Pieniä puuhia

 Uusi kalenterini joutui odottamaan uutta mekkoaan reippaasti vuoden vaihtumisen yli.  Mutta sai sen kumminkin. (Olen ihan onneton sinisten värien kuvaajana, yritin ainakin viidellätoista eri asetuksella, tuo on paras niistä, mutta sekin on surkea). Tähtien ainekset on leikattu tuuman levyisestä kaitaleesta. Näitä pienemmän tähden tekijäksi minusta ei taida olla.

 Takakansi sai vain yhden tähden. Meillä töissä koko porukka saa viran puolesta samanlaiset   kalenterit, ja usein palaverien jälkeen arvotaan, mikä on kenenkin. Nyt ainakin yksi erottuu joukosta.

Työkaverille tein kaksiosaiseen kehykseen kukkaron hänen toivekankaastaan. Hän näki blogissani kuvan ko. kankaasta, ja siitä se sitten lähti. Kankaassa on jotain samaa kuin italialaisen Silvia Login töissä. Silvia käyttää mm. värikynistä leikattuja palasia töissään. Kehys on 10 cm leveä, tein kukkarosta hiukan normaalia pitemmän, nyt sinne mahtuu puhelin. 

Jos olisin ollut jossain muualla kuin juuri siinä työpalaverissa torstaina, ja jos olisi sattunut joku muu neuvottelukumppani kuin Tiina, ja jos ei olisi tullut puhetta siinä Tärkeiden Asioiden sivussa seuraavana päivänä olevasta tilipäivästä, olisi jäänyt tämä löytö tekemättä. 

Yksi kaupungissa oleva Pentikin myymälä lopettaa, ja heillä oli loppuunmyynti, joka koski kaikkea esillä olevaa. Minulta tämä olisi mennyt ohi ilman palaveria, on töistä jotain hyötyäkin. Myymäläkalusteiden ja servettien välistä bongasin esittelykäytössä olleita lautastelineitä. Minä en kyllä sieluni silmin nähnyt niissä lautasia, vaan pieniä viivaimiani. 

Miehen tekemään seinätelineeseen kun ei oikein enää mahdu, ja se onkin parempi pitkille viivaimille. Taloudellinen uhraus näin tiukkana aikana oli kyllä aika suuri, kokonaista kaksi euroa. 

(Siellä oli myös aivan ihana, pyörillä oleva iso pöytä, jykevin, sorvatuin jaloin, joka olisi ollut mitä mainioin leikkuupöydäksi, mutta mihin sellaisen nyt enää tunkisi, kun on kaikki nurkat ja keskilattiatkin täynnä jo muutenkin.)