Sivut

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ja aurinko paistaa

Muutaman mutkan kautta sain tilauksen pussukoista joululahjoiksi. Ensimmäinen niistä oli sininen kolmiopussukka, joka tuli nimettyä Mustikkakesäksi, koska tänä vuonna mustikoita on ollut ihan hurjasti, ja pussukassa on kaikki mustikansinisen sävyt.


Tilaajan toinen toive oli oranssi pussukka, ja kun hän halusi sisarensa kanssa poiketa meillä katsomassa tilkkutyöverstastani, päätin ommella pussukan valmiiksi, ettei Mustikkakesän tarvitsisi yksin lähteä syntymäkodistaan. 



Käytin tähän suorakaiteen muotoisia paloja, kiinnitin tilkkupinnan nurjalle puolelle ohuen silitettävän vanun ja tikkasin kaikki kiinni kovikehuopaan. Vanu tilkkupinnan ja huovan välissä tuo pehmeyttä pintaan ja tikkauksetkin erottuvat vähän paremmin.



 Tässä tikkaukset näkyvät vähän paremmin kuin kohtisuoraan otetuista kuvista. Tikkauslanka on oranssiin päin kallellaan olevaa keltaista. Alakulmia en tikkaa, koska ne saksitaan pois, kun kulmat on ommeltu.


 Harvoin onnistun saamaan valmiin pussukan sisuksista kunnon kuvaa, siksi tässä sisäpuoli ennen pussiksi ompelemista. Tasku on kaksinkertaisesta kankaasta ommeltu ja sen saumassa on Omin käsin teki Tiinatei -merkki. 
Tekniset tiedot: korkeus 24 cm, leveys vetskarin kohdalta 29 cm ja pohjan leveys 11 cm. 

 
Ehdin  saada pussukan kuvattua juuri ennen kuin se lähti maailmalle. Pilvisenä päivänä se oli kuin aurinko terassin kaiteella, ja saikin siitä nimensä- Ja aurinko paistaa!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Good Luck Star - jo on tähdellä nimi!

Näin Saijan blogissa upean paper piecing -tekniikalla tehdyn tähden.  Laitoin sen heti mielessäni  todella pitkän to-do -listan viimeiseksi. Sitten koitti tylsä hetki, teki mieli tehdä jotain, jossa olisi vähänaivoillekin töitä. No tässä oli, ihan riittämiin.


Paper piecing on kivaa, minulla se syö vaan kangasta ainakin tuplaten todelliseen tarpeeseen nähden. Lieneekö jonkun sortin hahmotushäiriö, kun minulla on oltava iso lohmare kangasta, että se varmasti kääntyy oikein ja riittävästi sauman ompelun jälkeen. Siksi riemuitsin, kun ohjeessa oli valmiiksi piirretyt kaavat palojen leikkaamista varten. 


Yhden illan leikkelin paloja kaavojen mukaan (97 kpl) , ja koetin ymmärtää, mitkä ovat A, B ja C-osiot ja miten värit menevät. Suurin toivein seuraavana aamuna aloitin. No, ei ne valmiiksi leikatut palat kovin paljon auttaneet. Vaikka sain ne muka kohdalleen ommeltua, niin sitten ne eivät kuitenkaan riittäneet kaavan reunaan asti kun käänsin kankaan. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Leikkasin uuden, ison palan kangasta, ompelin viivaa pitkin - ja se oli siinä. Minun logiikkaani ei mennyt mitenkään ensimmäisen kahdenkymmenen neljän osan kanssa, miten päin pala olisi laitettava. 


Olin tehnyt väritystehtävän ennen ompelun aloittamista. Saijan tähtösessä värit kiertyivät kivasti keskikohdan kautta toiselle puolelle. Laskuvirhepaholainen, Saijalla oli kuusi eri väriä, minulla kolme. Ei heittänyt kuin ihan vähän. Mutta toinen virhe oli se, etten mennytkään värieni vähyyden huomattuani katsomaan Saijan tähtöstä, vaan ohjeen. Siellä oli neljä väriä. joten purin pari palaa ja lisäsin neljännen värin. Ja ihmettelin, miksi minun värini eivät kierry. No, ei kiertynyt, kun oli neljä väriä. Se selvisi loppumetreillä, kun vihdoin kävin kurkkaamassa Saijan kuvaa. En purkanut. 


Tulihan se viimein valmiiksi. En kyllä koskaan ole tämän kokoista blokkia tehnyt niin pitkään ja hartaasti, niin paljon ommellen ja purkaen. Siitä tuli kyllä hieno, mutta ei koskaan enää. Tämä päätyy varmaan tyynyyn niin kuin Saijankin tähtönen. Oikea Good Luck Star, se good luck vaan puuttui ompelustani.
Tekniset tiedot: 97 palaa, blokin koko 12 tuumaa kanttiinsa. Aikaa meni kolme iltaa ja yksi melkein kokonainen sunnuntai. Miten sainkin noin paljon aikaa sihen tuhraantumaan?



P:S. Tätä kirjoittaessani olen kaivanut päästäni ja vaatteistani kolme hirvikärpästä, ja edelleen joku juoksee pitkin päätäni ja niskaani. Kävin vain pikaisesti kastelemassa eilen istutettua luumupuuta enkä missään metsässä. En tykkää, siis hirvikärpäsistä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Elokuublues

Keskikesällä menin punaisilla pussukoilla, elokuussa vaihtui väri siniseen. Keräsin sinisävyisiä palasia, joita ompelin yhteen vailla mitään tarkempaa suunnitelmaa. Kotona sattui olemaan vain 25 senttinen, sininen vetoketju, leveys tuli sen mukaan. Korkeutta on saman verran, mutta jotenkin tämä näyttää korkeammalle kuin leveämmälle. Optinen harhako? Tilkkupinta on tikattu rysantti(=krysanteemi)-mallilla


Tasasivuinen kolmio on yksi lempimuodoistani. Kahden ja puolen tuuman kaitaleista leikkelin kolmioita, niitä tuli TAAS leikattua ainakin kaksi kertaa tarve, olen todella huono arvioimaan menekkiä. On laitettu jemmaan, jos riehaannun samalla mallilla toista pussukkaa aloittelemaan.


Tällä on leveyttä 27 cm, korkeutta 23 cm ja pohjan leveys on 13 cm. Tämän tikkasin n. puolen sentin päästä saumoista, minusta tämä ei kaipaa ylimääräistä ryhelmää pinnalleen. En ole kyllä ihan varma, olisiko tuo toinenkaan kaivannut.


Maaliskuussa itse kylvämäni kesäkukat alkavat vihdoin kukkia. Parempi kai elokuussa kuin ei milloinkaan?

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tiinatein tykkäämiset

Mansetilkku oli ja meni. Monessa blogissa on saatu ihailla näyttelykuvia. Mielenkiintoista on, että vaikka mielestäni vietin Haiharassa melko pitkän ajan ja kuvasin suurimman osan töistä, joissakin blogeissa on tullut vastaan ihan ennen näkemättömiäkin ihanuuksia. Miten jäivätkin paikan päällä silmien väliin?

Elämä on ollut jokasyksyistä kaaosta (suuresti työllistävä uuden lukukauden aloitus; marjoja, jotka eivät meinaa loppua ollenkaan; anopin kasikymppisten puuhaaminen, ja puutarhakin järjestää tekemistä, vaikka olen yrittänyt ehdotella sille jo ainakin vähittäistä talvilepoon valmistautumista). Ylimääräistä aikaa on ollut todella vähän ja postaaminen on jäänyt. Toinen syy blogihiljaisuuteeni Mansetilkku-postauksen suhteen on se, että en oikein tiedä vieläkään, mitä ajatella näyttelystä. Tilkkutyön rajoja oli laajennettu leveälle, paljon oli sellaisia upeita töitä, joita en itse osaa edes ajatella tilkkutöiksi. Kai siksi etenkin Haiharan päärakennuksen monet työt aiheuttivat ihailun lisäksi suurta hämmennystä.


Vasta kun pääsin tallirakennukseen, tunsin oloni kotoisaksi.Tilkkupeittoja, oikeita tilkkupeittoja!  Tähän postaukseen olen poiminut valokuvistani ne työt, jotka voisin ottaa omaan kotiini, siis täysin subjektiivisia valintoja, tekniikat tai tikkaukset eivät ole olleet ratkaisevia, vaan tunnelma, mikä töistä minulle välittyi. Valitettavasti joidenkin töiden tekijöiden tiedot ovat kuvissani jääneet niin epäselviksi, että en pysty sitä tietoa jakamaan. Siis Tiinatein tykkäykset Mansetilkussa:





 Marjatta Ahosen Kesätori


Lea Päivisen Marin kesä


Tiina Saariston Mummola (muistaakseni, mummoon nimi ainakin liittyi). 






Kiitokset näyttelyn puuhanaisille, tällainen näyttely ei synny itsekseen, vaan on vaatinut tekijöiltään aikaa ja vaivaa.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Purkuhommia

Pää on ollut toista viikkoa pensaassa eikä tilkkuiluun ole ollut aikaa kuin ajatuksissa. Mustikoita, vaapukoita ja herukoita napsiessa talteen ehtii kyllä suunnitella vaikka millaisia tilkkutöitä - odottakaahan vain valmista! Sitä voi kyllä ihan oikeasti joutua odottamaankin.

Jotain yksikertaista käsityötä täytyy kuitekin vähän harrastaa, sellaista, missä ei juuri tarvitse ajatella mitään. Vaatekaapissa ison tilan vienyt, yhden kerran käytössä ollut iso villaviitta sai purkutuomion. Olen neulonut sen vajaa kymmenen vuotta sitten työpaikkani ollessa kylmässä ja vetoisessa talossa. Käytännössä vaate osoittautui kuitenkin hankalaksi enkä oppinut sitä käyttämään. En kyllä paljon harjoitellutkaan. Ei muuta kuin langoiksi takaisin.


On oikeastaan aika hurjaa, että purkaminen sujuu paljon nopeammin kuin tekeminen. Tämä ei taida kyllä koskea tilkkutöitä.
 

Purin langat ensin kerälle ja sitten kieputtelin kikkarat säikeet vyyhdeille, että sain ne kasteltua ja mutkat oiottua.


Kevyessä kesätuulessa Uuden tietosanakirjan painavat sanat pitivät vyyhdit paikoillaan.


Reilu kilo seiskaveikkaa on taas käytössä! Ja vaatekaapissa iso kolo - mitähän siihen keksisi tilalle?

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Punaista

Kun ajattelen joitakin ihmisiä, minulle tulee usein mieleen joku väri, mikä kuvaa heitä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä värisiä vaatteita he käyttävät, minkä värisessä talossa asuvat tai autolla ajavat. Ystäväni, jonka olen tuntenut yli 40 vuotta, ja jonka lapsen kummi olen, ja joka on minun lapseni kummi, täytti pyöreitä. Hän on energinen, aikaansaapa ja iloinen - siis ilmiselvä punainen. Lahjusten väriä ei tarvinnut miettiä yhtään.


Tämä on maatuskakassi. Kassin sisään pakkasin Birmingham-pussukan (selitys Birminghamille löytyy täältä) ja pienen kukkaron. Tyhjää tilaa täytin mm. jalkojenhoitotuotteilla.


Pussukan tein kahden tuuman tilkuista ja pinnan tikkaisin "puolikkailla" katedraalinikkunoilla. Piti tehdä kokonaiset, mutta kun olin toisen suunnan tikannut, tuntui, että pienessä tilkussa tulee ahdasta, jos tikkaan toisenkin suunnan. Ja niin jätin sen näin.


Pikkukukkaron tein kukkakankaasta, koska ystäväni pihalla on aivan mahdottoman paljon kukkia.

Kuvasin tuotoksia juuri ennen juhliin lähtöä, joten esim.sisuskuvat jäi kiireessä ottamatta. mutta sisukset on kaikissa, punaista sielläkin. Kassissa on tasku ja avainlenkki, pussukassa tasku, mutta ei avainlenkkiä. Kukkakukkaroon kätkin lilassa purkissa oleva huulirasvan,kun ei löytynyt punaisessa purkissa olevaa.

Nyt on tämän kesän aikataulutetut tilkkutyöt tehty. Pitäisiköhän vähän marjastaakin välillä, sorsat riemuitsevat oman pihan mustikkamättäillä niin, että jäämme kohta itse ilman marjoja. Ja käyttävät rontit laituriamme vessanaan - (en osannut kiukkuiselle murinalle tehdä hymiötä)

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kukkatarhurin pussukka

Pääsin iloisen naisjoukon kanssa tutustumaan Kukkaiselämää-blogin Satun puutarhaan. Kukkia ei sieltä puuttunut! Oli minulla kamerakin mukana, mutta kuvien ottaminen unohtui kukkamäärää ihmetellessä ja ihaillessa. Satun blogissa on paljon kuvia, käykäähän kurkistamassa. Kuvat eivät tietenkään kerro kaikkea,  mutta aika paljon kuitenkin.


Sain kunnian tehdä viemiset - Kukkatarhurin pussukka tietenkin! Iloisen kirjavaa tuli. Noukin kukkakankaita,  puita, lintuja ja linnunpönttöjä, sandaalitkin mahtuivat mukaan. Mitat jäi tietysti ottamatta, korkeus varmaan parinkymmenen sentin luokkaa, pohjan leveys kymmenisen senttiä.


Tätä oli todella kiva tehdä!

lauantai 16. heinäkuuta 2016

4570 g

Ei, sukuumme ei ole syntynyt potraa poikaa tai tormakkaa tyttöä, eikä edes uutta nelijalkaista perheenjäsentä. Vaaka näytti 4570 g, kun huitaisin sille Britannian lomamatkalta ostamani kankaat. Ei siis pitänyt ostaa yhtään. Mutta kun...


Ensin löytyi Liverpoolista Abakhanin kangaskauppa. Ihan vahingossa, melkein hotellimme nurkalta. Ale menossa. Tarpeeksi monen kangaspakan päässä lappu - 70%. Alekankaita ihan liiaksikin. Lähtöhinnat joko vähän päälle tai alle £10. Brexit vielä vähän avitti asiaa.


Kassalla oli vielä arpajaiset lisäalennuksista. Sukasta piti nostaa yksi nappi. Napin väri ratkaisi lisäalennuksen määträn. Jos sai kultaisen, sai kaikki ilmaiseksi. Sain sinisen. Olikohan koko sukassa edes kultaista nappia? 
Ostosten teko oli turvallista. Ladon oven kokoinen vartija vahti kaupantekoamme muutaman metrin päässä koko kaupassa olomme ajan aina ulko-ovelle asti. Ei sentään kadulle enää lähtenyt. Kantoavulle olisi ollut kyllä käyttöä. Ajatteli kai, että hulluja ulkomaalaisia. Tiedä, mitä vielä keksivät.


Poimin kangaspinosta näytille ehdottomat lempparini paremmin näytille. Nämä kaksi kangasta ovat jakavat ykkössijan.


Ilman liloja en kangasostoksista selviä.


Kävimme vain liikkeen ensimmäisessä kerroksessa, toiseen en enää uskaltanut mennä. Kangaskaupasta menimme laukkukauppaan ostamaan uuden lentolaukun, että saamme kankaat kotiinkin.


Livepoolista Chesteriin, ja kesken leppoisan kanaalinreunakävelyn näkyi jotakin tuttua! Toinen Abakhan! Ja samat alennukset. Tämä ei ollut ihan niin iso kuin Liverpoolissa, mutta ihan riittävä. Paljon erilaisia ompelutarvikkeita ja lankoja. 


D-insinööri innostui Abakhan kakkosessa karttakankaasta, sitä mitattiin hänen työhuoneensa sohvatyynyjen päällisiksi (432 g!). Lammaskangas on itselleni matkamuistokangas, näimme Pohjois-Walesissa niin paljon lampaita etten ole nähnyt missään. Nämä ovat paksua puuvillaa. Lampaat päätyvät todennäköisesti kassiin. Chesterissä nostin sukasta punaisen napin, -10%. Olisikohan kannattanut tehdä vielä muutama  ostoskeikka, alennusprosentit kun olivat noususuunnassa.
 

Chesterin upeasta katedraalista löytyi tilkkutyö!

  
Yksityiskohtakuvat otettu kännykkäkameralla, pahoittelen huonoa laatua.




 

Vielä viimeiseksi kuva katedraalin lattiasta. Selvä tilkkutyömalli!