Hiilikuidun hurmiossa

Ohuemmat sukkapuikkoni olivat neulomisen tuiskeessa muotoutuneet varsinaisiksi vänkyröiksi. Niillä alkoi muutenkin olla jo antiikkiarvoa, joten päätin päästää ne leppoisille eläkepäiville ja investoida uusiin tikuttimiin. Ja hifistelyksi meni. Ostin hiilikuitupuikot.

Ja hurmaannuin! Kevyet, eivät ole liukkaat eivätkä putoile kesken työn. Silmukat kulkevat silti erinomaisesti. Ja puikot tuntuvat kädessä lämpimille, en kyllä ymmärrä miksi. Olen kokeillut erilaisia puisia puikkoja, mutta eivät ole minun juttuni. Puupuikkojen pitäisi olla ainakin numeron pienemmät kuin metallipuikot minun käsialallani. Saan puisilla aikaan niin löysää neuletta, ettei kehtaa omakseni tunnustaa. Jos jotakin kehittämistä pitäisi näiden hifipuikkojen kohdalla keksiä, niin voisikohan niitä saada muun värisiä? Juu, tiedän, että hiili on mustaa, mutta ei kai tuo ole nyt juttu eikä mikään värjätä (vai onko?). Tumma lanka nimittäin uppoaa puikon väriin niin, että saa etsiä sen kirkkaimman lampun ja tehokkaimmat rillit, että saa silmukat laskettua. Mutta silti en vaihtaisi!

(En ole saanut tästä postauksesta taloudellista hyötyä.)

Tampereelta ostetut kankaat on pesty, mutta mitään muuta en olekaan niiden (enkä kyllä paljon minkään muunkaan) suhteen saanut aikaan. Koko viikonlopun olen muka nyhrännyt jotain, mutta missään ei näy. Pimeys selvästi hidastaa erilaisia toimintoja tai tekee tulokset näkymättömiksi. Tulisi edes lunta. Tai jos ei sitä, niin sitten kevät. Siis heti joulun jälkeen, tai vaikkapa jo ennen.

Messukeikka

Perjantaipäivä meni leppoisasti Tampereen Kädentaitomessuilla. Aika monta muutakin tilkkuilijaa siellä taisi olla, ainakin blogipostausten perusteella. Kankaisen kangaskasoja kaivellessani vaihtoin muutaman sanan toisen kangasaddiktin kanssa, vasta jälkikäteen kävi mielessä, olisiko hän voinut olla Satu, Tilkkureppu, Anne, Eija, Vekki tai joku muu blogiystäväni? Olihan meitä siellä aika paljon. Eikä tyhjjin käsin tarvinnut kotiin tulla!

Kouvolan Konetikin pisteestä löytyivät nämä kangasmallit

Kangasmalleja samoin Kouvolan Konetikistä, palat ovat yllättävän isoja.

Tätä kissakangasta en voinut vastustaa, vaikka en ilmiömäinen kissafani olekaan. Tykkään niin kankaan väreistä!

Suunnitteilla olevaan projektiin, mitäpä muuta kuin lilaa, sinistä ja roosaa.

Arja Noran herkkä siipihenkari sijoittuu tyttöjen vessan seinälle ja siihen ripustan korujani.

Hellyttävä tonttupariskunta täydentää tonttukokoelmaani. 

Vaikka vannoin, etten osta uusia lankoja, niin Taito Pirkanmaan puodista Roosanauha-sukkalankoja ohjekirjasineen kulki kuitenkin mukanani kotiin. Ihan vain siltä varalta, että innostuisin vihkosen kauniista kirjoneulesukista.

Tampereen reissun iso ilo oli tavata myös ystäviäni, kiitokset Maire ja Maria, teitä oli ilo nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Keskimmäiselle kiitokset yösijasta! Museokeskus Vapriikille kiitokset Terrakottasotilas-näyttelystä, lauantaina kävin siellä haltioitumassa. 

Messukeikka täydensi alkuviikon kuntoutusta juuri sopivalla tavalla. Aslakin kuntoutuspsykologin ohje oli tehdä mahdollisimman paljon asioita, jotka tuottavat iloa ja hyvää mieltä. Tunnen itseni aika tottelevaiseksi oppilaaksi! Tänäänkin oli pakko ottaa rennosti, sähköt olivat poikki yhdeksän tuntia, sukkaa pukkasi ja lukeminen maistui otsalampun valossa. Hiukan harmitti, kun en päässyt pesemään ja silittelemään ostamiani kankaita, ompelemisesta puhumattakaan. Mutta menihän se päivä näinkin.

Eat your Fruits n' Veggies

Syödään vaan vihannekset ja hedelmät, mutta nämä ovat karkkia!

Kotimatka Suomen kansallismaisemasta kotiin keskeytyi miellyttävällä tavalla. Minulle soitettiin kuljetusliikkeestä ja kerrottiin, että paketti Italiasta on odottamassa. Voittamani Aurifilin lankapaketti oli saapunut - ja todella nopealla toimituksella.  Kieppasin kotimatkalla noutamassa sen ja pakkohan kahteen kuplapussiin pakattu aarre oli avata jo parkkihallissa. Toivottavasti viereiseen autoon pakkautuva herrasväki ei säikähtänyt riemukasta hihkumistani. Ihania värejä, ja miten moni omaan värimaailmaani sopivia!  Näitä namusia voi syödä jo silmillään, ja oikein odotan, että pääsen niillä tikkaamaan!

Thank you Pat Sloan, grazie mille Aurifil!

Pussukan kaksi puolta

Keskimmäinen toivoi mobiililaitteidensa vara-akulle (tai siksi minä ainakin sitä mötikkää luulen) pussukkaa. Laitteen kulmat ovat todella terävät ja toivomuksena oli tyköistuva asuste suojaamaan käyttäjää teräviltä kulmilta. 

Tälle pussukalle tuli kaksi ihan erilaista puolta.

Harmailla kankailla haettiin tummista väreistä tykkäävälle oikeita sävyjä, tilkkuraidat tikattiin punaisella langalla, mallina koneen valmis koristetikki, vetoketjukin on punainen. 

Pussukan ilme on toiselta puolelta ihan erilainen. Käyttäjän toivomuksesta  tein toisen puolen isäni lapsuuden aikaisesta perhekuvasta, jonka  väreistä osa liukeni viemäriin. Kontrasti puolten välillä on mielestäni aika vahva, ehkä liiankin, mutta pussukka kelpasi kuitenkin hyvin Keskimmäiselle. Vara-akku menee juuri juuri pussukkaan, joten tyköistuvuus toteutui turhankin hyvin. Sitä ei toisaalta tarvitse ottaa sieltä ollenkaan  pois, koska liitännät ovat mötikän kapeassa päässä, ja vetoketjun avaaminen toisesta reunasta riittää.

 

Päätin urakoida marraskuun BOMinkin. Tehokasta lisäpotkua sain, kun luin Flickrin Aurifil ryhmän sivuilta, että olin lokakuun BOM-voittaja, ja minulle on tulossa Aurifilin lankapalkinto. Jihuu! Muutaman kauhunhetken koin, kun tajusin, että henkilökohtainen ilmoitus asiasta on mennyt Flickrin (siis Yahoon) sähköpostiin, jonka tunnukset minulla kyllä jossain on, koska posti tuli kaupan päälle, kun liityin Aurifilin Flickr-ryhmään. Postitiliä en ole koskaan käyttänyt. Tunnuksia en muistanut enkä löytänyt, salasanan uusiminen ei onnistunut, koska Yahoo ei tunnistanut mistään vinkistä tiliäni. Onneksi vanhasta muistikirjasta pitkähkön etsimisen jälkeen löysin tunnukset ja pääsin ilmoittautumaan palkinnon vastaanottajaksi. Postia on siis tulossa. 

Marraskuun BOM oli helppo, ohjeet olivat selkeät ja helppolukuiset. Yhden uuden kankaan jouduin ujuttamaan joukkoon, koska osa aikaisemmissa blokeissa käyttämistäni kankaista on loppu.

Alkuviikon jatkan keväällä alkanutta Aslak-kuntoutumista Suomen kansallismaisemassa ja kerään voimia mm. Tampereen Kädentaitomessuja varten, jonne hurautan melkein suoraan kuntoutuksesta perjantaiaamuna.

Haastetta kerrakseen 1

10 kuvaa kesään 28.9.2013

 Jos Tilkunviilaaja ei olisi vastannut omassa blogissaan saamaansa haasteeseen, olisin unohtanut kokonaan minulle osoitetut haasteet. Anteeksi Turkoosi Kangasviidakko-blogista ja Saara SaLaa  tehty -blogista. Elämä on viime aikoina ollut aikamoista haipakkaa työrintamalla.

Kummassakin haasteessa on samanlaiset säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.   

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.   

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.  

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 

6. Ei takaisin haastamista. 

Koska olen aika hyvä osittamaan asioita, niin teen nytkin. Hoidan tuosta tehtävälistasta kaksi ensimmäistä tehtävää, ja loput jätän tuonnemmaksi, koska ainakin 3 ja 4 ovat aika vaativia juttuja. 

Siis 11 asiaa itsestäni (ihan kuin olisin joskus jo vastannut tähän?)

1. Olen horoskooppimerkiltäni härkä, sillä ei kuitenkaan ole merkitystä itselleni

2. Kiinalainen horoskooppimerkkini on sika, silläkään ei ole merkitystä

3. Syön aika harvoin härkää tai sikaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä merkkieni kanssa

 4. Olen neljännessä koulutusammatissani

5. En ole jäämässä vielä (liian) moneen vuoteen eläkkeelle

6. Minä ja kaksi kolmesta lapsestani olemme syntyneet kuukauden viimeinen päivä, joka on ollut torstai

7. Jos kolmas lapseni olisi malttanut vielä kolme päivää, hänkin olisi syntynyt kuukauden viimeisenä päivänä ja torstaina

 8. Vanhin ompelukoneeni on valmistettu vuonna 1878 

9. Mummoni äiti syntyi samana vuonna

10. Hullu huvini on tirkistellä ihmisten koteihin Oikotiellä

11. En juo olutta, kahvia enkä kauheasti tykkää saunomisesta (kollegan mukaan näiden kolmen puuttuminen ihmiselämästä johtuu aivojen väärinkytkennästä)

10 kuvaa kesään 28.10.2013

Ja sitten Turkoosin kysymyksiin:

1. Mitä pihatyötä teit viimeksi?

Kävin kippaamassa viimeiset kesäkukat kompostiin ( siis marraskuussa!)

2. Lempipiirakka?

Kaikenlaiset kasvispiirakat taktiikalla otetaan mitä kaapissa on

3. Mukavin kotityö?

En ole kotityöfani, mutta jos on pakko jotain valita, niin ehkä leivon mieluiten

4. Mitä käsityötä teit viimeksi?

Neuloin sukkia pikku-E:lle ja seitsemälle prinsessalle, ystävän lapsenlapsille

5. Millaisia kirjoja luet?

Kaikkea muuta paitsi fantasiaa ja scifiä

6. Mitä kirjaa suosittelet?

Niitä on paljon, mutta liian harva tuntee norjalaisen Karin Fossumin dekkareita, suosittelen vaikkapa niitä

7. Mihin haluaisit matkustaa?'

Aina Italiaan, mutta haaveeni päästä myös Kanaalisaarille ja Norjaan Hurtigruten-risteilylle ovat vielä toteutumatta

8. Kaunein kukka?

Mäkitervakko

9. Lempipaikkasi?

Sohvanmutka kotona

10. Mitä odotat joulupukilta?

Marimekon Pitkämekko-yöpaitaa

11. Mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?

Kollegalta saatu palaute

Ja sitten Saaran kysymykset:

1. Mitä teet työksesi /opiskelet?

Teen työkseni mm. kysymyksiä ja annan vastauksia. Siinä sivussa yritän takoa mm. järkeä 16-vuotiaiden päähän. 

2. Oletko tyytyväinen ammatinvalintaasi?
Koska en mm. taloudellisista syistä voi olla tilkkukangaskauppias, olen. 

3. Mitä kaikkea harrastat?

Käsitöitä, käsitöitä ja käsitöitä. Jossain välissä luen, liikun ja opiskelen (laiskasti) italiaa. 

4. Mitä katsot TV:stä?

Siltaa, Downton Abbeyta, nyt hurahdin Suomen kauneimpaan kotiin, vaikka en yleensä olekaan sisustusohjelmien suurkuluttaja.  

5. Mikä on parhaiten mieleesi jäänyt käsityö?

Virkatut lapinlapaset, jotka tein 9 -vuotiaana. Äitini ystävä opetti eikä uskonut, että saan lapasia koskaan valmiiksi. Mutta sain.  

6. Miksi harrastat käsitöitä?

Parasta pääntyhjennystä päänkäyttöä vaativan työn rinnalla  

7. Miten vietät joulua?

Hyvin perinteisesti läheisten kanssa. 

8. Itse tehdyt vai ostetut joululahjat?

Sekä että. Kirjat kuuluvat jouluun enkä tee niitä itse. 

9. Mikä on lempimuumihahmosi?

Vilijonkka 

10. Millä laitteella surffaat netissä? (Pöytäkone, läppäri, tabletti, puhelin...)

Pääasiassa läppärillä, reissussa tabletilla 

11.  Mitä käsityölehtiä tilaat?

Tällä hetkellä en mitään, hyllyt pursuavat alan lehtiä ja kirjoja, eikä ikä riitä kaikkien niiden juttujen toteuttamiseen, joita haluaisin tehdä. 

Huh-huh, olipa urakka! Tällaista jälkeä syntyy kun on työpäivän jälkeen niin uupunut, ettei jaksa liikuttaa itseään edes ompelukoneen ääreen. Oli niin rankat haasteet, että kakkososaan pitää kerätä runsaasti lisää voimia. Tuli jotenkin lapsuuden ystävänkirjat mieleen...

PS. Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti?

Suora

Valmis pussukka aseteltu kuvattavaksi, mutta miksi tuo toinen lenksu on noin pitkä? Kääk, sen toinen pää ei olekaan kiinnittynyt saumojen väliin. Ratkoja tänne! Vuorin kääntöaukko auki, pussukka nurinpäin, sauma lenksun kohdalta auki (oli ommeltu kahdesti yli että varmasti kestää), ja kaikki taas uudelleen kasaan. 

Valmis! En kauheasti jaksanut pähkäillä tikkausten kanssa, joten pudottelin vain suoria viivoja lilalla, vaihtuvavärisellä langalla. Näytti aluksi perin tylsälle, mutta ei niin kovasti enää pussukan valmistumisen jälkeen. Nimeksi en kumminkaan viitsinyt laittaa Tylsää, joten olkoon Suora. Tilkkupinnan ja vuorin välissä on huopakovike (tai sillä nimellä sitä Eurokankaassa myydään). Aloitin pussukanteon aikanaan kaarevilla yläreunoilla, ja palasin siihen malliin nyt vaihteeksi takaisin. Mitat: korkeus 24 cm, leveys 18 cm ja pohjan leveys 8 cm.

 

Talviaikaan siirtyminen lisäsi kuvaamisen haasteita kertaheitolla, etenkin kun en juuri viikolla ole valoisaan aikaan  kotona. Ylimmäisen kuvan nappasin illalla kirkasvalolampun avulla; kohtalainen valoapu, syviä varjoja on vain vaikea tuolla konstilla välttää.

Vaikka olen välillä olevinani muka kovinkin innokas puutarhaihminen (etenkin kevällä, into hiipuu jo juhannuksen alla) en jaksa kovin kummoisesti perehtyä kasvien sielunelämään. Pihallani ne joko elävät tai kuolevat.  Mutta onko normaalia, että rhodot näyttävät marraskussa tällaisille? Ihan kuin aloittelelisivat kukkimista? (Tulipa nyt paljastettua taas tietämättömyyteni)