Matkakertomus

 Oli todellinen ilo osallistua Carrefour Europèen du Patchwork & Art Textiles -tapahtumaan Ranskan Val d'Argentissa reilu viikko sitten. Ystävä pyysi mukaan, ensin kieltäydyin ja totesin, että ehkä vuoden päästä. Mutta kuka tietää, mitä on vuoden päästä? Lähdin. 

Tiedän, että tästä postauksesta tulee pitkä. Olen tehnyt noin 650 valokuvan saaliistani rajua karsintaa ja poiminut tähän mukaan itseäni miellyttäneet työt, en ihan jokaisesta 17 näyttelystä, mutta aika monesta. Kuvia kerääntyi paljon mm. siitä syystä, ettei enää (onneksi 😂) tarvitse kuvata 12 tai 24 kuvan filmille, vaan voi räpsiä niin paljon kuin ehtii. Toinen syy suureen kuvamäärään on se, että kuvaan aina (tai melkein aina, joskus unohtuu) työn kuvan jälkeen tekijätiedot. 

 Esimakua tilkuista jo koneessa matkalla Pariisiin. Siellä tapasin sinne Ateenasta lentäneen ystäväni, jonka kanssa jatkoimme junalla yhdessä Sèlestatiin, jossa meillä oli todella kiva airbnb-majoitus.

Kuvat eivät tee oikeutta, ei maisemille eivätkä näyttelyssä olleille töille. Ihastuin Ranskan maaseutuun!

 

Sitten näyttelytöihin. Kuvat eivät ole missään paremmuus- tai muussakaan järjestyksessä, onpahan vain koonti mieleenpainuneista töistä. Valtava määrä piti jättää pois vain siksi, että halusin saada tämän postauksen valmiiksi tämän vuoden puolella. 😄 (Tungoksista johtuen en pystynyt kuvaamaan kaikkia töitä suoraan edestä, jos ne näyttävät vinoilta, ne eivät sitä oikeasti olleet)

Anne Bellas: Mer de Glace

Amishien työ

 

Nukenpeitto amishien näyttelystä.
Hirsimökkiblokin kapeat kaitaleet 3-4 mm.

 Yhdessä näyttelypaikoista oli amishien töitä. Kun ihmettelin tätä, tapahtuman sivuilta selvisi, että amishit ovat alunperin juuri täältä Argentin laaksosta lähtöisin. He ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin, kun Ranskan vallankumouksen aikaa asevelvollisuus tuli pakolliseksi. Heillä on aivan oma tyylinsä ja työt ovat käsin tikattuja.

Afgaaninaisten työ

 

Yksityiskohta edellisestä

Maisemia väliin. Olin kuusi vuotta sitten Birminghamin Festival of Quilts'ssa, jossa kaikki näyttelyt ja ostospaikat olivat samassa hallissa. Se oli aika uuvuttavaa, kun silmillä ja aivoilla ei ollut juuri lepotaukoja. Tämä tapahtuma on jaettu neljään laaksossa olevaan kylään ja jokaisessa kylässä oli useita näyttelypaikkoja. Siirtyminen paikasta toiseen kauniissa ympäristössä antoi silmille ja aivoille hyvän lepotauon. Ja taas jaksoi. 

Irina Timofeeva: Thousand Stars

Martine Apaolaza: My textile landscapes
Urban and Country

Yksityiskohta edellisestä

Helma Huisman-Hildebrand:
Hip teens don't wear blue jeans

Jeanne Treleaven: One on one
koko n. 30 x30 cm

 

 

 Tämän vuoden kilpailuteema oli Ocean: Kilpailuun ilmoitetuista töistä raati valitsi 30 viimeiseen taistoon. Joukossa oli kaksi suomalaista työtä, joista kumpikin tuli palkituksi! 

 

Maria Viita: The waves of the ocean end in rocks 
smoothed by continental ice

 

Toinen palkittu suomalainen,
Irina Malyukova: Primal fear

 

Julie Reuben: My Pacific

Perinteisten tilkkutöiden ystävänä Julie Reubenin työ oli yksi suosikeistani kilpailussa. Valitettavasti se ei päässyt palkinnoille.

Yksityiskohta edellisestä

Montse Forcadel: The Fisherman
Live go to sea, die to return home

 

 Jos olet jaksanut tänne asti, mietit jo, enkö ostanut mitään. 😂 Aika vaikea olisi olla hankintoja tekemättä, tai sitten pitäisi mennä ilman kortteja ja tyhjän kukkaron kanssa. Olin aika maltillinen ostoksissani...

Afgaaninaisten tekemiä pieniä
kirjontatöitä

Panaman alkuperäiskansojen alikeompelutyö (mola)

Ja vähän tarvikkeita 😀

Mallineita, joilla voi piirtää paperiompelun kuvioita

Yhtä jo testasin 😀

Pari kangasta, nappeja, isoja heksagoneja,
postikortteja, uusi paininjalka ompelu-
koneeseen, "lääkärinlaukun" rautoja.

...kunnes törmäsin tähän karkkirasiaan. Käsin värjättyä ja -painettua pellavaa, yhteensä n. 4 neliötä. Palat on 24x24 cm. Tätä nyt varmaan vuoden katselen ja silittelen ennen kuin raaskin purkaa laatikon ja tehdä näistä mitään. 😂 (https://www.instagram.com/margarethas_leinen/)

Uusia tilkkuystäviäkin löytyi reissusta, oli kiva tavata tilkkuilijoita saman aatteen ympäriltä.
Nyt on taas ikkunat ja ovet auki moneen suuntaan, ideoita muhitellen. Jo tapahtumassa ollessamme meillä oli ystävän kanssa hinku ompelukoneelle. Uutta on tulossa...

 

Ruuturouva

 Olipa aikamoinen järkytys, kun huomasin edellisen kerran postanneeni tänne viime vuoden marraskuussa 😯🙈. Luulin,´että olen sentään tämän vuoden puolella jotain kirjoitellut, mutta ei näytä olevan mitään, ei. 

Eli uusi tekohengitysyritys blogille. 

Ostin 2023 Tampereen messuilta (vai tämän vuoden Tilkkupäiviltä?😵) Tilkkusen puodista paketin Bali Popseja, ihan vain siksi, että paketissa oli niin omat värit. Ajattelin selviäväni yhdellä paketilla, lisäilisin jotain sitten omista varastoista. Mutta kävi se klassinen: vaikka suorastaan sukelsin kangaslaatikoihini, ei siellä ollut yhtään sopivaa kangasta. Batiikki vaati batiikkia kaverikseen. Ei muuta kuin toista pakettia tilaamaan. 

Toinen sukelluksen tein nettiin etsimään jelly rolleille ohjeita. Löysin ilmaisen Jamie Sandersin ohjeen, Seaside Squares. Bali Pops paketeista jouduin tiputtamaan ihan vaaleat ja mustan tummat pois. Vaikka yritin, en saanut niitä sopimaan peittooni. 

 Malli oli nopeatekoinen ja tilkkupinta valmistui nopeasti. Tässä vaiheessa se oli 31. tekemäni tilkkupeitto, mutta sitten pari kiireellisempää vauvanpeittoa kiilasi väliin, ja tämän sijoitus muuttui.

Sitten tuli taustakangasongelma. Minulla oli äitini perintönä iso, käyttämätön Marimekon kangas, joka olisi väriensä puolesta sopinut tähän erinomaisesti. Ehdin ommella siitä jo sopivan taustakangaspalan jopa kuviot kohdistaen, mutta kangas oli kovin jäykkää eikä pehmennyt edes muutamassa pesussa. En halunnut peiton seisovan itsekseeen ja luovuin Marimekosta. Taas Tilkkuseen tilaamaan ensin sopivan väristä batiikkia, mutta sitä ei ollutkaan riittävästi, joten se vaihtui turkoosiin Grungeen.

Ylijäämät blokkien ompelusta upotin peiton taakse. Nuo rippeet ovat yhteenommeltujen kaitaleiden päitä ym. käyttämättä jäänyttä.

Tykkään tikatessa hyödyntää blokkien kuvioita ja nappasin mallin Karen M. Burnsin kirjasta 180 Doodle Quilting Designs. Lilat ruudut tikkasin lilalla langalla ja turkoosit/vihreät turkoosilla. Alalanka on turkoosi. 

Tilkkuseen lähti kolmaskin tilaus, batiikki reunakanttia varten.  Olen työllistänyt tämän peiton kanssa kiitettävästi kuljetusalaa 😄. Aina välillä vannon, että työt on saatava aikaan kotona olevista kankaista, mutta ei näytä aina onnistuvan. 😀

Kantin viimeisen reunan ompelen tapani mukaan aina käsin. Oli kohtuullisen lämmin syyskuun helteillä istua peitto sylissä reunaa ompelemassa. 

Peiton nimeä mietin pitkään, hain ruudusta ideaa, ja siksi siitä tuli Ruuturouva, koska se se lämmittää tätä rouvaa säiden viiletessä. Juhannuksena 2013 valmistunut Harmaa pääsee hyvin palvelleena eläkkeelle, ja Ruuturouva ottaa sen tehtävät hoitaakseen.

Isomummon helmat

 Ystäväni toi minulle kassillisen edesmenneen äitinsä Marimekkoja: kaksi Iloista takkia, Pippurikerä-kankaasta tehdyn mekon ja pinkin pilkullisen, josta oli jo otettu kangasta johonkin muuhun tarkoitukseen. Isomummolle oli syntynyt kaksi lastenlastenlasta hänen poismenonsa aikoihin. Ystäväni toivoi, että tekisin mekoista kummallekin vauvalle kollöttelyalustat. Tehtävä oli minulle mieluinen ja kangasta mekoissa oli runsaasti, sitä vanhaa ja vahvaa Marimekkoa. 

Iloisten takkien harmaata kangasta oli eniten, mutta halusin väriä pintaan. Tumma harmaa tuntui synkältä vauvan alustaksi. Leikkelin ensin mekosta 6,5 tuuman neliöitä niin, että taskut jäivät niiden keskelle. Jotkut taskut olivat niin lähekkäin, että ratkoin ne irti ja ompelin uudelleen taskuttomasta kohdasta leikkaamilleni neliöille. 

Reunaan tein Asterisk-blokkeja, sain näin upotettua harmaata etupuolelle ilman että se näytti kovin tummalle. Kirjava kangas on omista varastoistani, eikä ole Marimekkoa, mutta siinä sattui kivasti punaisen ja turkoosin sävyt kohdalleen. 

Väliin laitoin puuvillavanun ja tikkasin kokonaiset blokit kukkakuviolla, taskujen ympärille tein silmukallisia kiemuroita ja Asteriskeihin sakaroiden väliin myös kiemuroita. Ylälangan väriä vaihdoin alla olevan blokin mukaan, alalankana harmaa. 

Taustan sain mekkojen harmaista osista, palojen väleihin riitti pinkistä mekosta ohuet kaitaleet. Yksi pieni taskukin pääsi takapuolelle. Reunakantti on omista varastoista. 

Toisen peiton tilkkupinnan tein samaan tahtiin ensimmäisen kanssa, lähinnä varmistaakseni, että blokkeihin riittää tasapuolisesti kangasta. Pinta on muuten samanlainen, mutta kirjava kangas on kissakangasta omista varastoista. Tähän taustan rakennan Pippurikerä-mekosta. Se ei tule kokonaan riittämään, mutta enköhän keksi jotain täydennystä siihen. Peittojen koko on n. metri x metri.

 

Pienet tytöt pääsevät isomummonsa helmoihin, vaikka eivät ehtineetkään häneen tutustua.

Varjoleikki ja Harjutähti

 Tämän vuoden aikana on valmistunut kaksi tilkkupeittoa, Varjoleikki (Shadow Play), jonka on tehty Claudia Pfeilin mallin mukaan. Toinen on Edelweiss, jonka tilkkupinnan tein kesäkuussa Mäntyharjun kurssilla. Pistin nämä samaan postaukseen kahden erilaisen tikkaustavan takia.

 

Varjoleikki-pinta on kolmiulotteinen ja voimakasvärinen enkä halunnut tikkauksella nostaa blokkien muotoja vahvemmin esiin. Siksi pääsyin ensimmäistä kertaa all-over -tikkaukseen, jossa koko pinta tikataan samanlaisena toistuvalla kuviolla.

Selasin ison määrän erilaisia malleja kirjoista ja netistä, kunnes päädyin kuvan mukaiseen koukerooon. Ennen tikkauksen aloittamista koulutin aivojani kuvioon piirtämällä kymmeniä kertoja pienelle valkotaululle tuota kuviota. Ja se oli todella hyödyllinen harjoitus, kuvio alkoi tikatessa tulla melkein jo selkärangasta isompia miettimättä. 

 Tikkauslangan värin valinta tuotti päänvaivaa. Tikkasin ensin aivan vaalean harmaalla, joka pomppasti värillisten osien päältä liian vahvasti näkyviin. Purkuun. Sitten otin tummanhkon lilan, joka taas hyppäsi valkeasta osasta ikävästi näkyviin. Purkuun. Lopulta löysin keskiharmaan, joka uppoaa hyvin väreihin, mutta ei häiritse valkeassa osassa.

Harmaa näyttää valkoisessa kevyeltä varjolta. 

 Olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen all-over -kokeiluuni, vaikka tästä tikkaustavasta ei lemppariani tullutkaan. Mutta nyt kuitenkin tiedän, että voin tehdä sitä toistekin, jos se toimii tilkkupinnalla hyvin.

Kesäkuisella Mäntyharjun tilkkukurssilla tein tilkkupinnan valmiiksi asti Edelweiss-blokeilla. Se on odottanut tikkausta ja nyt vihdoin sain sen valmiiksi asti. Peiton kuviokankaat ovat Tildan. Olin säilyttänyt Tilda-nippua pitkään, mutta kankaat olivat niin tasavärisiä, ettei niitä syntynyt mitään ilman voimakkaan väristä lisää.

Tavallisin tapani suunnitella tikkausta on miettiä blokin muotoja ja miten voisin niitä tikkauksella joko korostaa tai häivyttää. Edelweiss-blokissa on monesta palasta koostuva kukkamuoto, jota halusin korostaa vielä tikkauksellakin. Tikkaisin terälehtiin "suonet", pitkiä kaarevia linjoja. Niitä tikatessa en vielä tiennyt, mitä laitan kukkien väliin yksivärisiin paloihin. 

 Pari palaa ehdin jo tikata aika suorilla linjoilla nekin, mutta sitten taas kaappasin ratkojan, kun hoksasin, miten palan muotoa voi hyödyntää. Oikeaoppisia höyheniä ne eivät ole, ehkä jotain muunnelmia. Kaiken kukkuraksi en edes ole tikattujen höyhenten ystävä, mutta siinä ne nyt ovat 😁

Peiton koko on 148x198 cm. Välissä on puuvillavanu. Omista varastoista löytyi takakankaat, jotka tuuli avuliaana vilautti näkyviinkin. 

Kanttikin löytyi omista varastoista. Olisin tehnyt sen pätkissä peiton kuviokankaista, mutta niitä ei enää ollut tarpeeksi. Ja ompelen kantin viimeisen reunan aina käsin.

 Edelweiss (alppitähti) -nimi muuttui Harjutähdeksi, kun tämä on saanut alkunsa Mäntyharjulla. 

Summa summarum
Tikkaan mielummin blokin kuvionnin huomioiden. Suunnittelu on silloin mielenkiintoisempaa ja voi miettiä, mitä haluaa korostaa. Mutta en enää arastele all-over-tikkaustakaan, vaikka sen tekeminen on paljon tylsempää kuin blokkeihin kustomoidut kuviot.
Tikkaaminen on joka tapauksessa kivaa. Ja aika monta tuntia olen kuunnellut äänikirjoja tikatessani.

EDIT 21.10
Mielelläni vastaisin kommentteihinne, mutta blogger on eri mieltä asiasta. Vaikka mitkä temput tekisin, niin aina tulee ilmoitus "Virhe kommenttiasi julkaistaessa"

Tilkkukurssiterveisiä

 Maaliskuussa aloittamani Tilkkutien tekohengitys on kyllä sujunut todella huonosti. Luulin postanneeni keväällä valmistuneen peiton, mutta ei sitä olekaan täällä. Lienen unta nähnyt.😞 Korjataan unohdus jossain välissä. 

Mutta varsinaiseen asiaan. Jo kymmenen (ehkä?) vuoden ajan kesä on alkanut Mäntyharjun tilkkukurssilla. Muutama välivuosi on ollut, mutta Mäntyharju on mielessäin, ei Mäntsälä.

Ohjeita oli kurssilla, jos oikein muistan, 18, joista tein vain kolme. En ole ihan se sukkelin ompelija enkä toisaalta tykkää viedä kovin paljon keskeneräisiä kotiin. 

Kurssilla kaikki alkaa kahdesta asiasta. Ensin rakennetaan oma ompelupaikka, tarvikkeet ja kankaat paikoilleen. 

 

 

Toiseksi sisustetaan petipaikka, tällä kertaa se oli uskonnon-psykologian-filosofian luokassa, varsin henkevä ympäristö siis. Tyyny oli unohtunut kotiin, mutta täytin tyynyliinan mukana olleilla vanuilla.

Tulin paikalle jo sunnuntai-iltana, että pääsisin heti maanantaina aloittamaan hommat.

Melkein kaksi päivää ähelsin farkkukassin kanssa. Miten siihen upposikin aikaa niin? Tereet ei ole minun juttuni, niiden säätäminen oli pinnaa venyttävää touhua. Huvittavaa on, että olen käyttänyt
kassiin aikaisemmin Konttiin viemäni farkkuhameen, jonka kävin kuukauden päästä ostamassa takaisin, kun tarvitsin kierrätysfarkkumatskua. Punainen Risti kiittää 😄

Seuraavaksi joku pikkutyö? Lehmä!

Mäntyharjulainen ammu paperiompelutekniikalla. Olipas pientä palasta, ihmekös tuo, jos lehmänkin otsa on rutussa. En halunnut ruskeasilmäistä lehmää - sininen ei ollut kovin hyvä valinta kuitenkaan. Lehmän loppusijoituspaikka on vielä auki.

 

Olin jo joitakin vuosia sitten ostanut nipun Tilda-kankaita ja marinoinut niitä ihan riittävästi. Vaikka ne ovat yksitellen tosi kauniita, niin niiden väritys yhdessä on, kurssikumppanin sanoin, vispipuuroa. Tasaista värimössöä. Poimin kurssikaupasta yksivärisen tumman lilan kontrastiksi ja ompelin loppuviikon aikana Edelweiss-peiton tilkkupinnan valmiiksi asti. 

Suunnittelu ei ole vahvin puoleni, roiskaisen vain yleensä menemään ja harmittelen/paikkaan/puran sitten jälkikäteen tekosiani. Vasta kun tilkkupinta oli valmis, hahmotin kuvion kunnolla. 

Se Edelweiss on tuon valkoisen raamin sisällä. Jos olisin tämän tajunnut aikaisemmin, en olisi rakentanut lilan raamin sisäpuolella olevaa osiota samanlaisista kankaista (nämä osat ompelin ihan  tyhmästi ensimmäisinä  ja vain noiden kaarevien saumojen takia), vaan hakenut kankaat symmetrisesti isoon kuvioon. Mutta se on nyt, mikä on, ja olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Ei ole enää pelkkää vispipuuroa. Peiton nimeksi tulee Vispipuuroa ja mustikkasoppaa 😄. Seuraavaksi tikkaan sen. Tämä on 29. peittoni. 

Miehen kysymys, kun teen uutta peittoa: Mihin se tulee? En tiedä, tekeminen tässä on se tärkein juttu. 

Kaikki muut olivat jo lähteneet viimeisenä kurssi-iltapäivänä, minä ompelin yksin (no, oli siellä opettaja ja kaveri kuvaamassa) peiton tilkkupintaa kasaan, ja sain sen valmiiksi! Ne 15 muuta ohjetta, joita en ehtinyt tehdä - ehkä joku päivä teen niistä vielä jonkun. 

Ja ensi kesän kurssille on jo ilmoittauduttu.

Aivovoimistelua

 Törmäsin joskus viime syksynä netissä ohjevideoon, jossa tehtiin pieni avaimenperäpussukka. Laitoin ohjeen heti testiin, kun satuin omistamaan heloja, joilla avainrengas kytkettiin ompelukseen. Kiva ja helppo ohje, ja pussukkakin valmistuu aika nopeasti.

Kaivelin menneellä viikolla vetoketjukoriani ja totesin, että siellä on monta sellaista vetoketjua, jotka eivät kovalla toivomisellakaan lukeudu lempiväreihini tai edes lähelle niitä. Ne on tulleet omistukseeni jonkun vetoketjulajitelman mukaan ja jääneet kuljeksimaan, kun en ole niille järkevää paikaa löytänyt. Päätin aloittaa rumanväristen vetoketjujen tuhoamisviikot ja upottaa ne avaimenperäpussukoihin. 

Tuumasin, että parasta lienee edetä vetoketjulähtöisesti. Otan ruman vetoketjun ja etsin siihen sopivan kankaan toiveena, että vetoketjukin kaunistuisi saadessaan sopivaa seuraa. 

Ja nyt näitä on sitten kolme uutta tuon ensimmäisen lisäksi. Eikä nuo ketjut näytä yhtään niin kamalille kuin yksinään näyttivät. 

Viimeiseksi ompelun jälkeen hela puristetaan pihdeillä kiinni. Liimaan kylläkin helan toisen reunan pussukkaan, että saan helan laitettua suoraan ja pääsen sen asentoa säätämään ennen puristusta. Nahkatilkku väliin ja sitten pihdeillä kiinni. Oranssin kanssa kävi vahinko, vetoketjun lukko oli jäänyt myös pihtien leukojen väliin ja sehän sitten teki pienen lommon helaan. 

Aivovoimisteluksi homma meni, kun en millään keksinyt ompelujärjestystä, jonka hoksasin ekassa pussukassa. Ohjeessa on viimeinen ommeltava kohde koiran (vai kissan-)korvat kulmiin. Ne on ohjeen mukaan ommeltu sisäpuolelta vuori ja päällinen yhdessä niin, että saumavarat jäävät sisäpuolella näkyviin. (Oikeasti ne pitää kaivaa sieltä esiin, jos haluaa nähdä ne) 

Kun ompelin ekaa pussukkaa, löysin keinon, millä saan kaikki saumavarat jäämään päällisen ja vuorin väliin ilman mitään isoa operaatiota. Muistan ihmetelleeni, ettei ohjeen tekijä ollut sitä hoksannut, kun se oli mielestäni niin ilmiselvää. Ja nyt olen kolme pussukkaa ommellut, eikä minulla ole aavistustakaan, miten sen silloin tein. Kolmannessa luulin jo kaivaneeni tekotavan aivosolujeni sopukoista, mutta ei - ei toiminut. Näitä on siis tehtävä lisää, että saan tuon ompelu- ja kääntämistempun palautettua mieleeni. Onneksi vetoketjuja riittää. :D