Siitä Se sitten lähti

Nimittäin koukusta. Kauniin punaisesta, hiukan pullukasta virkkuukoukusta. Jotta sille olisi töitä, ostin pinkin (vai marjapuuron, syklaamin, roosan? - riippuu mistä kulmasta ja missä valossa katsoo) väristä ontelokudetta. Maton ohje löytyi Pirjon blogista. Innostuin ristipylväistä ja tein niitä pari raitaa lisää.

Jo kuteen värivalinta ennusti kotimme ns. naistenvessan värityksen muuttumista turkoosista roosaksi. Kävin ostamassa uudet pyyhkeet, mattoon sointuvat. Ja luulin homman olevan näillä selvä. Mutta: Mikäs se pilkistääkään wc-istuimen takaa? Turkoosi wc-harja! Ja aamupuuhakello? Turkoosi sekin. Samanvärinen kynsiharja siirtyi samantien poistettavien listalle (se olikin jo aika kurjan näköinen kaikesta mustikkaisten käsien ja kynsienalustojen jynssäämisestä). Sisustaminen siis jatkuu ensi viikolla, haussa  roosa vessaharja, kynsiharja ja aamupuuhakello. Luulen kyllä lopulta tyytyväni valkoisiin, ettei etsintä veny liian pitkäksi. Voin nimittäin löytää vaikka vihreän virkkuukoukun, ja siitä voisi seurata koko ruljanssin uudelleen käynnistys.

Neulanhaltija on blogissaan esitellyt pikakolmiotekniikoita ja kauniita töitään. Siitä Se sitten lähti. Ensin ajattelin ompelevani kolmioista vielä muutaman pussukan arpajaisvoitoksi, mutta ajattelemattomuudesta seurasi alkuaan suurempi urakka. Enpä taas yhtään pohtinut mittoja, tyytyväisenä vihellelen leikkasin 6x6 cm tilkkuja - ja aika pikkuisiahan niistä tuli, kun ne kolmioiksi ompelin. Pikaisesta ompeluyrityksestä seurasi kahden illan ruutupeli - ei tule tästä arpajaisvoittoja. Teen nyt tilkkupinnan, josta voin ommella isomman pussukan, samalla kaavalla kuin aikaisemmin tekemäni Possukka. Pikkuruutujen kanssa on aika nährääminen, mutta ihan kiva kokeilu. Valmiin ruudun koko on n. 4x4 cm.

Anna hyvän kiertää 1 - paljastus

Pirjo Pirjon kädenjälkiä-blogista on saanut Anna hyvän kiertää -haasteen pakettinsa, ja nyt voin paljastaa sisällön. Hänen blogissaan on paljon kivoja askartelu- sekä virkkaustöitä, joten tein hänelle kässäpussin virkkuuksia varten. Pussin pitempi sanka pujotetaan lyhyemmän sisään, jolloin kerät eivät karkaile. Värimaailmaa kävin Pirjon blogista hiukan vakoilemassa, ja pikkuruinen raitakankaan pala tuntui sopivan. Sitä oli vain niin vähän, että piti täydentää muilla kankailla. Vuorina olevan tanssiparikankaan löysin Eurokankaasta, alunperin ihan toiseen työhön, mutta se sopikin tähän paremmin.

Pikapussukoita

Mustikkahillon keittämisen ja kivien kantamisen välissä poikkeilin ompelukoneella. Viikon päästä on kylällä koko perheen luontotapahtuma, jonne tarvitaan arpajaisvoittoja. Tyhjentelin epämääräistä silppulaatikkoa ja ompelin pikkupussukoita suikaleista.

Malli on sama kuin keväällä tekemissäni prinsessojen tuliaispussukoissa. Keltaiseen hyödynsin tähteeksi jääneitä suikaleita. Tikkasin siihen keltaisella kiiltäväpintaisella tikkauslangalla kiemuroita ja silmukoita. Punaisessa testasin crazy-tekniikkaa minulle uudella tavalla: Ompelin tilkut suoraan kovikehuopaan kiinni kankaan oikea puoli huopaa vasten ja käänsin sitten kankaan oikein päin. Seuraava tilkku tuli taas edellisen tilkun risareunan päälle. Sini-punaisessa laitoin käyttöön on joskus kokeilemani tilkkupinnan (olikohan se jotain lasagnetekniikkaa, missä ommeltiin kaitaleita yhteen?) Ei oikein tekniikka kolahtanut, tai ei toiminut kankaillani. Sen tikkasin koneen kiemuraompeleella jokaista kaistaa pitkin.Ompelukaapin perukoilta löytyi itse päällystettävien nappien pohjia, jotka sain pois kuljeksimasta.

Etualalla on vetoketjupussi, ehkä kynäpussiksi passeli. Siinä kävi vain sellainen vahinko, että pussi oli kasassa, kun huomasin, sen sisään tarkoitetun vanun ompelupöytäni kulmalla. Tällaista minulla käy silloin tällöin kokatessa*, mutta ei vielä koskaan ompelussa. Kerta se on ensimmäinenkin.

* Bravuurini jonkun ainesosan unohtamisesta on sitruuna-marenkitorttu. Torttu (kylläkin toivottoman imelä) oli pistelty jo herkkusuiden vatsoihin, kun löysin tiskipöydältä sitruspusertimesta täytteeseen menossa olleen sitruunamehun. Kuoriraasteen olin kyllä kiisseliin lisännyt, muuten täyte olisi ollut pelkkää vesi-sokerikiisseliä. Emmentaalia liikkeellä :D.

Anna hyvän kiertää 1

Huomenna lähtee Iteljoonin kuljetettavaksi ensimmäinen Anna hyvän kiertää -haasteen yllätys. Pieniä paljastuksia sallittakoon tässä vaiheessa, lopullinen tulee, kun vastaanottaja on pakettinsa avannut. 

Haastetyön tekeminen on ollut hauska prosessi. Kaksi työtä on vielä kutrien alla muhimassa ja toteutusta odottelemassa. 

Jännittävää myös tekijälle :D

MInä myös...

1. Minä myös Karnaluksissa

Kun omaan kotiin kokoontuu kuusi teekkaria (opintojen aloitusvuosi 1980!) viettämään muistojen viikonloppua, on parasta poistua paikalta ja kauas. Tilkkutaiturin Tyttären kanssa piipahdimme siis maanpaossaTallinnassa  ja ensivisiitillä Karnaluksissa. Melkoista sydämentykytystä koimme päästyämme aarteiden kanssa silmätysten, mutta maltti piti kuitenkin ihan kohtuullisesti (tästä voi tietysti olla montaa mieltä!). Kokeneemmat Karnaluksin kävijät olivat neuvoneet miettimään etukäteen tarpeet, ja niinpä olinkin ostoslistan kanssa liikkeellä. Tärkeimmät ostokset olivat uudet kangassakset (se kuuluisa Joku oli katkonut entisilläni ehkä rautalankaa, vaikka varjelen niitä todella tarkoin) ja leikkuri. Halpisleikkurini on osoittanut tylsistymisen merkkejä, ja halusin sijoittaa parempaan. Sakset sain samanlaiset kuin edellisetkin (mutta ilman lommoja terissä) ja leikkuriksi valitsin Olfan varaterien kera (kaiken varalta, jos Joku ehtii sillä kokeilemaan kangasta järeämmän materiaalin leikkaamista). Mieli olisi tehnyt uutta isompaa leikkuualustaa, mutta en oikein huvittanut lähteä kanniskelemaan melkein metrikästä läpyskää pitkin kaupunkia.

(Ostoskuvat katosivat kuvamylläkässä)

Muita ostoksia en viitsinyt kuvaan tunkea, joku voisi tulkita aikaisemmin mainitun kohtuullisen maltin väärin. Vetoketjuja, tikkauslankoja sekä ompelukoneen neuloja tarttui matkaan. Neulojen kanssa sattui pieni työtapaturma; nappasin niitä telineestä ja vasta kotona huomasin, että viidestä rasiasta yksi on sitä, mitä pitikin, ja neljä pakettia lähes heinäseipäitä, kokoa 120! Jos jollakulla on jotain todella juntturaa ommeltavaa, niin minulta noita paksuja neuloja nyt löytyy. Kokemuksena rreissu oli hauska eikä käynyt kovin kalliiksikaan. Teekkarit kun olivat hiukan huolissaan, että kotimajoituksen laskun loppusumma määräytyy maanpakoon ajetun emännän matkan kustannusten perusteella.

2. Minä myös koukussa

Koko juttu sai alkunsa työkaverin Kronstadtista hamstraamista virkkuukoukuista. Ostin häneltä paksun punaisen koukun, ja kun sitä piti päästä kokeilemaan, jouduin hankkimaan ontelokudetta. Matto-ohjeen löysin Pirjon blogista. Yksi ilta on väännetty hartiat ja peukalonjuuret hellinä, liekö uusi riippuvuus kehittymässä? Ontelokuteen värivalikoima oli mielestäni aika suppea. Tykkään kirkkaista väreistä, ja niitä ei kovin montaa värikartassa ollut. Huushollimme "naisten"vessan väritys on nyt sitten muuttumassa turkoosista roosaksi. Eli seuraavaksi on sännättävä pyyheliinakauppaan.

Seuraava projekti

Mustikoiden rohmuamisen tauoilla mallailin seuraavan projektin kankaita. Mielessä on tehdä jotain Anna hyvän kiertää -haasteeseen. Työ on vielä hiukan hakusessa, mutta ajattelin aloittaa kankaista, etsiä niistä passeleita yhdistelmiä ja katsoa sitten, mitä niistä voisi syntyä. Kaksi lukijaa on jo ilmoittautunut, kolmas mahtuu vielä mukaan.

Haaste tässä vielä kertauksena:

Eli kolme ensimmäiseksi limoittaununutta (siis vielä yksi) saa minulta jotain mukavaa itsetehtyä 12 kuukauden kuluessa. Neule, virkkuu, ompelu,tms.Toiveita saa myös esittää  Niiden kolmen pitää myös jatkaa haastetta omissa blogeissaan eteenpäin. Laitathan kommenttiisi, otatko osaa haasteeseen.

Jännittävää nähdä, mitä yllätyksiä on tulossa :D

Possunsiivuja pjyytipoksissa

Iloisen reipas (lue: kaato-) kesäsade päästi taas armollisesti tikkaustöihin. 

Vaikka kuinka katsoin karsaasti kukertavaa kangasta tilkkupinnassani, niin kiitos Sadun ja Arjan, en tarttunut ratkojaan. Purkamisuhan alla peitin kokeeksi tilkkupinnasta kirjavat kankaat vaaleanpunaisella possukankaalla, ja tulos oli niin pliisu, että purkamissuunnitelmat unohtuivat Sadun ja Arjan vahvistamana. Hiukan kuitenkin purin, vaihdoin blokkirivien paikkaa niin, että sain kukerruksen yläreunasta komentelemasta pois. Nyt se on mielestäni oikeassa suhteessa kokonaisuuteen.

Tilkkupinta on tikattu huopakovikkeeseen, ja vuori on ommeltu tuosta kukertavasta kamaluudesta; sitä on, ja siitä voisin päästä eroon. Tikkausyritys on hiukan kummallista ja ontuvaa kiemuraa, josta olen kuitenkin kohtuullisen ylpeä. Onko sille jotain vakiintunutta suomenkielistä nimitystä, Leah Day käyttää blogissaan nimeä stippling?

Possupjyytipoksin leveys on n. 25 cm, korkeus kaarevan yläreunan korkeimmalta kohdalta 22 cm ja pohjan koko n. 10x 20 cm.