Valmis kevätkassi

Vihdoin valmista! Kassin jäykisteenä on huopaa. Ensimmäistä kertaa käytin sitä ja hyvin toimii. Pohjakappale on kulmistaan pyöristetty ja huopaan kiinni tikattu salmiakkiruudukolla.Pohjan ompelin sivukappaleeseen kiinni kahteen ja puoleen kertaan, kun onnistuin aina saamaan pyöristettyihin kulmiin ryppyjä. Yläreunan kanssa olin jo viisaampi, ompelin huovan ja kankaan siksakilla yhteen ennen vuorin kiinniittämistä. Vuorissa on yksi tasku pitkällä sivulla, kännykkätaskun sijoitin kassin päätyyn. Ompelulanka loppui viime metreillä, yläreunan tikkauksen jouduin tekemään omista varastoista löytyneellä, onneksi oli aika lähellä samaa sävyä.

Mitähän seuraavaksi?

Vekkejä vai rusetteja?

Käsitöiksi meni tämänkin homman kanssa. Puolet kassin vekeistä on avattu. Aloittaessani kassia ajattelin, että näitä saa sitten puoli sukua joululahjoiksi, mutta ei taida saadakaan. On nimittäin sen verran nyhertämistä.

Vekkikassi

Tilkkutaiturin Tyttäreltä saadun kassiohjeen toteutus alkoi eilen. Kun kotoa ei löytynyt asiallisia (?) materiaaleja, on kankaat haettu E:llä alkavan kangaskauppaketjun liikkeestä. Tilkkutaiturin Tyttären kassi on tyylikäs tummansininen kullankeltaisin somistein, itse halusin keväisen pirtsakkaa.

Kuvien erilaiset vihreät eivät oikein täsmää todellisen kanssa, ensimmäisessä kuvassa on ehkä lähinnä oikeaa vihreää. Pallokangas on mielestäni ihanaa, oikein sellaista kesämekkokangasta. Äitini mukaan kretonkia.

Ompelin yksivärisestä kassikankaasta ja tehostekankaasta leikatut kaistaleet yhteen. Keväistä, eikö vain?

Silitin saumat auki ja sitten takaisin kiinni sekä tikkasin vekkien reunat. Tämä oli aika työläs vaihe, etenkin kun olin tehnyt laskuvirheen kangasta leikatessani, josta sitten seurasi kaksinkertainen työ. Kehnosta päästä kärsii etenkin niska- ja hartiaseutu.

Vekit kiinnittyivät ommellessani välikaitaleet kiinni vekkikaitaleisiin. Pallokangas toistaiseksi vain pilkistelee vekkien välistä. Kassi jäi tähän vaiheeseen odottamaan lisätarvikkeita - sekä ompeluaikaa. Loma nimittäin loppui ja aamulla olisi taas oltava virkkuna  työmaalla. (Onneksi pääsiäinen, vappu ja helatorstai on keksitty, puhumattakaan kesästä!)

Elävät suunnitelmat

Aikomuksena oli tehdä käsityöpussi. Kaavan näppärään pussukkaan sain joitakin vuosia sitten Suuren Käsityölehden mainoksen mukana. Olen tehnyt noita pusseja useampia, ilman tilkkuilua, mutta yksikään pussi ei ole jäänyt minulle. Pussin omistajat ovat kehuneet sitä näppäräksi, ja ajattelin, että nyt on korkea aika tehdä sellainen itsellenikin, mutta tilkkuillen. Pussin kaarevaan muotoon tuntui vaikealta sovittaa neliötä, ja päätinkin tehdä sen kapeista tilkkusoiroista. Leikkasin kierrätyskankaista 4,5 sentin suikaleita ja ompelin niitä ilman tarkempaa suunnitelmaa yhteen. Kuudennen soiron jälkeen pinta alkoi näyttää tosi synkälle, mitä muuta se olisi voinut ollakaan kun kankaatkin olivat aika tummia. En minä niin synkeätä pussia halunnut, ja joissakin kankaissa olevat kultatähdet tuntuivat liian jouluisilta. Luulinko muka kankaiden muuttuvat valoisiksi ja aurinkoisiksi, kun ompelisin ne yhteen?

Mitä ihmettä tekisin nyt pinolla soiroja? Pikainen suunnitelman muutos. Säilytyslokerikko sukkapuikoille! Puikkoni ovat asustaneet tähän asti jyhkeässä kukkamaljakossa työhuoneeni nurkassa. Vähintään siivouspäivänä se kellahtaa nurin, ja joka kerran mietin, että mukavampikin ratkaisu voisi olla.

Leikkasin soiropinnat pienempiin osiin ja vähän pyörittelin niitä ennen yhteen ompelua. Tikkasin vanun vain sisäosaan kiinni samalla kun tein puikoille omat osastot. Koko komeuden kanttasin vuorikankaasta leikatulla vinokantilla.Nyt sitten pitkät puikot odottavat kateellisina omaa lokerikkoaan, ne kun asustavat edelleen maljakossa ja kellahtelevat välillä lattialle.

Talvilomatuliaisia

Pikaisen talvilomapyörähdyksen teimme Tampereelle, vaikka se ei hotellin respan mukaan mikään talvilomakohde olekaan. Ilman käsityötuliaisia en tullut kotiin. Konkreettisinta on Lankamaailman tuliaiskassi. Lankamaailmassa herkkähermoinen neuloja voi mennä ihan sekaisin, ainakin jos ei ole tottunut näkemään samaan aikaan niin paljon neulottavaa. Lempivärini ei kai jää kenellekään epäselväksi. Irrallaan olevat langat ovat enemmän violettiin päin kallellaan (laventelinsinistä?) ja paksumpaa kuin pussissa olevat. Näyttävät pikkukameralla otettuna vain ihan samalta. Kun en osannut päättää, otin molemmat. Tampereen Lielahteen on sen verran pitkä matka, etten ihan pikana käy hakemassa lisää. Eiköhän nuo neuloudu ajan kanssa. Hiukan on kyllä ahne olo...

Paluumatkalla vieralimme Tilkkutaituirin Tyttären luona, josta lähti mukaan repullinen tilkkuideoita. Yhtä blokkia oli pakko kokeilla jo heti kotiinpaluun iltana. Ihan vähän olen ylpeä itsestäni, vaikka joka kulma ei ihan kohdalleen satukaan. Pienempikuvioisempi, kirjava kangas olisi toiminut paremmin sinisen kaverina, mutta omista varastoista ei oikein löytynyt sopivaa kangasparia, joten se on nyt, mikä on. Kun periaatteeni on (ainakin toistaiseksi) käyttää mahdollisimman paljon kierrätyskankaita. niin tähän on tyytyminen. 

Mukaan tuli myös ihana kassimalli, siihen joudun ainakin osan tarvikkeista hakemaan puodista. Onneksi on vielä pari päivää talvilomaa jäljellä ja into korkealla.

Valmis pussukka?

Kännykkäpussukan suunnitelma on elänyt koko ajan. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli pinta tikattu. Ketjupistojen valmistuttua tikkasin kymmenen senttiä päällikankaan ja froteen läpi - ei näyttänyt oikein miltään näin pienessä pinnassa. Purin tikkauksen pois. Piti tulla olan ylittävä kantohihna, punottu kolmesta erivärisestä vinokantista - ei toiminut. Yritin etsiä muita vaihtoehtoja, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Halusin työn kuitenkin etenevän ja päätin ommella pussin mahdollista hihnaa vaille valmiiksi. Pussin suuhun piti tulla kantti ruutukankaasta - ei tullut. Pussin suu on niin kapea, että jo päärmeen tekeminen oli temppu ja miten se tehtiin. Vuorikankaaksi laittamani kangas meinasi rispaantua käsiin ja jouduin purkamaan sivusaumaa vähän auki, että pääsin ompelemaan päärmeen. Aikamoista sompailua oli saada käänne tehtyä. Napinläven tikkasin koneella, lenksun kiinnitin käsin pienillä pistoilla.

Edelleen mietin kantohihnaa. Kaukaa nuoruudesta muistin iskunyörin ja netistä löysin pari kummallista videota aiheesta. Asia on edelleen pohdinnassa. Toisaalta pussukka toimii noinkin.

Kilpailutyö - kännykkäpussi

Marttakangastilkusta alkaa muotoutua kännykkäpussi. Suunnittelin ensin tekeväni pussin pienistä tilkuista yksivärisen sinisen kankaan kanssa, mutta kun aloin leikata ruutukangasta, se osoittautui niin helposti liestyväksi, että hylkäsin pikkutilkut. Pelkäsin, että ne purkautuvat olemattomiin ennen kuin saan tehtyä niille mitään. Ompelin sitten sinisen kaitaleen keskelle tulevaa pussia. Kangasta tukevoittamaan ja pussia pehmentämään etsistelin varastoistani jotain pehmeää kangasta, johon on tarkoituksena tikata päällinen kiinni. Päätin testata pehmeää froteeta. Neulasin kankaat toisiinsa ja piirsin haihtuvalla merkkauskynällä yksiväriseen kankaaseen pussin käyttäjän nimikirjaimet ornamenttina. Ajatus oli tikata nimikirjaimet ketjupistoilla molempien kankaiden läpi. Mission impossible! Ketjupistoista en kuitenkaan halunnut luopua, joten frotee pois, ja johan alkoi nimikirjainten tekstailu sujua. Tikkaan ruutukankaan froteeseen kiinni pienillä etupistoilla kun olen saanut nimikirjaimet valmiiksi. Kiva tehdä näin pientä työtä peittourakan jälkeen!

Tilkuista Totta -blogin Irma ilahdutti Liebster Blog -tunnustuksella. Lämmin kiitos hänelle, tuntuu ansiottomalta arvonnousulta aloittelevasta bloggaajasta. 

Tunnustusten luonteeseen kuuluu niiden eteenpäin välittäminen. Ja niinpä jouduin ihan kamalaan kriisiin, kun on olemassa paljon niiiiiin ihania blogeja, mutta niiden kaikkien huomioiminen on ihan mahdotonta. Niinpä tunnustuksen eteenpäin välittämisen kriteerinä toimii tällä kerralla se, miten blogit ovat avartaneet tilkkuilua sekä tarjonneet vinkkejä ja neuvoja tilkkutielleni. Näillä perusteilla kierrätän Liebster Blog- tunnustusta eteenpäin Tilkunviilaajalle, jolta olen oppinut paljon tikkaamisesta ja jonka sommittelutaitoja ihailen. Toinen tunnustus menee Ajatusten aalloille Maaritille, jonka peittokuvia tutkin tarkasti niistä ideoita keräillen. Pirjon puuhasteluista olen löytänyt ihania askarteluvinkkejä ja jämälankojen kierrätysideoita. Kaksi tunnustusta menee Italiaan, Annan Dire Dare Fare Quiltare- blogista olen saanut (paitsi harjoitusta italian kieleen) muutaman ihanan blokkimallin, toisen  tunnustuksen haluan antaa Cristinan Pezze pazze-blogille, jossa on kauniita applikaatio- ja kirjontatekniikkaa hyödyntäviä tilkkutöitä. Kiitokset kaikille, että olette laittaneet osaamisenne ja taitonne blogienne kautta kiertoon. :)

Voglio dare questo Liebster Blog  riconoscimento a Anna. Il sue blog Dire Dare Fare Quiltare è bellissime col pistrelle meravigliosi e le decorazioni belli. Un'altro Liebster Blog riconoscimento do a Cristina, il sue blog Pezze pazze è interessante col lavoro delle applicazione e ricamo. Vi ringrazio delle idea nuove.