Sivut

tiistai 21. helmikuuta 2017

Tähdellistä



Suunnitteluseinälläni on roikkunut jo vuosia sitten tehtyjä tähtiä. Tein ne aikanaan harjoitellessäni Flying Geese -viivaimen käyttöä. Tähtiin liittyy myös hauska  muisto, osan kankaista olen saanut Tilkunviilaajalta tavatessani hänet ensimmäisen kerran Töölön Tilkkupajassa. 


Kun kuulin työkaverini vauvauutisista, päätin laittaa tähdet käyttöön. Kolmesta tähdestä ei kuitenkaan saa kuin korkeintaan Barbien peiton, jokunen on vielä ommeltava lisää. Jostain syystä värit kääntyvät nyt jo keväiseen suuntaan. Näitä on taas vaihteeksi todella kiva tehdä!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Pukamakoira



Paper piecingillä tehty mäyräkoira, joka sitten osoittautuikin pukamaiseksi bassetiksi, sai tikkaukset turkkiinsa ja ympärilleen. Valkoisen osan tikkasin pienellä kiemuralla ja turkkiin vetelin vähän kiharoita. 


Varastoistani löytyi tummansinistä puuvillaa, jossa oli pieniä ruskeita kuvioita, juuri oikean väristä reunukseksi, etenkin kun basset pääsi siniselle sohvalle.  Säädin pitkään tikatun osan kokoa, aluksi valkoista oli liikaa, ja sinistä liian vähän.Sitten testasin kaventaa tikattua osioita korkeussuunnassa, mutta silloin tummaa tuli ylä- ja alareunoihin liian raskas kerros. Tämä on nyt kaikkien kokeilultujen versioiden kompromissi. Jos nyt tämän tekisin, leikkaisin suosiolla kuvaosan suorakaiteeksi ja tekisin päällisen 40 x 60 cm tyynyyn.


Basset muutti tänään mäyris-perheeseen. Toivottavasti kotiutuu hyvin ja saa Elpasta hyvän kaverin, eikä Elppa kiusaa sitä tuon pukaman takia.

torstai 9. helmikuuta 2017

Taas pussukoita



Kaverille syntyi tuliaispussukka violeteista kaitaleista. Ompelin tätä illalla, ja työhuoneeni valo on  ilmeisesti vähän kellertävä. Kun katsoin ompelustani, ajattelin, että tuleepa ruma. Väriyhdistelmä näytti kummalliselle, enkä ollut ensinkään tyytyväinen. Aamulla päivänvalossa ihmettelin, mikä pöydälleni oli tullut, niin paljon värit olivat muuttuneet valon värin vaihduttua. 


Tein ennen joulua sinisen tilauspussukan, joka poiki sitten toisen sinisen pussukan tilauksen, joka sitten sai aikaan kolmen sinisen pussukan tilauksen. Ehkä tuo lila Retliini-pussukka syntyi kapinassa siniselle (vaikka se lempivärejäni onkin).


Toivomuksen mukaan Marimekon Vihkiruusukankaalla mentiin, ruusut alkavat nyt olla jo aika vähissä. Keittiön verhoissa niitä olisi, mutta pari ruusua pitää jättää itsellekin. Pussukat olivat menossa samaan sukuun, joten yritin erilaisella kangasasettelulla saada niihin vähän erilaista ilmettä. 


Nyt on vähäksi aikaa pussukkakiintiö taas täysi, työn alla on nyt mäyris-bassetin tikkaus ja tyynynpäälliseksi jalostaminen. Sitten odottaa batiikkipeiton tikkaus - paljon muitakin suunnitelmia on mielessä. 

Kiva, että piipahdit täällä!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Puikoilta

En ihan koko aikaa surruta ompelukonetta, vaan neulomuksiakin valmistuu koko ajan (pitämässä minua hereillä telkkaria katsoessa). Ihan joka sukkaa (niitä neulon eniten) en viitsi tänne postata, mutta kun saavuttaa  jotain ennen kokematonta, ylittää se julkaisukynnyksen. 


Myöhäisheranneenä tartuin Novitan joulukalenterisukkiin muistaakseni vasta itsenäisyyspäivän aikoihin. Neuloin oikeaa ja vasenta rintarinnan. Epäilin viitsimistäni, tulisiko toinen sukka koskaan tehtyä, kun ensimmäinen valmistuisi. Ikinä en ole kokonaan kirjoneuleisia sukkia tehnyt, ja jossain vaiheessa olin sitä mieltä, etten tee tämän jälkeenkään. 


Mutta näistä tuli niin kivat, eikä tekeminenkään loppujen lopuksi hullumpaa ollut, joten ehkä joskus vielä. Mistään lankadominansseista tai muista hienouksista en ollut ennen näitä sukkia kuullutkaan, mutta tuli nämä silti tehtyä. Ehkä seuraaviin sukkiin opiskelen sitten asiaa tarkemmin. 


Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta loppiaiseksi kyllä. Terään jouduin säveltämään vähän lisäkuvioita, että olisivat mahtuneet jalkaani. Nyt katsellen varsikin olisi voinut olla vähän pitempi. Jos vielä vastaaviin repsahdan, niin vartta pitänee myös kasvattaa pitemmäksi. Pitkäsäärisyyden haittoja. Ohje Novitan, lankana Nalle. Sukkakuvat on D-insinöörin ottamia.


Nyt puikoilla on lastenpeitto lastensairaalaan, Marttojen operoima projekti. Tiedän, että kaikki vanhemmat eivät tykkää pastellisävyistä, joten valitsin väriksi tumman turkoosin. Lankana Teeteen Salla. 


Tämä huivi ei ole minun tekemäni, mutta kun tekijän olen tehnyt (tai ainakin jotenkin vaikuttanut siihen), on tämäkin pakko esitellä täällä. Tytär on pitsihuivifriikki ja näitä syntyy kuin tehtaassa. Lankana joku ihana käsinvärjätty merinovilla. Ostin tämän huivin innoittamana itsellenikin huivilangat, mutta valmistuksen ulkoistan sille, joka sen osaa. Minulla tuollaisen tekeminen loppuisi siihen, kun ensimmäinen silmukka karkaisi puikolta.

Tilastoista huomaan, että täällä lappaa välillä väkeä ihan ruuhkaksi asti: ilahtuisin niidenkin kävijöiden kommenteista, jotka eivät koskaan aikaisemmin kommentoineet. Ja sanasen voi jättää nimettömänäkin, jos muuten ujostuttaa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Yksi työvaihe päätöksessä

Mallasin tilkkupeittoa tulevalle paikalleen. Jouduin kiskomaan sitä kuvauspuolelle vähän reilummin kun se vaikutti leveyssuunnassa vähän naftille. Joutuisinko tekemään vielä yhden yhdentoista blokin rivin? Ei huvittanut yhtään. Pitäisi penkoa kankaat takaisin esille, leikata kaitaleita ja miettiä taas, miten se blokki rakennetaankaan. Ajattelin, että eihän sitä kukaan käy tuolta ikkunan vierestä katsomassa, vaikka siellä olisikin vähemmän roikkumisvaraa. Silti harmitti.


Sitten nostellessani työhuoneen sängyltä erinäisiä sinne kertyneitä tavaroita löysin kasan alta  kymmenennen rivin blokit. En siis ollut edes ommellut niitä peittoon! (Siivous silloin tällöin ehkä kannattaisi!) Jälleennäkeminen oli iloinen!


Ei kuin kone käyntiin, blokit yhteen ja rivi kiinni tilkkupintaan.


Nyt on tämä työvaihe valmis!


Kuvauspaikan löytäminen teetti vähän aivotyötä. Kakkosnelonen pyykinkuivaustelineen päälle ja neljällä Spectrumilla peitto lankulle. Korkeus ei riittänyt, mutta onneksi on puhdasta lunta alla. 


Onneksi näillä opuksilla on muutakin käyttöä kuin viedä melkein kokonainen hyllymetri.


Sitten tunnustus: Lienenkö tyhmä vai typerys, jääräpää vai epärealistinen, uhka- vai hullunrohkea, mutta kaikkia hyviä neuvoja vastaan aion (yrittää) tikata pinnan kokonaisena Isolla Pfaffillani. Suurin Isolla tikkaamani pinta on yhden sängyn päiväpeiton kokoinen, ja se sujui ongelmitta. Nyt laitan koneen ja etenkin omat taitoni tiukkaan tarkasteluun, miten urakasta selviän. Perästä kyllä kuuluu.


Nyt laitan tämän työn kuitenkin hetkeksi huilaamaan, otan muutaman pikkutyön väliin, ja niiden jälkeen palaan tämän kimppuun.


P.S. En ole ihan varma, tykkäänkö tästä vai en. Lienekö pitkän prosessin aikana kyllästynyt  jo näihin batiikkisuikaleisiin. No, meillä on makuuhuoneen ovi aika usein kiinni, joten ei se kovasti silmää siellä häiritse. Ja meillä nukutaan silmät kiinni. Se seuraus tämän valmistumisella näyttää olevan, että ainakin tapetti makuuhuoneessa menee vaihtoon.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Jonoon järjesty!

Piti postata sunnuntaina, piti postata maanantaina, nyt tiistaina onneksi näyttää onnistuvan. Päätös saada batiikkipeiton blokit valmiiksi heti alkuvuodesta ja ennen muihin töihin lipsahtamista piti. Itse asiassa tällä hetkellä (no, en ihan just nyt) ompelen kovaa vauhtia blokkeja yhteen.  


Tässä kohtaa työstämistä kävin sitten mittaamassa vanhan (siis nykyisen) päiväpeiton - mittauksen seurauksena jouduin ompelemaan vielä 11 blokkia lisää. Onneksi materiaalia oli vielä, muutama väärin leikattu blokkitekele, ja pienellä ratkomisella ja viilauksella sain koottua puuttuvat blokit sattumakappaleiden osista. 


 Vähän oli haastetta löytää tila, johon levitellä blokit niiden sommittelua varten. Sohvaa piti pukata puoli metriä kauemmas sekä  siirtää jalkarahit ja muut sohvan eteen majoittuneet istumisen apuvälineet pois. Silti yksi blokkirivi joutui kaapin alle ja toinen sohvalle. Hätäisesti mitattuna peiton koko taitaa asettua jonnekin 270 x 250 cm paikkeille. 


Blokkirivejä olen yhdistänyt ensin kahdeksi isoksi osioksi. Vielä olen mahtunut ompelupöydälleni, mutta kun ompelen nuo kaksi isoa palaa yhteen, pitänee siirtyä ruokapöydälle. 


Vähän hirvittää näin ison pinnan kerrosten rakentelu. Todennäköisesti käytän täällä kuvaamaani  taktiikkaa. Tässä työssä tilkkupinnan leveys on kyllä pöydän pituutta suurempi, mutta eiköhän tuo jotenkin onnistu. Tai siis onnistuu se.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, ikivanhat kujeet

Helmikuussa 2015 olen laittanut alkuun peittoa batiikkisuikaleista. Valmiin paketin värit eivät suostuneetkaan omaan silmään, ja homma jäi odottamaan lisäkangasta. Vuotta myöhemmin olin taas laskeskellut batiikkejani, ja todennut, ettei riitä vieläkään. Kankaita on hankittu lisää, ja nyt vihdoin joulun välipäivinä päätin, että peiton tekele on saatava edes jonkinlaiseen kuosiin. Neljättä kertaa en enää halunnut opetella, miten blokki tehtiinkään enkä palautella mieleen, millä logiikalla eri värit sijoitetaan vierekkäin. Päätin, että muuta työtä en aloita, ennen kuin ainakin blokit on ommeltu valmiiksi.


Samaan aikaan joulupyhien jälkeen D-insinööri aloitti 2000 palan palapelin. Minulla paloja on 2376 . Hyvin mahtui kummankin harrastukset ruokapöydälle, ja menihän se vähän kilpailuksi, kumpi saa urakkansa ensin valmiiksi, vaikka kisa olikin aika epäreilu.


Blokit ommellaan kaitaletekniikalla, ja on välillä aika puuduttavaa surrutella kankaanlevyisiä kaitaleita yhteen kilometritolkulla. Uutta lankaakin sai olla puolaamassa vähän väliä.


Kun en yleensäkään kovin paljon aikaa käytä räknäykseen, niin olin varmaan ommellut melkein puolet blokeista, kun aloin vähitellen ymmärtää, miten värit kannattaa sijoittaa kaitaleompeluksiin, jotta ne tulisivat edes vähän sievästi lopulliseen blokkiin. Hyvä, että edes siinä vaiheessa.


Nyt osassa  blokeista on tumma ruutu, osassa vaalea. Lisäksi on kymmenkunta blokkia, jotka ovat niin epämääräisiä, etten tiedä, kumpaan kasaan ne laitan. Ne ompelin ennen kuin minulla oli edes pientä tuoksunpoikasta kaitaleiden järjestyksestä. Seitsemän blokkia on vielä tekemättä, ja nyt olen siirtynyt sarjatyöstä yksilötyöhän, jotta saan viimeiset blokit oikeanvärisinä. Kankaatkin alkaa olla aika finaalissa, joten hienosäädöllä mennään viimeisten blokkien kanssa.


Minä tietysti hävisin kisan. D-insinööri sai Carta Marinansa vuodelta 1539 valmiiksi jo heti uuden vuoden jälkeen, minulla kokoaminen jatkuu vielä pitkään. Mutta ihan eri sarjoissahan me kisattiinkin.


Tekniset tiedot: Peiton tavoitekoko n. 250 x 275 cm. Yhdessä blokissa on 24 pikkupalaa, blokkeja tarvitaan 99. Blokin ohje löytyy täältä.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Haasteet selätetty, kasat kesytetty, tupa kuusitettu, jääkaapit täynnä ruokaa, jouluvalot sytytetty ja perhe koossa. Joulu voi alkaa. 


Olkoon joulusi juuri sellainen kuin haluat sen olevan, sinulle hyvä!