Hyvää joulua!

Haasteet selätetty, kasat kesytetty, tupa kuusitettu, jääkaapit täynnä ruokaa, jouluvalot sytytetty ja perhe koossa. Joulu voi alkaa. 

Olkoon joulusi juuri sellainen kuin haluat sen olevan, sinulle hyvä!

Jouluhaaste

 Ei, en haasta ketään. Kun nykyisin ei saa olla ongelmia, niin nyt on sitten henkilökohtainen jouluhaaste. Tupa on siivottu joulun tulla. Yksi pieni juttu on vielä työhuoneessani.

Siivouksen alta raivasin lattialla olleet tarpeelliset tavarat sängylle. Nyt näille pitäisi löytää paikka, mielummin jostain muualta kuin lattialta. Kuten kuva näyttää, tuo kasa ei ainakaan kokonaan mahdu sängyn alle. Jos  lähden näitä tunkemaan kaappeihin tai muihin säilytystilojen syövereihin, niin sitten joulun jälkeen en niitä löydä. Jouluvieras nukkuisi kai mieluummin peiton kuin tuon kasan alla. Ehdotuksia?

Joulukiireitäkö?

Ei taida olla, kun otin vielä työn alle Novitan joulukalenterisukat, vaikka yksi keskeneräinen villatakkikin roikkuu neulekorissa. Kalenterisukistahan menee maku, jos niitä vasta tammikuussa  neuloisi ja näkisi ohjeessa koko sukan valmiina. Ja sitten voi olla, ettei niistä tykkääkään ja sitten ei neulokaan. Myöhästyin aloituksesta viisi päivää ja nyt olen tällä viikolla yrittänyt kiriä kiinni. Pari päivää olen vielä jäljessä. 

En ole kovin nopea kirjoneuleen tekijä ja olen viimeisiä vuosina tehnyt sitä tosi vähän. Otin molemmat sukat samanaikaisesti työn alle ja neulon niitä kerros kerrallaan. Toisen sukan kohdalla kirjoneulekerros menee sitten jo vanhasta muistista. Ja jos tekisin nyt yhden sukan, niin todennäköisesti toinen ei valmistuisi tällä vuosisadalla. (Neulekorissa on yksi varpaista varteen-sukka ilman paria ja on ollut jo kauan).Toisen sukan viimeisessä kirjoneuleraidassa on joku vika. Lienen katsonut siinä kohtaa jotain jännittävää ohjelmaa ja muutama silmukka on saanut väärän värin. Mutta virhettähän ei oteta huomioon, eihän? Sehän vain todistaa, että nämä ovat käsityötä.

Vieläkin pussukoita

Kun niin tykkään pussukoiden rustaamisesta, niin enpä naytä osaavan osaa sanoa pyyntöihin ei. Yksi sininen piti vielä tehdä, se poiki sitten pyynnön toisesta sinisestä, ja minähän siis suostuin. Oikeastaan periksiantamisen syy oli itsenäisyyspäivä, ylimääräinen päivä ommella. Mutta tässä se alkuperäinen sininen sivusaumojen ompelemista odottelemassa

Tässä vuoripuoli. Sisuksiin laitoin laukkukangasta, jonka olin unohtanut kokonaan, koska se oli hautautunut kahden muun kankaan väliin kangashyllyssäni. (Pitäisi siivota useammin!)

Lisää kuvateksti

Ja tässä valmiina. Minulla on edelleen pieni pala sinistä Marimekon Vihkiruusukangasta. Olen käyttänyt sitä säästellen, koska se on minusta niiiiiin kaunista. Samaa kangasta on kyllä roikkunut keittön ikkunoissakin nelisen vuotta, mutta ruusujen kauneus ei ole silmissäni kadonnut mihinkään.

Marle joutui mielikuvittelemaan edellisen postauksen kassin avonaisen kidan, tässä ihan konkreettinen kuva siitä. Tukiraudan pitkä sivu on n. 25 cm, ja se todella aukaisee ja pitä kassin suun kunnolla auki.

Käytössä huomasin, että kassin hihnat olisivat saaneet olla vähän pitemmät. Mitan otin vanhasta kassista, jossa ei rautoja ollut. Tykkään kantaa kassia olkapäällä, ja hihnassa pitää olla reilusti pituutta jotta kassi ei kyhnytä ihan kainalossa. Tukiraudaton kassi antaa yläreunastaan periksi, ja siten tilaa tulee riittävästi. Raudallinen reuna on joustamaton, ja vaikka hihnan mitta on sama kuin edellisessä kassissa, hihnan sisään jäävä tila tuntuu pienemmälle. Paksun toppatakin kanssa melkein jo ahdisti.Mutta näillä hihnoilla mennään.

Teje pyysi esittelyä tukiraudoista. Nämä ovat lyhyemmät ja pussukkaan tarkoitetut, mutta kassin raudat ovat samanlaiset, mutta pitemmät. Raudat ommellaan vetoketjun viereen omaan kujaansa. En ole vielä ihan sinut rautojen kanssa. Pussukan tai kassin ollessa kiinni, en saa mielestäni kulmia asettumaan kauniisti. Mutta haitanneeko tuo?

20 senttiä suoraa saumaa

Miten voi olla, että 20 sentin suoran sauman ompeluun menee melkein puoli vuotta? Ompelin kesäkuussa Mäntyharjun tilkkukurssilla tukirautakassin. Kassi lähti kurssilta kotiin muuten valmiina, mutta sisäpohjan kääntöaukko jäi ompelematta. Kassi on siitä asti roikkunut työhuoneeni kassikoukussa. Kesäkassini on jo muutaman kuukauden palellut pakkasissa ja tuiskuissa, joten pakko oli ryhtyä töihin.

Olen tämän kassin jo kerran täällä esitellyt, siis keskeneräisenä. Nyt kun se on valmis, niin esittelenpä uudelleen.

Sinisiä, turkooseja ja kaikkea sinne päin batiikkikaitaleiden pätkiä luovasti (= sekalaisesti) yhteen ommeltuina. 

Tummansiniset reunakappaleet tikkasin pikkukivi-kuvioksi. 

Roikkuvassa kassissa tukirauta ei erotu, eikä yhtään kuvaa tullut otettua siitä, miten isoksi kassin suu aukeaa tukiraudan avulla. 

Tapani tuntien en todennäköisesti vedä vetskaria kovin usein kiinni, mutta siinä se on paikallaan, jos on tarvetta. 

Tulipahan edes jotain ommeltua tänään - 20 senttiä suoraa saumaa.

Kissanpäivät

Kissanystävän ystävä tilasi kissanystävälle meikkipussin joululahjaksi. Tampereen messuilta löytyi kivaa kissakangasta.

Pussukka on ehkä pienin tällä mallilla tekemäni, leveys on 19 cm, korkeus 15 ja pohjan leveys 8 cm. Vuori on keltaista pallollista kangasta ja toisella reunalla on pieni tasku.

Kummallakin sivulla on kaksi kissaa, toinen kissa poseeraa ja toinen kurkistelee, uskaltaisiko tulla pitemmälle. Pussukka sai nimen Kissanpäivät.

Hankin Tampereen messuilta Ullakalta kahvan tilkkuviivaimiin. Kovin paljoa en ole sitä vielä käyttänyt, mutta hyväksi olen todennut. Kahva kiinnittyy imukupeilla viivaimeen ja se tarttuu todella tukevasti. Viivaimen liikuttelu kahvasta pitäen on todella helppoa eikä leikatessa ole sormet vaarassa. Kahva irrotetaan mustat kiinnikkeet löysäämällä ja kiinnitetään ne kiristämällä, mutta todennäköisesti se tulee melko vakituisesti pysymään tässä suuressa tuumaviivaimessa, jota käytän eniten etenkin pitkästä kankaasta leikatessani. Olen tottunut varmistamaan viivaimen paikallaan pysymisen asettamalla vasemman käden pikkurillin kankaaseen viivaimen reunan viereen. Minulla on pitkät sormet ja pystyn tekemään saman kahvan kanssa, lyhyempien sormien kanssa sama ei välttämättä onnistu. Kahvan hinta Ullakalla oli hiukan alle 20 euroa, viikon kokemuksen perusteella hyvä hankinta. 

Tämä kaunotar on uusin ompelukonehankintani, saksalainen Biesolt & Locke, vuosimallia 1888. Hetken mielijohteesta poikkesin työmatkani varrella olevalle kirpparille, ja sen perimmäisessä nurkassa tämä odotti minua. Hintaa 18 euroa, ja kone lähti mukaani. Ei ihan kevyt kannettava, 12 kg. Raahatessani konetta autolle, totesin sen käyvän tarvittaessa kahvakuulaksi. Runko on sen verran hoikka, että ainakin minun sormeni ulottuvat kevyesti sen ympärille. Jos neulan liikkumista kampea pyörittäessä voi kutsua toimimiseksi, niin se toimii. Nyt se odottaa puhdistamista ja kaapin päällystän raivaamista, sinne tulee sille paikka. Sähkökatkojen aikaa tällä voi sitten ommella kynttilänvalossa.

Messuilua

Taisi olla syksyn kamalin keli, taivas lohmi märkiä rättejä päin bussin laseja, mutta ei haitannut! Suunta Tampere ja Kädentaito-messut. Perjantaina siellä oli ollut 14 000 ihmistä, lauantaina 18 000 ja toivoimme kovasti, että sunnuntaina kävijämäärä jäisi noin kymppitonniin, että mekin 45 melkein susirajalta lähtenyttä mahtuisimme vielä sisään. Anelumme kuultiin, messuilla oli sopivan väljää, eikä jonottaa tarvinnut pitkään missään.

Ihan joka kojun kiertämiseen ei voimat riittäneet, ja myöhemmin iltapäivällä alkoi näkemis- ja kokemiskiintiö olla jo täysi. Mutta paljon näimme, ideoita, tarvikkeita ja valmiita tuotteitakin lähti kotiin viemisinä.

En enää muista, mistä kojusta tämän peiton kuvasin, mutta kiva, tehty ainakin suurimmalta osin Kaffe Fassetin kankaista. Kännykkäkamera ei vain toista värejä ihan todellisina. 

Ihania, mielikuvituksellisia Suomi-sukkia!

Lankavan hauska joulukalenteri. Kuusten taakse pääsee piilottamaan pikku yllätyksiä.

Eteisaulassa keinui joukko ihania virkattuja nukkeja!

Ja ne ostokset. Ensin tekstiiliosasto: Kiss kiss vyötteen alla ei ole tilkkukangasta, vaan taidesukkahousut! Kankaat näyttävät olevan aika eläinpainotteisia, joukossa vähän mustikoitakin.

Sitten tarvike/välineosasto: Ullakalta kahta erilaista tukimateriaalia koekäyttöön ja imukuppikahva tilkkuviivaimiin, Taito-kaupasta hopeakimalteista paperinarua ja Sinellistä korttipohjia kirjekuorineen.

Sitten esteettinen osasto:

Ystävälle joululahjaksi läkkipeltinen lampetti.

Olen koukussa Arja Noran ohuesta metallilangasta muotoiltuihin mekkoihin. Vasemmanpuoleisen olen ostanut edellisiltä messuilta, ja nyt se sai kaverin.

Valohimmelin ostoa harkitsin pitkään, ostin kuitenkin, vaikka hinta vähän hirvittikin. Se on vielä laatikossa odottamassa kokoamista.

D-insinööri kuskasi minua aamuvarhaisella kesken uniensa bussille ja haki matkan jälkeen kotiin. Hän sai tuliaiksi t-paidan kuvan tekstillä. Eikö ollutkin sen arvoinen?

Eläimellistä

Edellisessä postauksessa mietiskelin tekisinkö ketun vai lautasen. En tehnyt kumpaakaan seuraavaksi. Jostain ihmeellisestä syystä silmäni tarttuivat Love Patchwork & Quilting -lehdessä olleisiin paper piecing -koiriin. En ole oikein millään mittarilla mitattuna koiraihminen (ätshiiii), mutta tämä oli tehtävä.

Luulin koko ajan ompelevani mäyräkoiraa. Viimeisiä mallineita leikatessani huomasin, että kyseessä onkin joku basset hound. Wikipedia sanoo bassetista näin: "Erikoisen ulkonäön vuoksi sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun koirarotuun." Taidan ryhtyä kirjoittamaan oikaisua wikipediaan, sillä minä sekoitin. Toisaalta wikipedian kuvat esittävät huomattavasti tuhdimpia yksilöitä, ehkä tämä on sitten nälkiintynyt tai bassetmissin mittoihin itsensä saattanut basset. 

Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä keskustelua herätti hännän alla oleva patti. Veikattiin pukamia, toisen takajalan nostoa - ja niin alkoi tuo patti minuakin kiusata. Melkein etsin jo ratkojaa poistaakseni tuon pukaman. Tänä aamuna googlasin bassetin, ja löysin aika monta kuvaa, jossa bassetilla on tuollainen pahkura peräpäässä. Ei kuulkaa ikinä voi tietää, mihin tilkkuilu vie, tutkimaan bassetin peräpään anatomiaa!

Mutta kyllä paper piecing on mukavaa. (Olen näemmä jo sujuvasti unohtanut Good Luck Starin). Siitä, mihin tämä mäyrä-basset lopulta päätyy, minulla ei ole vielä aavistustakaan, tein, kun oli kivaa.

Kuusi uutta kettustakin sain tehtyä. Tavoitteenahan on saada aikaan Fancy Forest -peitto. Tarkkaa aikataulua ei ole, tavoite on jossakin ensi syksynä. Aluksi ajattelin, että teen erilaisia blokkeja sikinsokin, mutta aika pian tajusin, että kannattaa mennä yhdellä mallilla kerrallaan. Pidin ketttusissa useamman viikon tauon, ja sitten sainkin opetella koko homman taas uudelleen. Ja tämä näyttää olevan se yksinkertaisin ommella. Voi olla, että tulee äitiä ikävä, kun pääsen pupusiin, perhosiin ja pöllösiin, kukkasista puhumattakaan.

Ruuhkaa Pussukkapolulla

Sain alkusyksystä tilauksen ensin yhdestä pussukasta, mutta sitten tilaus kasvoi kaiken kaikkiaan seitsemään pussukkaan. Korvatunturin kautta kiertävät lopullisille saajilleen. Tilaaja ilmoitti toivotut värit, muuten sain vapaat kädet.

Vihreään löytyi talokangasta, ja se sai nimekseen Mökkimetsä. Leveys 25 cm, korkeus 24 cm ja pohjan leveys 10 cm.

Sisuksista ei ole taaskaan kuvaa, mutta vihreää löytyy sieltäkin ja toisella sivulla on tasku. 

Punaista ja pinkkiä, tämä on vielä nimetön, ehdotuksia otetaan vastaan. Sentin verran korkeampi kuin vihreä, muuten samankokoinen. 

Kirsikoita, kenkiä, käsilaukkuja, perhosia- aika naisellista. 

Tässä samaan tilaukseen kuuluneet pussukat, kaksi on jo luovutettu (sininen kolmiopussukka sekä Ja aurinko paistaa-pussukka).

 

Kunhan kaikki pussukat ovat saaneet  nimensä, ovat ne valmiina lähtöön. Vaikka näitä oli tosi ihana tehdä, niin nyt jotain muuta. Mietin vielä, teenkö pari kettua, lautasen vai ihan jotain muuta to-do -listallani olevaa. Valinnanvaraa kyllä on ihan riittävästi.

Pöllöpussukoita

Vaikka tilkkusuoni edellisen postauksen mukaan puhkesikin, krooninen aikapula tukki sen jälleen.Tämän viikon nautin syyslomasta ja aikaa on riittänyt ompeluunkin.
Syntyi kahdelle pikkutytölle pussukat, pöllöteemalla mennään ihan kuin vahingossa, kun sattui väreihin sopivia pöllön kuvia löytymään varastosta.

Eka pussukka on vaaleanpunaista ja pinkkiä isolla pöllöllä, varvassandaaleilla ja tietysti leivoksilla höystettynä. Ei oikein teema pitänyt, mutta ei sillä ole niin väliä, kunhan värit vain sopivat.

 Mitat: leveys 22 cm, korkeus 20 cm ja pohjan leveys n. 9 cm.

 Toinen pussukka sinisellä ja ripauksella vaaleapunaista sekä pienemmillä pöllöillä.

Kuvittelin tehneeni molempien pussukoiden tilkkupinnat samankokoisia, mutta sininen pussukka on kuitenkin aavistuksen isompi. Ei mitään käsitystä, miksi toinen suureni tai toinen pieneni. 

Sinisen mitat: leveys 22 cm, korkeus 22 cm ja pohjan leveys n. 9 cm. Eikä kummastakaan ole yhtään kelvollista sisuskuvaa, mutta vuorit on ja tasku toisella kupeella. 

Lomaviikon aloitti kiva vierailu; entinen työkaverini, jonka kanssa tapailimme aluksi säännöllisesti marketin maitohyllyllä, kävi kylässä. Ihan vinkkinä, että hän ompelee työkseen nukenvaatteita, kannattaa käydä kurkkaamassa hänen Nukkemuoti-puotiaan. Sain häneltä aivan ihanat tuliaiset, pussillisen Mölnlycken ompelulankoja ja kaksi tilkkukirjaa. Parasta antia oli kuitenkin vaihtaa ompeluajatuksia ja puhua kankaista!

Tilkkusuoni puhkesi

Sitten kun alkaa tapahtua, niin sitten todella tapahtuu. Edellisen postauksen kangaskasasta sukeutui ompelevalle ystävälle pussukka syntymäpäivälahjaksi (viimetippa on paras motivaattori). Pussukan sisälle ompelin pienen, irrotettavan neulatyynyn. Neulatyynyn malliin oli linkki Saijan blogissa.

 Pussukka valmistui illalla ja suunnittelin kuvaavani sen aamulla ennen töihin lähtöä luonnonvalossa. Enpä sitten muistanutkaan ja olin jo synttärijuhliin menossa, kun tajusin, ettei pussukkaa olekaan dokumentoitu. Kurvaus lähimmälle parkkipaikalle (rautatieasema) ja kännykällä hätäisiä kojelautakuvia.

Harvoin saan sisuskuvista tarkkoja, mutta nyt onnistui jostain syystä kertalaukaisulla.

Mittanauhaa ei ollut mukana, mutta veikkaan, että leveys on 25 sentin luokkaa, korkeus vähän vähemmän, pohja ehkä kymmenisen senttiä.

 Vaalea pussukkakin löysi kantensa- eikun vetoketjunsa. Tikkauksena sydämiä kiemuroissa. 

 Korkeus 26 cm, leveys 26 cm ja pohjan leveys 12 cm. Kuvauksen ajaksi pussiin oli laitettava painoksi kilo ruisjauhoja, että se olisi tuulessa pysynyt kaiteella.

 MInulle tulee kotiin kannettuna (tai ei ihan kotiin, kun postilaatikko on kilometrin päässä) Love Patchwork & Quilting -lehti. Olen huomannut, että se on Prismassa ainakin viikkoa aikaisemmin, mutta silti minusta on kiva saada se omaan laatikkoon. Uusin tuli eilen, ja siinä oli  Elizabeth Hartmanin haastattelu. 

Ja reilun tunnin kuluttua minulla oli kaksi kettublokkia ommeltuina. Tumma kettu on viimekesäisen tilkkukurssin peruja.

 Samasta lehdestä jäi mieltä kiusaamaan Candy Chain peitto. Kankaita jo vähän katselin sitäkin varten, väritys tulee olemaan kyllä jotain ihan muuta. Ai batiikkipeitto, kyllä sekin sieltä seinältä etenee - ainakin joskus.