Sivut

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kettukassi ja kettukassi

Sain entiseltä naapuriltani kassillisen rottinkisia kassinsankoja ja nappeja. Sovimme, että teen hänelle jotain korvaukseksi. Olin niin tyytyväinen aikaisemmin tekemiini mustiin kettukasseihin, että turvauduin vanhaan konstiin.


Edelliset kassit tikkasin mustalla langalla, nyt rohkaistuin oranssiin lankaan. Kauempaa katsottuna pinta näyttää edelleen melko mustalle. Nyt kun katson kuvasta kassia, olisin voinut tikata myös vihreällä ikäänkuin jatkaakseni heinikkoa. Mutta se on nyt oranssi. Ehkä sitten seuraavaan. Kassi on molemmin puoli samanlainen. Leveys yläreunasta mitattuna 42 cm, korkeus 36 cm ja pohjan leveys 11 cm. Päällikankaan ja vuorin välissä on kovikehuopa ja sisuksissa on yksi tasku.
 

Mustan kassin kaveriksi syntyi värikäs kettukassi. Tämä pakkaan mustan kassin sisään pienelle 2-vuotiaalle. Kun nuorimmaisemme, tytär, syntyi kahden pojan jälkeen, tämän naapurimme äiti, jota en edes kunnolla tuntenut, toi vauvalle pienet vaaleanpunaiset potkupöksyt. Tällä kassilla toteutetaan samaa kuviota, entisen naapurini tyttären tytär saa tämän kassin.  


 Kassin toisella puolella ei ole kettua vaan värikkäitä tilkkuja. Kassin sangat tein valmiista tukevasta puuvillanauhasta, jonka ompelin keskikohdistaan kaksinkerroin, on pienen käden helpompi ottaa sangasta kiinni. Kassin leveys yläreunasta 29 cm, korkeus samoin 29 cm ja pohjan leveys 8 cm. 


 Kassin tikkasin oranssilla langalla ja lehtikuvioin. 
Nyt on taas kassikiintiö vähäksi aikaa täysi. Vuorossa tikkaamista ja kokonaan uuden vauvanpeiton aloitus. 
Onnneksi illat pimenevät ja pihatyöt vähenevät,,,

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Välipalaksi ihan jotain muuta

Oikean käden etusormeni leikattiin maanantaina eikä käsitöiden tekeminen onnistu vähään aikaan. Siivoilin joutessani vasemmalla kädellä läppärini tiedostoja ja löysin kuvakansion, joka oli jäänyt ihan unohduksiin. Jostain blogista olin napannut haasteen, en enää edes muista mistä, jossa ideana oli vastata kysymyksiin kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä.  Kuvasin nimet tuolloin ja rajasin kuvatkin valmiiksi, mutta sitten ne unohtuivat.

Tässä siis, tilkkuilua (sanan varsin laaaaajassa merkityksessä) kirjan nimillä - ja leikkimielellä:

1. Oletko mies vai nainen?




2. Kuvaile itseäsi


 3. Mitä elämä sinulle merkitsee?


4. Kuinka voit?


5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi


6. Mihin haluaisit matkustaa?


7. Kuvaile parasta ystävääsi


8. Mikä on lempivärisi?


9. MIllainen sää on nyt?


10. Mkä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?


11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?


12. Millainen on parisuhteesi?


13. Mitä pelkäät? 


14. Päivän mietelause?


15. Minkä neuvon haluaisit antaa?


16. Miten haluaisit kuolla?



Halukkaat saavat tarttua haasteeseen!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Viimeinen tikki...

... on ommeltu!


 Maaliskuussa 2015 alkuun polkaistu batiikkipeitto on vihdoin valmis. 


Välillä odottelin lisäkankaita, välillä työ seisoi muuten vain muka tärkeämpien ompelusten kiilatessa ohitse.


Mutta nyt voi jo tuulettaa, sillä valmista on!


Pitää kai ryhtyä aamuisin petaamaan, kun on kerran päiväpeitto!
Kun vielä saisin makuuhuoneen seinään vedettyä uuden värin, uusi peitto kun ei yhtään tykkää vanhasta tapetista!

perjantai 18. elokuuta 2017

Yhdessä ompelu on ihanaa!


Viikko sitten viikonloppuna lanitettiin tilkkuillen. Olin perjantai-iltana lukenut facebookista Festival of Quilts Birminghamissa olleiden päivityksiä,  nimesin (en sitten yhtään kateellisena) lanit uudelleen ja tein banderollin vanhasta lakanasta. Viisi innokasta ompelijaa osasi perille, vaikka paikalliset tietyöt tekivätkin matkaan haasteita. Mutta kukaan ei eksynyt, tai ei ainakaan tunnustanut olleensa eksyksissä tai on sitten vieläkin eksyksissä.


Käynnistimme lanit kultahippukuoharilla (hiput näkyvät lasien pohjalla)


Mitään starttivaikeuksia ei kyllä ollut, nostimme koneet pöydälle, ja siitä se sitten lähti!


Illan suussa saunomisen ja uimisen jälkeen oli tarjolla paikkakuntalaista pikamättöä, vetyjä. Ehdimme juuri kattaa pöydän terassille, mutta reipas sade ja ukkonen pakottivat meidät takaisin sisälle. Vedyt söimme sitten retkimeiningillä lattialla istuen, ruokapöytähän oli täynnä ompelukoneita! Jälkiruuaksi ihailimme luonnon upeaa valonäytöstä, harvinaisen komeaa salamointia.


Yleissilmäys ompelutilaan, yksi ahkera ompelija näkyvissä, muut lienevät leikkaamassa tai silittämässä? Etualalla kulhossa energiavarasto, 600 g suklaata riitti yllättävän kauan kuudelle ompelijalle. (Onneksi ompelupöydän karkkikipot eivät näy)  Tykkään kovasti tämän kuvan tunnelmasta. 

Ai, saimmeko mitään aikaan? Kyllä, vaikka mitä! Itse päärmäsin tusinan verran peflettejä, korjasin kuluneet tilkkukassin sangat, ompelin kolme kettua ja kaksi pussukkaa. Aika hyvin kaiken muun rupattelun ja lystinpidon lisäksi.


Olipa oikea energiapläjäys koko viikonloppu! Kiitokset tilkkukavereille, otetaan pian uusiksi!
(Pahoittelen kuvien laatua, oikea kamera oli Helsingissä, ja jouduin tyytymään kännykkään.)

maanantai 7. elokuuta 2017

Vihdoin (melkein) valmista

Batiikkipeiton tikkaus on päättynyt. Työskentelyaikataulu (jota ei oikeastaan edes ollut) venyi ja paukkui säiden ja innostuksen mukaan. Jossain vaiheessa heinäkuuta päätin, että töihin en lähde ennenkuin peitto on tikattu. Ihan kuin se olisi ollut minun päätettävissäni, töihin lähtö nimittäin. Peiton tikkaus sen sijaan oli.


  440 pientä lehdykkää ja saman verran suurempia syntyi jokaisen blokin keskustaan. Tikkaamisessa hyödynsin blokissa olevia saumoja enkä piirrellyt tai merkannut erikseen tikkauslinjoja.


Lehdyköiden väliin tuli pareittain spiraaleja. Siinä 89. blokin kohdalla hoksasin, etä nämähän ovat kuin kärhöjä, terälehdet ja kiemurat. Jokaiseen blokkiin tuli kahdeksan spiraalia, koko peitossa niitä on yhteensä 880.

Kellotin tikkauksen alkupuolella yhden blokin tikkausajan. Se oli kahdeksan minuutin kieppeillä. Tein saman loppupuolella, ehkä puoli minuuttia olin oppinut matkan varrella kirimään. Itsekin huomasin polkevani konetta hiukan reippaammalla vauhdilla työn edetessä,vaikka kovempaakin pääsisi. Se on sitten eri juttu, minkälaista jälkeä hurjastelulla saisi aikaan.


Tikkasin mielestäni blokkeja järjestyksessä. Selkä huusi jo pitkästä istumisesta apua, kun kuvittelin tikkaavani viimeistä kulmaa. Tsekatessani tilannetta löytyi melkein peiton keskeltä kaksi tikkaamatonta blokkia. Vähän venyttelyä, ja ne kaksikin saivat vielä tikkauksen pintaansa. Nyt puuttuu enää kantti reunoista.


Peittoon upposi 209 260 tikkiä, lankaa (Aurifilin Mako 40) meni ainakin kaksi kilometriä, mutta ei kolmea. Koska puolasin eri rullalta kuin ompelin, minulle jäi kaksi vajaata rullaa, ja siksi langankulutus on arvio. 

Se ainakin tuli todistettua, että Pfaffin Powerquilterilla pystyy tikkaamaan helposti myös isoja pintoja.   Peitto on suuri, n. 285 x 260.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Nyt näkyy

Työhuoneeni valaistus on ollut pieni probleema, johon ei oikein aikaisemmilla virityksillä ole löytynyt ratkaisua. Yleisvalaisimena on vanha perintövalaisin, josta luopuminen on mahdottomuus - ja sitten olen kärsinyt etenkin tikkauskoneella heikosta valaistuksesta. Koneen oma valo on riittävä ompelualueelle, mutta jos kaikki muu on hämärän peitossa, niin ompelu on välillä työlästä ja rasittaa silmiä. Valoisaan vuodenaikaan vielä selviän, mutta etenkin synkkinä syysiltoina on pitänyt keksiä kaikenlaisia lisävaloja.


Ihan rautakaupasta löysin vihdoin piiiiitkällä taittovarrella varustetun led-valaisimen, jossa lumeneitakin on riittävästi. Plussana kannen alta löytyy suurennuslasi epätoivon hetkiä varten. Varsi ylettää reilusti yli ompelualueen, ja saan sillä myös tarvittaessa sivuvalon, mikä on joskus tikatessa avuksi. 
Tervetuloa syksy ja pimeät illat, nyt näkyy!
'
(Joku kysyy kuitenkin: valaisin on Airam Loop XL 3D, hinta K-raudassa hitusen vajaa 60 €))

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kettusia kasseissa

Karjalaiset kuulemma kysyvät vastaantulijalta, mist sie tuut, mihi sie meet ja mitä siul on kassis? Vastaan vain nyt tuohon viimeiseen, kettusia on kassissa. Jopa kahdessa. 


 Toivottiin kahta kettukassia, ja minähän tein. Kummassakin on toivomuksen mukaan kettu vain toisella puolella.


Kassissa on Eurokankaan kovikehuopa jäykisteenä, keltaiset ja oranssit vuorit (unohtui kuvata), sisätasku ja avaimille lenksu.  Kokoa on n. 35 x 35 cm, pohja n. 10 cm. Ketuilla oli kiire maailmalle, siksi kuvaaminenkin jäi vähän hätäiseksi.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kurssipaljastukset

Nyt on kaikki Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkukurssit tältä kesältä päättyneet (jo reilu viikko sitten) ja voin paljastaa kurssituotokseni. Tuntuu aika vähältä, vain neljä työtä. Olenkohan vähän pettynyt määrälliseen kurssisuoritukseeni?


Japanilainen pussukka oli ensimmäinen työni kurssilla. Pääsin kurssille vasta maanantai-iltana, ja kun halusin päästä nopeasti hommiin käsiksi, tekaisin sukkelasti yksinkertaisen tilkkupinnan japanilaista pussukkaa varten. 


Halusin pussukasta korkean pitkille puteleille, samalla mallilla voi tietenkin tehdä juuri sen mallisen pussukan, kun itse tarvitsee. 


Pohja laskostuu sivukappaleiden väliin, tyhjänä pussukka on käytännössä litteä. Korkeus on 25 cm, leveys 22 cm ja pohjasta löytyy leveyttä 8 cm. Tukena on ohut vanu (pohjaan ei voi laittaa kovin jäykkää tukea), mutta sivuihin laitoin lisäksi Eurokankaan huopakovikkeen.


Kynien kanssa tuhersin puolitoista päivää. Ei niin, että ne olivat tuottaneet suurta tuskaa, vaan niiden tekemiseen jäi koukkuun. Ope-Sannalla oli kynäteemalla malli penaaliin ja reppuun, kurssitottelemattona tein kassin. Taustakankaaksi löytyi omasta varastostani lempimustani, jossa on erivärisiä pienen pieniä pilkkuja. Tätä kassia todella tykkäsin tehdä! Ja taitaa näkyä lopputuloksessakin (kuka sen kissan hännän jne)  Kassiin laitoin punotut valmissangat.


Tukimateriaali on Ullakasta joskus koekäyttöön ostamani laminoitu vaanhtomuovi, joka oli todella hyvä ratkaisu tähän. Tikatessani kassin kynien välistä ylös asti, tikkausten välit jäivät nätisti pullukaksi. Ei ehkä olisi onnistunut niin hyvin tavallisella vanulla. Kassin leveys yläreunasta mitattuna 39 cm ja korkeus 38 cm. Pohjan leveys on leveimmältä kohdaltaan 13 cm, pohja on erillisenä kappaleena ommeltu soikio. Pohjaan olisi voinut laittaa tukevamman tukimateriaalin, pohja vähän "putoaa". Aion testata päällitikkauksen ompelemista pohjan reunaan (jos viitsin).


Tämä kassi on mieluisin kurssilta valmistunut työ!


Olin ensimmäinen, joka kurssilla teki orvokkikranssin. Jälkeeni muutkin rohkenivat, vaikka siinä ei mitään erikoista ollutkaan. Monta erikokoista palaa joutui kyllä leikkaamaan, mutta ompelu sujui, kun palat oli oikeankokoiset. Taustakankaaksi olin napannut varastoistani vaalean kankaan haalean liloilla pikkukukilla. Kangas uhkasi loppua kesken, niin jouduin tekemään keskelle vielä yhden orvokin. Taustakankaan osalta keskellä oleva orvokkiblokki on todellinen tilkkublokki. Taustakangasta jäi tähteeksi pari olematonta suirua. Tämä odottaa vielä tikkausta, batiikkipeitto tukkii edelleen tikkausjonon. Koko on n. 60 x 60 cm.


Tähtiblokkeja ehdin kurssilla tehdä noin kaksi kolmasosaa tarvittavista, loput ompelin kotona. Ohje on valmille kaitaleille, mutta leikkasin itse kaitaleet, koska halusin pienentää kangasvarastoani. No, ei se paljon pienentynyt, yhden vaalean turkoosin ostin kurssikaupasta vielä lisäksi. Nopea ja helppo blokkimalli. Yhden blokin valmis koko  n. 30x 30 cm, tilkkupinnan koko nyt 148 x 184 cm valkoisella reunuksella täydennettynä. Tämä jäi tähän vaiheeseen, kun jäin miettimään, laitanko vielä turkoosia lisäreunukseksi. Kahta turkoosin sävyä löytyy vielä reunuksen verran. Peiton kokoa ei tarvisisi välttämättä kasvattaa, mutta jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan. Kantin aion tehdä tähteeksi jääneistä kaitaleista "scrapina", riittäisikö se "sulkemaan" pinnan?

Kesäompeluni ovat varsin sääriiippuvaista. Kun paistaa, olen pihalla, kun sataa, ompelen. Millä tahdilla nämä keskentekoiset etenevät, sen tietää ehkä parhaiten Ilmatieteen laitos.