Sivut

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kettusia kasseissa

Karjalaiset kuulemma kysyvät vastaantulijalta, mist sie tuut, mihi sie meet ja mitä siul on kassis? Vastaan vain nyt tuohon viimeiseen, kettusia on kassissa. Jopa kahdessa. 


 Toivottiin kahta kettukassia, ja minähän tein. Kummassakin on toivomuksen mukaan kettu vain toisella puolella.


Kassissa on Eurokankaan kovikehuopa jäykisteenä, keltaiset ja oranssit vuorit (unohtui kuvata), sisätasku ja avaimille lenksu.  Kokoa on n. 35 x 35 cm, pohja n. 10 cm. Ketuilla oli kiire maailmalle, siksi kuvaaminenkin jäi vähän hätäiseksi.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kurssipaljastukset

Nyt on kaikki Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkukurssit tältä kesältä päättyneet (jo reilu viikko sitten) ja voin paljastaa kurssituotokseni. Tuntuu aika vähältä, vain neljä työtä. Olenkohan vähän pettynyt määrälliseen kurssisuoritukseeni?


Japanilainen pussukka oli ensimmäinen työni kurssilla. Pääsin kurssille vasta maanantai-iltana, ja kun halusin päästä nopeasti hommiin käsiksi, tekaisin sukkelasti yksinkertaisen tilkkupinnan japanilaista pussukkaa varten. 


Halusin pussukasta korkean pitkille puteleille, samalla mallilla voi tietenkin tehdä juuri sen mallisen pussukan, kun itse tarvitsee. 


Pohja laskostuu sivukappaleiden väliin, tyhjänä pussukka on käytännössä litteä. Korkeus on 25 cm, leveys 22 cm ja pohjasta löytyy leveyttä 8 cm. Tukena on ohut vanu (pohjaan ei voi laittaa kovin jäykkää tukea), mutta sivuihin laitoin lisäksi Eurokankaan huopakovikkeen.


Kynien kanssa tuhersin puolitoista päivää. Ei niin, että ne olivat tuottaneet suurta tuskaa, vaan niiden tekemiseen jäi koukkuun. Ope-Sannalla oli kynäteemalla malli penaaliin ja reppuun, kurssitottelemattona tein kassin. Taustakankaaksi löytyi omasta varastostani lempimustani, jossa on erivärisiä pienen pieniä pilkkuja. Tätä kassia todella tykkäsin tehdä! Ja taitaa näkyä lopputuloksessakin (kuka sen kissan hännän jne)  Kassiin laitoin punotut valmissangat.


Tukimateriaali on Ullakasta joskus koekäyttöön ostamani laminoitu vaanhtomuovi, joka oli todella hyvä ratkaisu tähän. Tikatessani kassin kynien välistä ylös asti, tikkausten välit jäivät nätisti pullukaksi. Ei ehkä olisi onnistunut niin hyvin tavallisella vanulla. Kassin leveys yläreunasta mitattuna 39 cm ja korkeus 38 cm. Pohjan leveys on leveimmältä kohdaltaan 13 cm, pohja on erillisenä kappaleena ommeltu soikio. Pohjaan olisi voinut laittaa tukevamman tukimateriaalin, pohja vähän "putoaa". Aion testata päällitikkauksen ompelemista pohjan reunaan (jos viitsin).


Tämä kassi on mieluisin kurssilta valmistunut työ!


Olin ensimmäinen, joka kurssilla teki orvokkikranssin. Jälkeeni muutkin rohkenivat, vaikka siinä ei mitään erikoista ollutkaan. Monta erikokoista palaa joutui kyllä leikkaamaan, mutta ompelu sujui, kun palat oli oikeankokoiset. Taustakankaaksi olin napannut varastoistani vaalean kankaan haalean liloilla pikkukukilla. Kangas uhkasi loppua kesken, niin jouduin tekemään keskelle vielä yhden orvokin. Taustakankaan osalta keskellä oleva orvokkiblokki on todellinen tilkkublokki. Taustakangasta jäi tähteeksi pari olematonta suirua. Tämä odottaa vielä tikkausta, batiikkipeitto tukkii edelleen tikkausjonon. Koko on n. 60 x 60 cm.


Tähtiblokkeja ehdin kurssilla tehdä noin kaksi kolmasosaa tarvittavista, loput ompelin kotona. Ohje on valmille kaitaleille, mutta leikkasin itse kaitaleet, koska halusin pienentää kangasvarastoani. No, ei se paljon pienentynyt, yhden vaalean turkoosin ostin kurssikaupasta vielä lisäksi. Nopea ja helppo blokkimalli. Yhden blokin valmis koko  n. 30x 30 cm, tilkkupinnan koko nyt 148 x 184 cm valkoisella reunuksella täydennettynä. Tämä jäi tähän vaiheeseen, kun jäin miettimään, laitanko vielä turkoosia lisäreunukseksi. Kahta turkoosin sävyä löytyy vielä reunuksen verran. Peiton kokoa ei tarvisisi välttämättä kasvattaa, mutta jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan. Kantin aion tehdä tähteeksi jääneistä kaitaleista "scrapina", riittäisikö se "sulkemaan" pinnan?

Kesäompeluni ovat varsin sääriiippuvaista. Kun paistaa, olen pihalla, kun sataa, ompelen. Millä tahdilla nämä keskentekoiset etenevät, sen tietää ehkä parhaiten Ilmatieteen laitos.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kurssikurkistuksia

Olin kesäkuun toisella viikolla Mäntyharjun kansalaisopiston järjestämällä tilkkutyökurssilla, opettajana touhusi Sanna Paranko. Todellakin touhusi, tai oli touhunnut ennen kurssia, kun ohjeiden määrä oli taas sellainen, ettei mitään mahdollisuutta ommella kaikkea. Se ei kyllä ollut tarkoituskaan, vaan reilussa ohjeiden määrässä oli jokaiselle tarjolla jotakin kunkin henkilökohtaisten mieltymysten mukaan.
Muutamia kurkistuksia aikaansaannoksiini, todellakin kurkistuksia, sillä tällä viikolla on vielä kolmas ja viimeinen kurssi, ja Sannan pyynnöstä lopulliset paljastukset tehdään vasta sen jälkeen.


Pääsin aloittamaan kurssia työesteiden takia vasta maanantaina illansuussa. Lilat ruudut oli lämmittelytyö, jotta pääsin kunnolla vauhtiin. Muut kurssilaiset olivat siihen mennessä tehneet jo vaikka mitä.


Tiistaiaamuna aloittelin kynähommilla, tämän työn kanssa puuhastelin vielä keskiviikkonakin.


Orvokkityön ohjeen saimme jo tiistaina, mutta olin  vasta keskiviikkoiltapäivällä ensimmäinen joka siihen tarttui. Jälkeeni orvokkeja sitten alkoi kukkia enemmänkin. 


Tähtiä monet tekivät valmiiksi leikatuista kaitaleista. Olin kuitenkin raahannut Mäntyharjulle ison osan kangasvarastoani, joten leikkasin kaitaleet itse omista kankaista. Vähän piti kyllä hankkia täydennystä turkooseihin kurssilla olleesta kangaskaupasta. 

Kaksi ensimmäistä työtä, ruudut ja kynät, ovat ihan valmiita. Orvokit ja tähdet odottavat vielä tikkausta. Batiikkipeitto jumittaa Ison Pfaffin neulan alla. Etenee kyllä koko ajan - vauhti on suhteessa sadepäivien määrään. Eikä sitä makuuhuoneen seinääkään ole vielä maalattu, vanha tapetti kun ei mitenkään istu uuden peiton kanssa. 

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Eläketurvapaketteja

Työyhteisössäni eläkkeelle lähtijälle ostetaan laadukas reppu eläketurvapaketiksi ja siihen työkaverit saavat laittaa täytettä mielensä mukaan. Tänä keväänä eläköityviä on kolme kollegaa. Ajattelin ensin tekeväni pussukat kaikille, sitten peruin suunnitelman ja sitten ompelin kuitenkin kolme pussukkaa. Nainenhan saa muuttaa mieltään. Mielenmuutoksesta seurasi aika tiukka aikataulu. Olisi pitänyt ajatella aikaisemmin ja perua vähän aikaisemmin, niin olisi jäänyt vähän väljemmin aikaa. Mutta selvisin, ja vielä loppujen lopuksi etuajassa. Ehtiihän ne siemenet tiputella kasvimaalle ompelun jälkeenkin, eikä siellä mikään olisi edes kasvanut, kun on ollut niin kylmää.


Ruotsin opettaja saa pussukan  nimeltä Kesä kaikilla, onni yksillä. 


Toivottavasti kukaan ei huomaa, että mökkien edessä sataa lunta. No, se ei todellisuudessakaan taida olla enää kummalista kesäisin. 


Ensiavun ja hoitotyön opettaja saa pussukan nimeltään "Kissanpäivät". Vähän aikaa mietin EA-pussukan tekemistä Marlen tapaan (en olisi kyllä osannut), mutta eihän eläkkeellä enää töitä ajatella. 


Toisella puolella kurkistelee kaksi kissaa. Kollegalla on kissa/kissoja, en ole ihan varma, kuinka monta. 

Kolmannen pussukan saaja on miespuolinen kollega, joka tykkää kovasti erilaisista kojeista ja laitteista. Sopiva kangas puuttui. Htätähuuto FB:n Tilkusta asiaa - ryhmässä, sain peräti kolme vastausta laitekankaista. Tilkunviilaja ehti ensimmäisenä, ja iso kiitos nopeasta toiminnasta, kamerakangas oli minulla jo parin päivän päästä avunhuudostani. Ja tämän pussukan  suunnitelma eli melkein koko ompeluprosessin ajan.


 Eka ajatus:En raaskinut pilkkoa kameroita piiloon, joten suunnittelin tekeväni vaakasuorista kaitaleista koko pussukkapinnan. Oranssia kameroiden kupeeseen, yläpuolelle harmaata ja alapuolelle mustaa. Tässä vaiheessa näytti kamalan tylsälle. 




Toka ajatus: Toinen puoli pussukkaa erilaisella raidoituksella. Ei sytyttänyt sekään.


Kolmas ajatus: Leikkasin kaitaleen neljään osaan, ja yritin asetella paloja jotenkin vaihtelevasti. Ongelmaksi tuli, kun eivät olleet neliöitä, olisi pitänyt laittaa välipaloja, mutta en halunnut sotkea enää muita värejä mukaan. Kirkasta punaista ei kotoa löytynyt.



 Neljäs ajatus: Ompelin raamit kameratilkuille. Ompelin neliöt yhteen. Koko ei riitä pussukkaan, vaan sivuille ja pohjaan on saatava jotakin.


Viides ajatus: Mustaa reunoihin. Ja tulipa mustaa. 



Kuudes ajatus: Oranssilla tikkauksella mustan kimppuun. (Kamalasti pölyä ym. nukkaa tuossa pinnassa, suurennetut kuvat paljastavat myös sellaista, mitä ei haluaisin näyttää)


Oranssi lenksu, vetoketju ja vetoketjun vedin. Tulihan siitä pussukka, vaikka prosessi olikin aika polveileva. Seitsemäs ajatus: olisin voinut jättää raamit tikkaamatta tai tikata ne vaikka suoralla tikillä, olisivat ehkä erottuneet paremmin raameiksi. Mutta en pura. Nimekseen tämä sai Muistokuvia.


Koko kaarti vielä yhteiskuvassa. Vähän ovat erikokoisia, mutta ei haittaa, niin ovat saajatkin. 


Tekaisin vielä reppuihin nimilaput Tilkunviilaajan ohjeella. Olipa helppo ja nopea homma. Oikaisin vielä vähän ohjeesta, en leikannut kahta kangaspalaa, vaan yhden pitkän, jonka taitoin pitkittäin kahtia. 
Minun puolestani työkaverit pääsevät nyt viettämään leppoisia eläkepäiviä. 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Viehätyin käsin ompelusta

Silloin kun en ole ompelukoneella ja istun ns. jouten (=katson telkkaria), pitää minulla olla joku käsityö, useimmiten neule. Se varmistaa, että näen katsomani sarjan osan tai elokuvan loppuun ilman että siirryn kesken kaiken katselemaan unia. Aina kesää kohti neulominen jotenkin tökkii, villalangat tuntuvat hikisille - ei tosin tänä keväänä. 

Moni tilkkuystävä ompelee ihania tilkkutöitä english paper piecingillä, niitä olen ihaillen katsonut, mutta en suuremmin innostunut. Luulin pitkään, että paper piecing on vain heksagonien ompelua, ja se ei muotona houkutellut minua yhtään. Mielikuvitukseni ei yksinkertaisesti riittänyt sellaisiin sommitelmiin, mitkä olisivat omaa silmääni miellyttäneet. 

Sitten Love Patchwork&Quilting -lehdessä oli tablettipussukka, jossa ei ollut niitä mutterin mallisia heksagoneja. Tein toppatakin tabletille ja olin tyytyväinen lopputulokseen (mitä nyt vetskariaukko olisi saanut olla pari milliä pitempi, mutta pärjätty on nykyiselläkin. 

Päätin tiputtaa neuleet kesäkaudeksi sivuosaan (onnistui osittain), ja keskittyä telkkarin edessä ja matkoilla käsinompeluun. Samalla tutulla malllilla menin, mitä sitä nyt hyvää vaihtamaan. 


Aloittaessani en vielä tiennyt, mikä tästä tulisi. Ja itse asiassa ihan ekan version purin, kun asettelu ei oikein ollut sitä, mitä kuvittelin. Näin jossain instakuvassa tehdyn ruutumallisia blokkeja (kukkasia?) ja niinpä ompelin ratkomani kappaleet uuteen muotoon.


Näitä yhdistellessä sitten jossain vaiheessa valkeni, että tästä voisi tulla pikkuliina. 


Kukkasten väliin laitoin mustat neliöt ikäänkuin taustaksi. Väliin tuli ohut silitettävä vanu, ja tikkasin työn suoralla tikillä niin, että tikkaukset risteävät neliöissä. Vähän aikaa mietin vapaata konetikkaustakin, mutta hylkäsin ajatuksen. Osaksi siihen vaikutti se, että iso batiikkipeitto on tikkauskoneen neulan alla, enkä halunnut ryhtyä vaihtamaan siihen lankoja kesken kaiken. Olisin tietenkin voinut tikata Berninallakin, mutta toisaalta en halunnut tikkauksen tuovan enää lisää vilkkautta pintaan. Pinta jäi ehkä vähän liian pullukaksi makuuni, mutta silmä on alkanut tottua siihen. 


Liina löysi heti paikkansa olohuoneen tason päältä. Tästä nyt seuraa se, että pitkä taso vaatii liinalle kaverin toiseen päähän. Se on jo aluillaan, myöskin suunnitelma seuraavaksi epp-työksi. En kai ole tullut epp-addiktiksi?





tiistai 23. toukokuuta 2017

Born to be Wild

Pikkuveljellä oli synttärit. Hän ei ollut vielä pussukkaansa saanut, joten ei muuta kuin kankaita penkomaan. Ihan kaikkea ei löytynyt kotoa, mutta onneksi tilkkuretki Forssaan ja Humppilaan mahdollisti mieleisten kankaiden kasaamisen. Pussukka syntyi aika kiireellä, joten kuvaaminenkin jäi vähän heikoksi, muutama kännykällä otettu kuva löytyi sen jälkeen, kun pussukka oli jo kohdannut uuden omistajansa. 


 Tässä tehdään jo tikkauksia, yksiväriseen yläreunaan ja pohjaan tikkasin turkoosilla langalla pikkukiviä. Kirjava kitarainen osuus sai päälleen silmukallista kiemuraa. 


Vuoriin piilotin saajan toisen kiinnostuksen kohteen, moottoripyörät. Ehkä vähän modernimmat mopoversiot olisivat olleet sopivampia, mutta näillä mennään.


Jos muistan, otan vuorikuvia yleensä ompeluvaiheessa, koska harvoin saan onnistumaan sisuskuvat valmiista pussukasta. Nyt oli vähän parempi tuuri. 


 Jaoin tämän kuvan Tilkusta asiaa -ryhmässä, ja pyytelin nimiehdotuksia, jotain, missä olisi sekä musiikki- että moottoripyöräteema samassa paketissa. Yllätyin suuresti nimiehdotusten tulvasta, oli aika vaikea valita, koska niin moni tuntui sopivalta pussukalle. Sitten kun mietin asiaa saajan persoonan näkökulmasta, niin Born to be Wild tuntui sopivimmalle. 

Valmiin pussukan mitatkin jäi ottamatta. Jollekin pienelle hyvään talteen laitetulle lapulle kirjasin kyllä kappaleiden koot ennen pussukaksi ompelua, koska etsin edelleen sitä täydellistä kokoa. Jostain syystä pussukoistani tulee aina vähän eri kokoisia, vaikka aihiot olisivatkin samoilla mitoilla tehty. Ihan kuin joihinkin tulisi jostain kangasta lisää ja joistakin taas sitä putoaisi matkan varrella jonnekin. Kummallista.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Tästä se lähtee

Tikkaus nimittäin. Olen siirrellyt batiikkipeittoa paikasta toiseen kaiken muun tieltä (vie muuten aika paljon tilaa). Erilaisia tikkausluonnoksia on piirrelty (onneksi kahden koulutusalan ihmisen perheessä löytyy paljon varsinaisen virkansa menettäneitä olanyliheittäjän kalvoja). Aluksi suunnitelmani perustui blokin muotoihin, mutta sitten päätin irrotella ja irtautua niistä.No, ihan kokonaan se ei onnistunut, mutta en päätynyt vahvistamaan blokissa olevaa ruutukuviota, vaan suunnittelin kuvion kattamaan koko blokin ja tikkauksen kiintopisteiksi valikoitui tietyt kulmat ja saumat blokissa.


Nyt on kone puhdistettu ja öljytty, neula vaihdettu, alalankoja puolattu valmiiksi parille puolalle ja tikkilaskuri nollattu. Tosin jouduin purkamaan 1667 ensimmäistä tikkiä. kun sattui pieni laskuvirhe siinä, minkä kulman kohdalla piti alkaa tehdä mutkaa. 


Pöllöt suunnitteluseinällä toimivat laaduntarkkailijoina, näkeehän sen jo niiden ilmeestä. Vähän jännittää, siten mukavalla tavalla, miten urakasta suoriudun.Tikattavana on nimittäin vajaa kahdeksan neliötä. Mitään aikatavoitetta en ole asettanut, pääasia, että sain homman alkuun. Nyt tätä voi tikkailla eteenpäin kunnon ja jaksujen mukaan. Välillä voin hypätä ompelukoneelle metrin päähän ompelemaan Hartmanin elikoita lisää tai jotain muuta mukavaa. 


 Ensimmäiset hapuilevat tikkaukset yrittävät näkyä ilta-auringossa.

torstai 11. toukokuuta 2017

Toukokuun kukkasia

Kun ei luonto vielä kovin kummoista kukerrusta tarjoa, niin niitä piti järjestää muuten. Huomasin maanantaina, että Taitokeskus järjestää tiistaina kotelolaukkukurssin, ja tilaakin siellä vielä löytyi. joten sinne.

Näistä raameista lähdimme liikkeelle.



Ensiksi mustien koteloiden pohjasta hiottiin rosot pois. Sitten liimattiin vuorikangas ja sen jälkeen päälliskangas. Tarkka opettajamme huolehti, että liimaus oli riittävän hyvin tehty etenkin reunojen osalta, ennen kuin saimme luvan kiinnittää kehyksen koteloaihioihin. Ja se oli siinä!


Minulla oli useita kangasvaihtoehtoja mukana. Aluksi suunnittelin laittavani päälliseen kauan säästelemääni batiikkia, sitä maailman toiseksi kauneinta kangasta. Mutta vuorin liimauksen aikana alkoivat anemonet huudella kangaspussista.  Ja ihan tyytyväinen olen, että huutelivat.


Olisi ollut tosi kiva saada kaikki kurssilla tehdyt kotelolaukut kuvaan. Päällystysmateriaalit olivat tosi moninaisia, kurssilla syntyi kymmenkunta ihan erilaista laukkua. Nahkaa, silkkiä, retropuuvillaa, isokuvioisesta verhokankaasta mielenkiintoinen kohta, kuviolliseksi kudottua pellavapöytäliinaa- tuloksena oli komea kokoelma niin erilaisia laukkuja, 


Ehdin kurssilla ommella vielä karsinat sivuihin estämään tavaroiden karkailua. Karsinaosa on vielä kiinnittämättä, mietin vielä kotelolaukun käyttötarkoitusta. Jos se tulee laukuksi, niin kiinnitän karsinat ja hankin ketjun, jolla laukkua voi roikottaa olkapäällä. Todennäköisesti tällä vaihtoehdolla laukun käyttö jää melko vähäiseksi ja vaatii myös laukkuun sopivan koltun hankkimista. Toisena vaihtoehtona on tehdä laukusta rasia ompelutarvikkeille. Silloin jätän karsinat pois ja tapaisin laukkuani päivittäin. Mitä sinä tekisit?

Kotelolaukkuhurmoksessa mietin seuraavan laukun tekemista tilkuista. Mutta sitten iski harkinta mukaan; kun päälliskangas pitäisi saada mahdollisimman tiukasti ja sileästi liimattua kotelon päälle, tilkkupinnan saumavarat nostavat kangasta pinnasta. Aplikointi? Vapaata konetikkausta? Harkitaan, harkitaan - ja kokeillaan. Sillähän se selviää.