Sivut

perjantai 29. tammikuuta 2016

Ei pöllömpää



Testipöllö muuttui tyynyksi. Innostuin taas tikkaamisesta vähän liiankin kanssa. Kunpa vain malttaisin suunnitellakin kuvioita, mutta kun on olevinaan aina niin kova kiire konetta laulattamaan, niin suunnitelmat tulee tehty vasta siinä vaiheessa, kun pinta on jo neulan alla.


Taustalle tuli, jaaha, mitähän tuo nyt on, jotain paisleyn tapaista? Pöllö sai oikein kunnon silmäpussit, yöeläjä kun on. Korviin en keksinyt mitään fiksumpaa, tuollaista reunoja mukailevaa suoraa. 


Vatsapuolelle riehaannuin pyörittelemän kiemuroita, tällä pöllöllä on ihan luonnonkiharat vatsahöyhenet. Tummissa siivissä on vähän samantaipaista kiekuraa. 

Nurjan puolen sotkuinen kuva antaa vähän käsitystä tummilla langoilla tikatuista mutkista. Tyyny ehti jo valmiiseen malliinsa ennen kuin muistin kuvata. Taustakangas on tumma lila. 
Olen kyllä ihan koukussa tikkaamiseen. Vaikka Ison Pfaffin laskun jälkimainingit tuntuvat edelleen, niin pois en sitä antaisi. On se niin nautinnollinen vehje.


Sain joululahjaksi nettikirjakauppaan lahjakortin. Kaunokirjallisen osion rinnalle tilasin Angela Waltersin kirjan In the Studio with Angela Walters. Halusin tämän kirjan, koska yhdessä Craftsyn videossa on taustalla peitto, jonka ohje on kirjassa. Mutta se olikin aikamoinen pettymys kirjasta katsottuna ja luettuna. Mutta tikkausjuttuja ja kuvioita olen tutkaillut sitä ahkerammin. 


Onneksi tikattavaa löytyy omasta takaa. Nämä keskeneräiset pitäisi saattaa lopulliseen kuosiinsa. Ja olen nyt vähän epävarma, minkä projektin aloitaisin seuraavaksi, näitä tikatessa on aikaa suunnitella sitä.  


Syntyisiköhän näistä jotakin? Olen malttanut olla aika vaatimaton kangasostoksien suhteen, mutta vetoketjun ostoreissulla Eurokankaassa piti vähän penkaista palalaaria. Juuri sopivia vihreitä tyttärelle tulevaan peittoon, ihanaa pinkkiä ja vaaleansinista. Ja tuo ompeluaiheinen kangas on  pakalta, leveys 140 cm ja hinta muistaakseni vajaa 14 €/ metri. Kankaalla on hauska nimikin, Tikki tikiltä. 

Tänään oli jo (melkein) kevään tuntua ilmassa, räystäistä tippui vesi ja aurinko paistoi. Pöllökin pääsi ulkoilemaan.

Tyynyn koko 30 x 30 cm.  Pöllön paper piecing-malli Craftsystä.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Tilkkuja seinille


Päivityksiä kyseli edellisen postauksen kommentissa, mihin Spring tiles päätyy. Piti ihan itsekin ruveta asiaa miettimään. Ja päätyihän se, eteisen seinälle, vaatekaapin päätyyn. Minulla oli tässä aikaisemmin yksi halju tilkkutyö, vaihdoin vain Spring tilesit paikalle. Ja sitten keksin ripustaa paikattomana kuljeksineen Tilkkuvirta-työn sen yläpuolelle. Tuon työn tein Imatran Tilkkupäiville, me järjestävän killan jäsenet teimme tuolloin pikkutyön kaikki samalla teemalla. 


Siinä ne nyt ovat, sopivasti ohikulkureitillä, mutta suoraan edessä työhuoneestani ulos tultaessa. Töiden vaihtaminen on helppoa tähän. Kaappi ei ulotu ihan kattoon, ja sen yläreunaan on lyöty kaksi pientä naulaa, työt roikkuvat vahvan siiman varassa noista nauloista. Ei tarvinnut tehdä reikää kaapin seinään, sitten jos noihin kyllästyy, voi vain nykäistä pois. 

Ripustuksesta innostuneena siimailu jatkui työhuoneessani. Ison koneen tullessa sinne, jouduin tekemään pientä möbleerausta. Koneen takana oleva seinällä oli kolme taulua, jotka seurasivat allaan ollutta sänkyä toiselle seinälle. D-insinööri ruuvasi katonrajaan listan, johon oli kierretty pieniä koukkuja n. 20 cm välein. 


Koukkuihin siimaa ja pöytäliinana palvellut tilkkutyö roikkumaan. Taulujen aluset olivat kummallisesti kellastuneita, jos eivät kesällä viimeistään tasoitu, pitää kai heiluttaa vähän telaa seinällä.




Työ ei ensin meinannut asettua suoraan, vaan alakulmat pyrkivät kupruilemaan.  Ei hätää, verhopainot apuun. 


Ompelin pienet kangaspussit, joihin laiton kaksi verhopainoa kumpaankin kulmaan. Johan oikeni. Pussit ihan vain hakaneuloilla kiinni, on sitten helppo riipaista pois, jos haluan tämän takaisin liinaksi pöydälle.
Seinällä on vielä tilaa jollekin muullekin, suunnitelmissa on kaikenlaista. Siima-koukku -kiinnitys varmistaa sen, että voin vaihdella seinän ilmettä mieleni mukaan ilman, että tarvitsee porailla uusia reikiä.  

Ison neulan alla on viikonloppuna ollut testipöllö, jonka tein joskus viime keväänä.


Varsinaiset pöllöt menivät Ellulle, tämä testiversio jäi minulle ja se on odotellut tikkausta aika kauan. Teen tästä ehkä pienen tyynyn - tai katsotaan nyt, mitä siitä syntyy.


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Spring tiles valmiina



 Aurifilin viime vuoden toukokuun MiniQuilt on täällä jo keskeneräisenä pyörinytkin, mutta nyt viimein sain sen tikkausneulan alle.  Tykkään tästä työstä paljon, ja sen on tehty aikalailla samantyyppisistä kankaista kuin mallityökin oli. Mustavalkoiset neliöt on se juttu. Voisin tällä mallilla tehdä jonkun isommankin työn.


Naapurikylässä ei ole tulipalo, vaan laskeva aurinko ja vähän pieleen menneet kameran säädöt saivat aikaan tulimeren taivaanrantaan.

 Työ lojui työhuoneessani esillä pitkään, kun yritin keksiä sille tikkausmallia. En halunnut kovasti rikkoa tilkkukuviota enkä halunnut tikkausta kovin vahvaan rooliin. Selailin Flickristä Aurifilin ryhmästä valmiita töitä ja sain sieltä vinkin malliin. 


Langan väri on harmaa, sovittelin aika montaa väriä työn päälle, ja "värilliset" karsiutuivat yksi toisensa jälkeen pois. 


Neliöt tikkasin vain ympäriinsä. joten ne nousivat muuten aika tiiviisti tikattusta pinnasta vähän pullukkoina esiin. 
Reunakantin väriä mietin myös pitkään. Olisi houkutellut laittaa jotain mustavalkoista, mutta kun sovittelin sitä reunaan, se ei näyttänytkään hyvälle vaan aika haljulle. Violettia kangasta minulta löytyy aina, ja siinähän se sitten oli. Valmis koko 46 x 46 cm. Mallin on suunnitellut Lynn Harris ja ohje löytyy täältä.


Uusille lukijoilleni lämpimästi tervetuloa!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pieniä puuhia


 Uusi kalenterini joutui odottamaan uutta mekkoaan reippaasti vuoden vaihtumisen yli.  Mutta sai sen kumminkin. (Olen ihan onneton sinisten värien kuvaajana, yritin ainakin viidellätoista eri asetuksella, tuo on paras niistä, mutta sekin on surkea). Tähtien ainekset on leikattu tuuman levyisestä kaitaleesta. Näitä pienemmän tähden tekijäksi minusta ei taida olla.


 Takakansi sai vain yhden tähden. Meillä töissä koko porukka saa viran puolesta samanlaiset   kalenterit, ja usein palaverien jälkeen arvotaan, mikä on kenenkin. Nyt ainakin yksi erottuu joukosta.


Työkaverille tein kaksiosaiseen kehykseen kukkaron hänen toivekankaastaan. Hän näki blogissani kuvan ko. kankaasta, ja siitä se sitten lähti. Kankaassa on jotain samaa kuin italialaisen Silvia Login töissä. Silvia käyttää mm. värikynistä leikattuja palasia töissään. Kehys on 10 cm leveä, tein kukkarosta hiukan normaalia pitemmän, nyt sinne mahtuu puhelin. 

Jos olisin ollut jossain muualla kuin juuri siinä työpalaverissa torstaina, ja jos olisi sattunut joku muu neuvottelukumppani kuin Tiina, ja jos ei olisi tullut puhetta siinä Tärkeiden Asioiden sivussa seuraavana päivänä olevasta tilipäivästä, olisi jäänyt tämä löytö tekemättä. 


Yksi kaupungissa oleva Pentikin myymälä lopettaa, ja heillä oli loppuunmyynti, joka koski kaikkea esillä olevaa. Minulta tämä olisi mennyt ohi ilman palaveria, on töistä jotain hyötyäkin. Myymäläkalusteiden ja servettien välistä bongasin esittelykäytössä olleita lautastelineitä. Minä en kyllä sieluni silmin nähnyt niissä lautasia, vaan pieniä viivaimiani. 


Miehen tekemään seinätelineeseen kun ei oikein enää mahdu, ja se onkin parempi pitkille viivaimille. Taloudellinen uhraus näin tiukkana aikana oli kyllä aika suuri, kokonaista kaksi euroa. 

(Siellä oli myös aivan ihana, pyörillä oleva iso pöytä, jykevin, sorvatuin jaloin, joka olisi ollut mitä mainioin leikkuupöydäksi, mutta mihin sellaisen nyt enää tunkisi, kun on kaikki nurkat ja keskilattiatkin täynnä jo muutenkin.)

lauantai 9. tammikuuta 2016

Räknäystä

Batiikkipeiton blokkeja on valmiina 25. Kaitalepinot ovat huvenneet ja pakko oli ruveta laskeskelemaan, riittääkö kotona olevat kankaat ollenkaan. Minulla oli kaksi pakettia batiikkikaitaleita (joista ne vääränväriset on nypitty pois), lisäksi olen ostanut kankaita, joista leikkasin itse kaitaleita.


Lopputulos: ei riitä. Näillä matskuilla valmistuisi maksimissaan 50 blokkia. Yhden blokin koko on 25 x 25 cm. Nykyisen peiton koko on 250 x 260 cm. Eli lähelle tuota päästäkseni tarvitsen sata blokkia. Urakka on nyt keskeytettävät siihen asti, kunnes saan kankaita lisää. Todennäköisesti en kuitenkaan löydä kovinkaan montaa samaa kangasta, silloin olemassa olevia kankaita sekoitetaan uusien kanssa, etteivät ne ihan pomppaa silmille. Nämä blokit jäävät nyt huilaamaan ja odottamaan kangastäydennystä.


Alkukesästä tein Aurifilin miniquiltin, joka on vielä tikkaamatta. Tämä lähtee nyt Ison paininjalan alle.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Batiikkipuuroa

Yritin jo vuosi sitten käynnistellä batiikkipeittoa. Valmiin paketin kaitaleet eivät vain kaikki oikein tuntuneet omilta ja kokeilublokit jäivät kuljeksimaan toimettomina. Keräilin vähitellen lilaan vivahtavia kankaita lisää, ja nyt päätin aloittaa urakan.


Onneksi olin postaukseeni tallettanut linkin blokkiohjeeseen, muuten minulla ei olisi ollut minkäänlaista tuoksua siitä, mistä olisin lähtenyt sitä etsimään. Blokkiohje on napattu täältä, siellä se on niin hyvin selvitetty, etten lähden Missouri Star Quilting Companyn Jennyn kanssa kilpailemaan (jos kestää ne awesome-huudahdukset) 
Leikkelin pitkät kankaani kahden ja puolen tuuman kaitaleiksi. Aika monta blokin alkua ehdin tehdä, kunnes sain kiinni siitä, missä järjestyksessä kaitaleet kannattaa ommella toisiinsa, ja miten välttyä lopullisessa blokissa kahden samanlaisen kankaan vierekkäin joutumiselta.


Kaitaletekniikalla siis mennään. Kaitaleiden toisiinsa ompeleminen on aika tylsää, pitkää suoraa saumaa. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, blokkeja tuleekin kertarysäyksellä useampi. 


Yksi suunnitelmahahmotelma ja väliaikainen suunnitteluseinä: fleecehuopa ja kakkosnelosen pätkä kaapin päälle. Ainoa huono puoli on se, että ompelutarvikkeeni ovat tuolla kaapissa. Ja vaikka kuinka varovasti yrittän raottaa fleecea ja huopaa, blokit putovat alas. Nyt on jo melkein kaikki tarpeellinen siirtynytkin kaapin ulkopuolelle. 

Batiikkien haasteellisuuden hoksasin aika nopeasti.  Kun luin aikaisemman yrityksen postaukseen saamiani kommentteja, ymmärsin vielä paremmin.Vertailin ekan yrityksen ja tämän toisen kuvia vierekkäin, ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä toinen on meidän makuuhuoneeseemme sopivampi. Vierastin ekan kirjavuutta, mutta meninkö ojasta allikkoon ja sain batiikkipuuroa? 

Todellisen ompelijan testin tulos: En liene laskettavissa todelliseksi ompelijaksi (vrt. todellinen prinsessa), koska olen ommellessani istunut nuppineulan päällä ties kuinka monta päivää. Enkä ole huomannut mitään. Vai voisiko testin tulkita päinvastoin?