? Tilkkupinta on tikattu rysantti(=krysanteemi)-mallilla


Tasasivuinen kolmio on yksi lempimuodoistani. Kahden ja puolen tuuman kaitaleista leikkelin kolmioita, niitä tuli TAAS leikattua ainakin kaksi kertaa tarve, olen todella huono arvioimaan menekkiä. On laitettu jemmaan, jos riehaannun samalla mallilla toista pussukkaa aloittelemaan.


Tällä on leveyttä 27 cm, korkeutta 23 cm ja pohjan leveys on 13 cm. Tämän tikkasin n. puolen sentin päästä saumoista, minusta tämä ei kaipaa ylimääräistä ryhelmää pinnalleen. En ole kyllä ihan varma, olisiko tuo toinenkaan kaivannut.


Maaliskuussa itse kylvämäni kesäkukat alkavat vihdoin kukkia. Parempi kai elokuussa kuin ei milloinkaan?

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tiinatein tykkäämiset

Mansetilkku oli ja meni. Monessa blogissa on saatu ihailla näyttelykuvia. Mielenkiintoista on, että vaikka mielestäni vietin Haiharassa melko pitkän ajan ja kuvasin suurimman osan töistä, joissakin blogeissa on tullut vastaan ihan ennen näkemättömiäkin ihanuuksia. Miten jäivätkin paikan päällä silmien väliin?

Elämä on ollut jokasyksyistä kaaosta (suuresti työllistävä uuden lukukauden aloitus; marjoja, jotka eivät meinaa loppua ollenkaan; anopin kasikymppisten puuhaaminen, ja puutarhakin järjestää tekemistä, vaikka olen yrittänyt ehdotella sille jo ainakin vähittäistä talvilepoon valmistautumista). Ylimääräistä aikaa on ollut todella vähän ja postaaminen on jäänyt. Toinen syy blogihiljaisuuteeni Mansetilkku-postauksen suhteen on se, että en oikein tiedä vieläkään, mitä ajatella näyttelystä. Tilkkutyön rajoja oli laajennettu leveälle, paljon oli sellaisia upeita töitä, joita en itse osaa edes ajatella tilkkutöiksi. Kai siksi etenkin Haiharan päärakennuksen monet työt aiheuttivat ihailun lisäksi suurta hämmennystä.


Vasta kun pääsin tallirakennukseen, tunsin oloni kotoisaksi.Tilkkupeittoja, oikeita tilkkupeittoja!  Tähän postaukseen olen poiminut valokuvistani ne työt, jotka voisin ottaa omaan kotiini, siis täysin subjektiivisia valintoja, tekniikat tai tikkaukset eivät ole olleet ratkaisevia, vaan tunnelma, mikä töistä minulle välittyi. Valitettavasti joidenkin töiden tekijöiden tiedot ovat kuvissani jääneet niin epäselviksi, että en pysty sitä tietoa jakamaan. Siis Tiinatein tykkäykset Mansetilkussa:





 Marjatta Ahosen Kesätori


Lea Päivisen Marin kesä


Tiina Saariston Mummola (muistaakseni, mummoon nimi ainakin liittyi). 






Kiitokset näyttelyn puuhanaisille, tällainen näyttely ei synny itsekseen, vaan on vaatinut tekijöiltään aikaa ja vaivaa.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Purkuhommia

Pää on ollut toista viikkoa pensaassa eikä tilkkuiluun ole ollut aikaa kuin ajatuksissa. Mustikoita, vaapukoita ja herukoita napsiessa talteen ehtii kyllä suunnitella vaikka millaisia tilkkutöitä - odottakaahan vain valmista! Sitä voi kyllä ihan oikeasti joutua odottamaankin.

Jotain yksikertaista käsityötä täytyy kuitekin vähän harrastaa, sellaista, missä ei juuri tarvitse ajatella mitään. Vaatekaapissa ison tilan vienyt, yhden kerran käytössä ollut iso villaviitta sai purkutuomion. Olen neulonut sen vajaa kymmenen vuotta sitten työpaikkani ollessa kylmässä ja vetoisessa talossa. Käytännössä vaate osoittautui kuitenkin hankalaksi enkä oppinut sitä käyttämään. En kyllä paljon harjoitellutkaan. Ei muuta kuin langoiksi takaisin.


On oikeastaan aika hurjaa, että purkaminen sujuu paljon nopeammin kuin tekeminen. Tämä ei taida kyllä koskea tilkkutöitä.
 

Purin langat ensin kerälle ja sitten kieputtelin kikkarat säikeet vyyhdeille, että sain ne kasteltua ja mutkat oiottua.


Kevyessä kesätuulessa Uuden tietosanakirjan painavat sanat pitivät vyyhdit paikoillaan.


Reilu kilo seiskaveikkaa on taas käytössä! Ja vaatekaapissa iso kolo - mitähän siihen keksisi tilalle?

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Punaista

Kun ajattelen joitakin ihmisiä, minulle tulee usein mieleen joku väri, mikä kuvaa heitä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä värisiä vaatteita he käyttävät, minkä värisessä talossa asuvat tai autolla ajavat. Ystäväni, jonka olen tuntenut yli 40 vuotta, ja jonka lapsen kummi olen, ja joka on minun lapseni kummi, täytti pyöreitä. Hän on energinen, aikaansaapa ja iloinen - siis ilmiselvä punainen. Lahjusten väriä ei tarvinnut miettiä yhtään.


Tämä on maatuskakassi. Kassin sisään pakkasin Birmingham-pussukan (selitys Birminghamille löytyy täältä) ja pienen kukkaron. Tyhjää tilaa täytin mm. jalkojenhoitotuotteilla.


Pussukan tein kahden tuuman tilkuista ja pinnan tikkaisin "puolikkailla" katedraalinikkunoilla. Piti tehdä kokonaiset, mutta kun olin toisen suunnan tikannut, tuntui, että pienessä tilkussa tulee ahdasta, jos tikkaan toisenkin suunnan. Ja niin jätin sen näin.


Pikkukukkaron tein kukkakankaasta, koska ystäväni pihalla on aivan mahdottoman paljon kukkia.

Kuvasin tuotoksia juuri ennen juhliin lähtöä, joten esim.sisuskuvat jäi kiireessä ottamatta. mutta sisukset on kaikissa, punaista sielläkin. Kassissa on tasku ja avainlenkki, pussukassa tasku, mutta ei avainlenkkiä. Kukkakukkaroon kätkin lilassa purkissa oleva huulirasvan,kun ei löytynyt punaisessa purkissa olevaa.

Nyt on tämän kesän aikataulutetut tilkkutyöt tehty. Pitäisiköhän vähän marjastaakin välillä, sorsat riemuitsevat oman pihan mustikkamättäillä niin, että jäämme kohta itse ilman marjoja. Ja käyttävät rontit laituriamme vessanaan - (en osannut kiukkuiselle murinalle tehdä hymiötä)

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kukkatarhurin pussukka

Pääsin iloisen naisjoukon kanssa tutustumaan Kukkaiselämää-blogin Satun puutarhaan. Kukkia ei sieltä puuttunut! Oli minulla kamerakin mukana, mutta kuvien ottaminen unohtui kukkamäärää ihmetellessä ja ihaillessa. Satun blogissa on paljon kuvia, käykäähän kurkistamassa. Kuvat eivät tietenkään kerro kaikkea,  mutta aika paljon kuitenkin.


Sain kunnian tehdä viemiset - Kukkatarhurin pussukka tietenkin! Iloisen kirjavaa tuli. Noukin kukkakankaita,  puita, lintuja ja linnunpönttöjä, sandaalitkin mahtuivat mukaan. Mitat jäi tietysti ottamatta, korkeus varmaan parinkymmenen sentin luokkaa, pohjan leveys kymmenisen senttiä.


Tätä oli todella kiva tehdä!

lauantai 16. heinäkuuta 2016

4570 g

Ei, sukuumme ei ole syntynyt potraa poikaa tai tormakkaa tyttöä, eikä edes uutta nelijalkaista perheenjäsentä. Vaaka näytti 4570 g, kun huitaisin sille Britannian lomamatkalta ostamani kankaat. Ei siis pitänyt ostaa yhtään. Mutta kun...


Ensin löytyi Liverpoolista Abakhanin kangaskauppa. Ihan vahingossa, melkein hotellimme nurkalta. Ale menossa. Tarpeeksi monen kangaspakan päässä lappu - 70%. Alekankaita ihan liiaksikin. Lähtöhinnat joko vähän päälle tai alle £10. Brexit vielä vähän avitti asiaa.


Kassalla oli vielä arpajaiset lisäalennuksista. Sukasta piti nostaa yksi nappi. Napin väri ratkaisi lisäalennuksen määträn. Jos sai kultaisen, sai kaikki ilmaiseksi. Sain sinisen. Olikohan koko sukassa edes kultaista nappia? 
Ostosten teko oli turvallista. Ladon oven kokoinen vartija vahti kaupantekoamme muutaman metrin päässä koko kaupassa olomme ajan aina ulko-ovelle asti. Ei sentään kadulle enää lähtenyt. Kantoavulle olisi ollut kyllä käyttöä. Ajatteli kai, että hulluja ulkomaalaisia. Tiedä, mitä vielä keksivät.


Poimin kangaspinosta näytille ehdottomat lempparini paremmin näytille. Nämä kaksi kangasta ovat jakavat ykkössijan.


Ilman liloja en kangasostoksista selviä.


Kävimme vain liikkeen ensimmäisessä kerroksessa, toiseen en enää uskaltanut mennä. Kangaskaupasta menimme laukkukauppaan ostamaan uuden lentolaukun, että saamme kankaat kotiinkin.


Livepoolista Chesteriin, ja kesken leppoisan kanaalinreunakävelyn näkyi jotakin tuttua! Toinen Abakhan! Ja samat alennukset. Tämä ei ollut ihan niin iso kuin Liverpoolissa, mutta ihan riittävä. Paljon erilaisia ompelutarvikkeita ja lankoja. 


D-insinööri innostui Abakhan kakkosessa karttakankaasta, sitä mitattiin hänen työhuoneensa sohvatyynyjen päällisiksi (432 g!). Lammaskangas on itselleni matkamuistokangas, näimme Pohjois-Walesissa niin paljon lampaita etten ole nähnyt missään. Nämä ovat paksua puuvillaa. Lampaat päätyvät todennäköisesti kassiin. Chesterissä nostin sukasta punaisen napin, -10%. Olisikohan kannattanut tehdä vielä muutama  ostoskeikka, alennusprosentit kun olivat noususuunnassa.
 

Chesterin upeasta katedraalista löytyi tilkkutyö!

  
Yksityiskohtakuvat otettu kännykkäkameralla, pahoittelen huonoa laatua.




 

Vielä viimeiseksi kuva katedraalin lattiasta. Selvä tilkkutyömalli!


torstai 30. kesäkuuta 2016

Lintupeitto lähti lentoon

Tämä lintupeitto on pyörinyt täällä jo enemmän ja vähemmän. Sehän sai alkunsa siitä, kun halusin kokeilla paper piecingiä ja jäin tekniikkaan koukkuun. Lintuja syntyi melkein kuin liukuhihnalta. Tekele lepäili pitkään lähes jokaisen vaiheen jälkeen. Pieni ajatus oli, että se lähtisi Mansetilkkuun, mutta kesäkuun alussa oli annettava periksi - aika loppui.


Mutta nyt, tikattu ja kantattu - valmiina lentoon!






Valkoinen tausta on tikattu valkoisella, myös alalanka on valkoinen.


Jokaiselle linnulle on valittu yksilöllinen väri tikkauslankaan. Kaikenkaikkiaan peitossa on yhdeksän eri väristä lankaa. Alalanka on koko ajan sama valkoinen.
 





Taustalla oranssiin taittava, kirjava kangas. 


Kuvia on nyt kovin tuhlaillen, koska voi olla, etten näe peittoa enää koskaan tai ainakin hyvin harvoin. Linnut lennähtivät Englantiin lintuharrastajaystäväni iloksi. Ai, Mansetilkku, kyllä sielläkin jotain on.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Tilkkukurssiterveisiä

Nyt taidan jo uskaltaa paljastaa, mitä puuhasin Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkukurssi kakkosella. Kolmoskurssia on enää kaksi päivää jäljellä, ja mikäli siellä on ommeltu samaan tahtiin kuin kakkosella, ei siellä ole paljon ehtinyt netissä surffailla. Postaan kurssilla otettuja valokuvia myöhemmin, tässä nyt vain minun aikaansaannokseni jo kotona kuvattuina.


Minulle uusi tekniikka oli unkarilainen taittelu. Tein kaksi blokkia samalla mallilla (myöhemmässä kurssipostauksessa näette, että näitä on vaikka minkälaisia lisää).


 Irtoblokit jäävät minulla helposti kulkemaan, joten toisen blokin ompelin heti kassiksi. Kassin ohje on myös kurssilta, tuunasin ohjetta omiin tarpeisiini sopivammaksi vaihtamalla hihnan niin pitkäksi, että kassia pystyy kantamaan olkapäällä. Alkuperäisessä ohjeessa kahvat olivat lyhyet ja ne ommeltiin vinoon kassin keskikohtaa kohden.


Toisen blokin ompelin kansion kansiin, johon olen tallettanut kurssilta saamani ohjeet.


Kettublokki oli yksi kurssin ohjeista, osa ompeli myös pupun. Kettutyttöjä ja puputyttöjä! Jotkut rohkeat tekivät molemmat tai jopa monta eläintä.(Taustalla oleva kettu on Jari Muinosen kuvaama ja koristaa Etelä-Karjalan osuuskaupan kalenteria heinäkuun kohdalla)


Juoponpolkublokista opettelimme kikka-kolmosella tehdyn version. Pyöreä osa tehdään taittelemalla. Blokki tulee nopeasti ja helposti, mutta syö kovasti kangasta, eikä siksi ole ehkä parhain isoon työhön. Pyöreäreunaisen "piirakanpalan" kohdalla on kolme kerrosta kangasta. Solisevaksi puroksi asetellut blokit muokkautuivat kotona sohvatyyyn päälliseksi.


Sohvatyynyn päälliset lisääntyivät hyvää vauhtia, kun kassin päälliseksi aiotut hanhipinnat eivät joutuneetkaan kassiin. Ompelin hanhet batiikkien näytepaloista. Muutama hanhi muuttaisi paikkaa, jos pääsisin sen vielä tekemään, mutta ne ovat nyt siinä missä ovat. Tämä työ oli ohi kurssiohjelman, joku paikkahan kassista hyljätyille hanhille piti keksiä. Kaikki tyynyt ovat kovin pullukoita, koska olen survonyt sisätyynyt numeroa liian pieniin kolttuihin.


Hanhien piti tulla tähän tukirautakassiin, mutta eivät tulleet. Kassin kylkiin leikkasin hanhista jääneistä paloista suikaleita, jotka ompelin tilkkulasagnen tavoin pinnaksi.


Sivuissa on tummansinistä yksiväristä kangasta, johon tikkasin "kiviä". Tilkkuosuus on tikattu saumoihin.


Aika turkoosia, aika vaihtaa väriä.


Pikkupussukka syntyi 17 neliöstä. Näitä kurssilla valmistui eri kokoisia, omassani neliön koko on 2,5 tuumaa. Isoa pussukkaa Sanna-opemme (sorry, erityisasiantuntija)  kutsui Birmingham-pussukaksi, koska sen ohje on kotoisin viime vuotisesta Birminghamin tilkkutapahtumasta. Tätä en ehtinyt saada kurssilla valmiiksi, vain tilkkupinta ehti valmistua siellä, loput jäi kotiläksyksi.


Pussukassa on kiva rypytetty pääty. (Anteeksi, poimutettu, minua on eräs käsityönopettaja yrittänyt opettaa vuonna keppi ja keihäs, ettei kangasta rypytetä, vaan poimutetaan, ryppy kankaassa on virhe - entäs jos ne on naamassa, poimutettu naama kuulostaa aika hurjalle?)  Tätä oli kiva tehdä. Tytär tuomitsi värit heti kasarilaisiksi - hän joka on vain neljä kuukautta elänyt 1980-luvulla?

Laskin juuri, että olen tehnyt kahdeksan työtä kurssin ohjeilla (oikeastaan yhdeksän, mutta sitä yhtä blokkia ei näytetä, kun siitä tuli niin kamala ja sen on jo haudattu kangaskasoihin). Ohjeita oli kolmekymmentä, joten kotiläksyjä jäi ihan rutkasti. 

Kiitokset Sanna-erityisasiantuntijalle ja kaikille ihanille tilkkukavereille! Ensi kesän kurssille on jo ilmoittauduttu, se olikin tarkkaa peliä, kun piti sormet näppäimillä tänään odottaa, että kello tulee 12.30 ja ilmoittautuminen avatui. Ja sain paikan. Enää 11 ja puoli kuukautta!