Valmis! - Färdigt! - Ready! - Pronto!

Suomessa on melkein uusi presidentti, mutta peittoni ei ole melkein, vaan ihan valmis. Päätin, että tänään saan homman päätökseen. Ja niin tapahtui.

Peiton reunaan valitsin tylsän ja turvallisen vinokantin (liekö tullut tehtyä kardinaalivirhe?), etenkin kun löytyi samankaltainen sinisen sävy kuin unikkokankaassa. Leveämpi olisi ehkä ollut näyttävämpi, mutta nauhakaupan leveä kantti oli ihan loppu. En malttanut jäädä sitä odottamaan, kun kaupan täti ei edes tiennyt, milloin sitä olisi tulossa. Kantilla sain vähän  reunaa kiristettyä, se kun oli pikkasen liekko.

Ihan purkamatta ei onnistunut. Ompelin sujuvasti ja huolella (ja tietysti sen pitkän sivun) kantin väärälle puolelle.Purkaminen oli työlästä, kun olin tietoisesti valinnut lyhyen tikin varmistaakseni, ettei käsintikkaukset vain pääse purkautumaan. Onneksi langanpätkät tarttuivat ahnaasti teippiin, säästyin niiden nyppimiseltä. Todella tyytyväinen olen lopputulokseen. Paljon olen oppinut ja paljon on vielä opittavaa.