Vielä ehdin

Bluprint järjesti yllätyksen ilmoittamalla lopettamisesta kuukausi sen jälkeen, kun olin maksanut vuosimaksun, onneksi oli puolihintatarjous. Tuli kiire ommella ainakin jotain, mitä olin aikonut tehdä jäsenvuoteni aikana. Normaalihinnalla en nimittäin olisi jäsenyyttänu jatkanut. Siksi Paved with Purple -työni joutui jonoon. 

Valitsin ensimmäiseksi roikkuvan kosmetiikkalaukun, koska ajattelin, että tämän ompelemiseen tarvitsen videon tukea. Kirjalliset ohjeethan voi joko tallettaa tai tulostaa ennen kuin Bluprint katoaa. 

 

PeeKaalta tilaamani Kaffe Fassetin kangas oli tähän omiaan. Leikkasin päällisen ensin kuitenkin ihan toisesta kankaasta ja suunnittelin tätä vuoriksi. Onneksi oli helppo muuttaa mieltään, sillä vuoripala oli saman kokoinen päällisen kanssa.  Laukku kääntyy näppärästi isoimman taskun ympärille ja kiinnittyy karbiinihaalla.

Litteässä osassa on kolme taskua, yksi verkkotasku ja kaksi kristallimuovista. Vetoketjut kaivelin yhtä lukuuottamatta omista varastoistani, siksi ne kaikki ovat vähän erivärisiä. 

Ohjevideosta on sanottava, että se oli osittain vähän sekava. Samalla videokurssilla oli kaksi erilaista laukkua, ja tämä oli jälkimmäinen. Vaikka videoiden episodeissa oli selkeästi mainittu, mistä kohtaa jälkimmäisen laukun tekeminen alkaa, sen jaksoissa viitattiin jatkuvasti edellisen työn videoihin tyyliin "tämä tehdään samoin kuin edellisessä työssä". Siinä sitten kelasin niitä aikaisempia jaksoja ja yritin löytää ne kohdat, johon viitattiin. Kurssin kommenteissa tästä oli annettu aika tiukkaakin palautetta. 

Leveä "tasku" on noin 8 cm syvä, leveys vajaa 30 cm ja korkeus parisenkymmentä senttiä. Ohjeessa oli myös pitkä hihna laukun olkapäällä kantamista varten. Sen jätin laittamatta, epäilin, ettei sille olisi käyttöä.

Tämä oli kiva työ. Hiukan sekavista ohjeista huolimatta oli paljon helpompi tehdä kuin etukäteen kuvittelin. Esim. kaarevan vetoketjun ompeluun tuli ihan uusi niksi. Reunakantin päiden yhdistämisen osasin jo aikaisemmin paljon näppärämmin kuin videolla opetettiin. 

Jos nyt, tällä viisaudella, tätä tekisin, miettisin, miten poikittain kulkevat ompeleet ratkaistaisiin niin, etteivät ne näkyisi ulkopuolelle. Minun laukussani poikittaisia (=taskuja kiinnittäviä) ompeleita on vielä vähemmän kuin ohjeen mukaisesti tehdyssä. Kiinnitin taskuja ja niiden välissä olevia kankaita yhdellä ompeleella, Annie ompeli ensin taskun pohjan kiinni ja vasta sitten päälle välikankaan. Kun ensimmäinen ommel jäi kankaan alle, ei uusi sattunut samaan saumaan muuta kuin uskomattoman hyvllä tuurilla. Vähän silmää häiritsee ulkopuolelle näkyvät ompeleet, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.