Sivut

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kultasydän pieni

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni,


katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni."


Mäntyharjun kurssilla aloitettu orvokkityö, joka viimein sai tikkauksen ja reunakantin. Koko 59 x 59 cm. Olisin mielelläni jatkanut samalla vaalealla pohjakankaalla  liinaa isommaksi, mutta sitä ei ollut enää yhtään, enkä halunnut sotkea siihen uusia kankaita.
Työ sai nimekseen Kultasydän pieni.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Tilkkuiloa silpuista

Onpas huonosti silitetty...

Olin viikonloppuna Päivölässä Sanna Parankon tilkkusilppukurssilla. Kurssi toteutui pienellä (6) osanottajamäärällä, kiitos Päivölän rehtorin. Melkein autokuormallinen silppuja matkasi Etelä-Karjalasta Pirkanmaalle perjantai-iltapäivän ruuhkassa.

Ohjeita oli taas Sannan tapaan vaikka viikoksi. Perjantai-iltana aloitin sulkablokilla, niitä valmistui kaksi. Seuraavaksi leikkasin pohjakappaleet tohveleihin (kuvia muiden tekemistä löytyy esim. Tilkuista totta -blogista). Tikkasinkin pohjakappaleet aamua varten valmiiksi, ja siihen pisteeseen ne sitten jäivätkin. Aamulla saimme heksagonblokin ohjeet - ja tohvelit unohtuivat tyystin. (Siihen ehkä vaikutti vähän se, että olin hölmöyksissäni valinnut mustan (!!) kankaan tohveleiden sisäpohjiksi, kun en jostain syystä tajunnut, että juuri tuo kangas jää näkyviin ainakin silloin, kun tohvelit ovat kauniisti rinnakkain sängyn vierellä. Minusta pohjat olivat niin tylsät, että tossukat oli aika helppo unohtaa.)


Loppuaika kurssista menikin sitten näiden blokkien kanssa Jos olisin ollut kiltti ja kuuliainen oppilas, olisin Sannan etukäteisohjeen mukaan lajitellut silput värin mukaan ja silittänyt ne jo kotona, olisin varmaan ehtinyt tehdä näitä muutaman enemmän. Mutta kun en millään ehtinyt, niin lajittelu ja siistiminen jäivät Päivölään. Jatkan näitä varmaan vähän kerrallaan sen mukaan, minkä värisiä silppuja kertyy. 

Ihan kaikkia silppuja en saanut tuhottua, kotimatkalla niitä oli edelleen melkein autokuorma. Mutta kivaa oli, ja blogiystäväkin sai kasvot ja uusia tilkkuystävyyksiä syntyi. 
Kiitos mukavasta seurasta, tilkkusilppukaverit!
Ja kaikille muille tervemenoa kursseille,
 siellä virkistyy, dementia ehkäistyy, saa naururyppyjä ja lisää tilkkuiluvuosia!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kettukassi ja kettukassi

Sain entiseltä naapuriltani kassillisen rottinkisia kassinsankoja ja nappeja. Sovimme, että teen hänelle jotain korvaukseksi. Olin niin tyytyväinen aikaisemmin tekemiini mustiin kettukasseihin, että turvauduin vanhaan konstiin.


Edelliset kassit tikkasin mustalla langalla, nyt rohkaistuin oranssiin lankaan. Kauempaa katsottuna pinta näyttää edelleen melko mustalle. Nyt kun katson kuvasta kassia, olisin voinut tikata myös vihreällä ikäänkuin jatkaakseni heinikkoa. Mutta se on nyt oranssi. Ehkä sitten seuraavaan. Kassi on molemmin puoli samanlainen. Leveys yläreunasta mitattuna 42 cm, korkeus 36 cm ja pohjan leveys 11 cm. Päällikankaan ja vuorin välissä on kovikehuopa ja sisuksissa on yksi tasku.
 

Mustan kassin kaveriksi syntyi värikäs kettukassi. Tämä pakkaan mustan kassin sisään pienelle 2-vuotiaalle. Kun nuorimmaisemme, tytär, syntyi kahden pojan jälkeen, tämän naapurimme äiti, jota en edes kunnolla tuntenut, toi vauvalle pienet vaaleanpunaiset potkupöksyt. Tällä kassilla toteutetaan samaa kuviota, entisen naapurini tyttären tytär saa tämän kassin.  


 Kassin toisella puolella ei ole kettua vaan värikkäitä tilkkuja. Kassin sangat tein valmiista tukevasta puuvillanauhasta, jonka ompelin keskikohdistaan kaksinkerroin, on pienen käden helpompi ottaa sangasta kiinni. Kassin leveys yläreunasta 29 cm, korkeus samoin 29 cm ja pohjan leveys 8 cm. 


 Kassin tikkasin oranssilla langalla ja lehtikuvioin. 
Nyt on taas kassikiintiö vähäksi aikaa täysi. Vuorossa tikkaamista ja kokonaan uuden vauvanpeiton aloitus. 
Onnneksi illat pimenevät ja pihatyöt vähenevät,,,

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Välipalaksi ihan jotain muuta

Oikean käden etusormeni leikattiin maanantaina eikä käsitöiden tekeminen onnistu vähään aikaan. Siivoilin joutessani vasemmalla kädellä läppärini tiedostoja ja löysin kuvakansion, joka oli jäänyt ihan unohduksiin. Jostain blogista olin napannut haasteen, en enää edes muista mistä, jossa ideana oli vastata kysymyksiin kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä.  Kuvasin nimet tuolloin ja rajasin kuvatkin valmiiksi, mutta sitten ne unohtuivat.

Tässä siis, tilkkuilua (sanan varsin laaaaajassa merkityksessä) kirjan nimillä - ja leikkimielellä:

1. Oletko mies vai nainen?




2. Kuvaile itseäsi


 3. Mitä elämä sinulle merkitsee?


4. Kuinka voit?


5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi


6. Mihin haluaisit matkustaa?


7. Kuvaile parasta ystävääsi


8. Mikä on lempivärisi?


9. MIllainen sää on nyt?


10. Mkä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?


11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?


12. Millainen on parisuhteesi?


13. Mitä pelkäät? 


14. Päivän mietelause?


15. Minkä neuvon haluaisit antaa?


16. Miten haluaisit kuolla?



Halukkaat saavat tarttua haasteeseen!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Viimeinen tikki...

... on ommeltu!


 Maaliskuussa 2015 alkuun polkaistu batiikkipeitto on vihdoin valmis. 


Välillä odottelin lisäkankaita, välillä työ seisoi muuten vain muka tärkeämpien ompelusten kiilatessa ohitse.


Mutta nyt voi jo tuulettaa, sillä valmista on!


Pitää kai ryhtyä aamuisin petaamaan, kun on kerran päiväpeitto!
Kun vielä saisin makuuhuoneen seinään vedettyä uuden värin, uusi peitto kun ei yhtään tykkää vanhasta tapetista!

perjantai 18. elokuuta 2017

Yhdessä ompelu on ihanaa!


Viikko sitten viikonloppuna lanitettiin tilkkuillen. Olin perjantai-iltana lukenut facebookista Festival of Quilts Birminghamissa olleiden päivityksiä,  nimesin (en sitten yhtään kateellisena) lanit uudelleen ja tein banderollin vanhasta lakanasta. Viisi innokasta ompelijaa osasi perille, vaikka paikalliset tietyöt tekivätkin matkaan haasteita. Mutta kukaan ei eksynyt, tai ei ainakaan tunnustanut olleensa eksyksissä tai on sitten vieläkin eksyksissä.


Käynnistimme lanit kultahippukuoharilla (hiput näkyvät lasien pohjalla)


Mitään starttivaikeuksia ei kyllä ollut, nostimme koneet pöydälle, ja siitä se sitten lähti!


Illan suussa saunomisen ja uimisen jälkeen oli tarjolla paikkakuntalaista pikamättöä, vetyjä. Ehdimme juuri kattaa pöydän terassille, mutta reipas sade ja ukkonen pakottivat meidät takaisin sisälle. Vedyt söimme sitten retkimeiningillä lattialla istuen, ruokapöytähän oli täynnä ompelukoneita! Jälkiruuaksi ihailimme luonnon upeaa valonäytöstä, harvinaisen komeaa salamointia.


Yleissilmäys ompelutilaan, yksi ahkera ompelija näkyvissä, muut lienevät leikkaamassa tai silittämässä? Etualalla kulhossa energiavarasto, 600 g suklaata riitti yllättävän kauan kuudelle ompelijalle. (Onneksi ompelupöydän karkkikipot eivät näy)  Tykkään kovasti tämän kuvan tunnelmasta. 

Ai, saimmeko mitään aikaan? Kyllä, vaikka mitä! Itse päärmäsin tusinan verran peflettejä, korjasin kuluneet tilkkukassin sangat, ompelin kolme kettua ja kaksi pussukkaa. Aika hyvin kaiken muun rupattelun ja lystinpidon lisäksi.


Olipa oikea energiapläjäys koko viikonloppu! Kiitokset tilkkukavereille, otetaan pian uusiksi!
(Pahoittelen kuvien laatua, oikea kamera oli Helsingissä, ja jouduin tyytymään kännykkään.)

maanantai 7. elokuuta 2017

Vihdoin (melkein) valmista

Batiikkipeiton tikkaus on päättynyt. Työskentelyaikataulu (jota ei oikeastaan edes ollut) venyi ja paukkui säiden ja innostuksen mukaan. Jossain vaiheessa heinäkuuta päätin, että töihin en lähde ennenkuin peitto on tikattu. Ihan kuin se olisi ollut minun päätettävissäni, töihin lähtö nimittäin. Peiton tikkaus sen sijaan oli.


  440 pientä lehdykkää ja saman verran suurempia syntyi jokaisen blokin keskustaan. Tikkaamisessa hyödynsin blokissa olevia saumoja enkä piirrellyt tai merkannut erikseen tikkauslinjoja.


Lehdyköiden väliin tuli pareittain spiraaleja. Siinä 89. blokin kohdalla hoksasin, etä nämähän ovat kuin kärhöjä, terälehdet ja kiemurat. Jokaiseen blokkiin tuli kahdeksan spiraalia, koko peitossa niitä on yhteensä 880.

Kellotin tikkauksen alkupuolella yhden blokin tikkausajan. Se oli kahdeksan minuutin kieppeillä. Tein saman loppupuolella, ehkä puoli minuuttia olin oppinut matkan varrella kirimään. Itsekin huomasin polkevani konetta hiukan reippaammalla vauhdilla työn edetessä,vaikka kovempaakin pääsisi. Se on sitten eri juttu, minkälaista jälkeä hurjastelulla saisi aikaan.


Tikkasin mielestäni blokkeja järjestyksessä. Selkä huusi jo pitkästä istumisesta apua, kun kuvittelin tikkaavani viimeistä kulmaa. Tsekatessani tilannetta löytyi melkein peiton keskeltä kaksi tikkaamatonta blokkia. Vähän venyttelyä, ja ne kaksikin saivat vielä tikkauksen pintaansa. Nyt puuttuu enää kantti reunoista.


Peittoon upposi 209 260 tikkiä, lankaa (Aurifilin Mako 40) meni ainakin kaksi kilometriä, mutta ei kolmea. Koska puolasin eri rullalta kuin ompelin, minulle jäi kaksi vajaata rullaa, ja siksi langankulutus on arvio. 

Se ainakin tuli todistettua, että Pfaffin Powerquilterilla pystyy tikkaamaan helposti myös isoja pintoja.   Peitto on suuri, n. 285 x 260.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Nyt näkyy

Työhuoneeni valaistus on ollut pieni probleema, johon ei oikein aikaisemmilla virityksillä ole löytynyt ratkaisua. Yleisvalaisimena on vanha perintövalaisin, josta luopuminen on mahdottomuus - ja sitten olen kärsinyt etenkin tikkauskoneella heikosta valaistuksesta. Koneen oma valo on riittävä ompelualueelle, mutta jos kaikki muu on hämärän peitossa, niin ompelu on välillä työlästä ja rasittaa silmiä. Valoisaan vuodenaikaan vielä selviän, mutta etenkin synkkinä syysiltoina on pitänyt keksiä kaikenlaisia lisävaloja.


Ihan rautakaupasta löysin vihdoin piiiiitkällä taittovarrella varustetun led-valaisimen, jossa lumeneitakin on riittävästi. Plussana kannen alta löytyy suurennuslasi epätoivon hetkiä varten. Varsi ylettää reilusti yli ompelualueen, ja saan sillä myös tarvittaessa sivuvalon, mikä on joskus tikatessa avuksi. 
Tervetuloa syksy ja pimeät illat, nyt näkyy!
'
(Joku kysyy kuitenkin: valaisin on Airam Loop XL 3D, hinta K-raudassa hitusen vajaa 60 €))