Viime tippa ...

... on paras motivaattori. Pidin tiukasta aikataulusta huolimatta kiinni siitä, että ompelen kantin toisen reunan käsin. Vajaa kahdeksan metriä, siihen meni aikaa Columbo, Arto Nyberg, Midsomerin murhat, Pintaa syvemmälle ja varttitunti Siltaa. Tänään tein viimeistelysiistimisen ja kiinnitin nimilapun. Nyt Valoa ikkunoissa- peite lähtee Mäntyharjun kesäkurssin näyttelyyn. Huh, mitähän nyt tekisi?

Vähän myöhässä...

... aikataulusta. Tikkaus ja kantin ensimmäisen reunan kiinnitys piti olla jo valmiina eilen illalla, mutta iltayhdeksän jälkeen loppui tikkaajalta puhti. Niskakin vähän valitti.

Yritin saada tikkauksen valmiiksi sitten tänä aamuna, että ehtisin kuvaamaan pyykkinaruille ennen kuin aurinko kipuaa talon harjan yli. Puolikkaan blokin verran myöhästyin siitäkin. 

Ehdoton lempikankaani on paisleykuvioinen.

 Tykkään kyllä monesta muustakin peiton kankaista. Koko on n. 140 x 240, ja peitto sijoittuu työhuoneeni sängyn päiväpeitoksi. 

Tausta on koottu erilaisista sinisen harmaista kankaista. Sain upotettua sinne jostain nettikaupasta ostamiani kankaita, jotka olivat oikeasti kaupan kuvaa harmaampia. Nurjalla puolella ei ole niin väliä, kun peittoa on tarkoitus pitää oikea puoli ylöspäin. 

Kuvassa pilkistää vähän pihanurmikkoamme, se taitaa kaatua vain leikkuupuimurilla. Kukaan ei ole ehtinyt sitä leikkaamaan, D-insinööri kaataa puita metsässä ja joku, jolle kuuluu heinän kaataminen,  vain tikkaa. 

Kantti on valmiiksi ommeltuna ja silitettynä. Vanha uskollinen Bernina nyt käyntiin...

Iloinen jälleennäkeminen

Valoa ikkunassa- peitosta olin tikannut yhden blokkirivin viidestä, kun Pfaff sanoi pfuff ja löysäsi kiristykset. Eivät auttaneet kotikonstit, mutta onneksi apu oli, jos ei ihan lähellä, niin sattumalta kohdalla. Ihana, ompeleva ompeukonekauppiaani Marja Kouvolan Konetikistä oli tulossa tälle suunnalle, poikkesi talossa ja otti koneeni ompelukonelääkärille toimitettavaksi. Ja etten jäisi ihan toimettomaksi, hän toi varakoneeksi ison Pfaffin!

 Ja tikkaus luistaa! Jos joku kone voisi olla rakkauden kohde, niin tämä (ehkä kuitenkin pyykinpesukoneen ja tiskikoneen jälkeen).

Palautetta nimipäiväkangasvaihdosta

Nimipäiväkangasvaihtokierros on päättynyt. Soilet saivat viimeisenä pakettinsa syyskuun alussa. Kangasvaihdon "emäntänä" toivoisin palautetta vaihdosta. Mikä toimi, mikä ei, mitä voisi mahdolliselle seuraavalla kierrokselle (?) muuttaa jne. Voisiko kangasvaihdon ideana olla joku muu kuin nimipäivä? 

Itselleni oli aikamoinen yllätys, että niin moni oli täyttänyt kirjekuorensa sovitun kankaan lisäksi kaikenlaisella muulla kivalla.

Maritalla oli hauska idea (ja aikamoinen haaste!) saamilleen kankaille. Hän oli ottanut lähettämistään kankaista samankokoiset palat itselleen talteen ja aikoo yhdistää annetut ja saadut kankaat. Jäämme odottelemaan mitä kaikista kankaista ajan kanssa oikein syntyy, niin Maritan kuin muidenkin.

Itse en ole vielä raaskinut käyttää yhtään palaa saamistani kankaista. Ne ovat edelleen oman pinonaan ihailtavina. 

Peitton tikkauksen välitöinä on syntynyt kehyskukkaroita.

Tilkkutien sähköpostiosoite on muuttunut, tiinatei(at)luukku.com täyttyi totaalisesti roskapostista, uusi osoite on tilkkutie(at)gmail.com (joku oli jo vienyt tiinatein)

Rysantteja ikkunoihin

Kesäkuussa Mäntyharjun tilkkukurssilla tekemäni tilkkupinta on odotellut tikkaamista. Blokkihan on nimeltään Reikä seinässä  (Hole in the Wall), omalle peitolleni annoin jo tekovaiheessa nimen Valoa ikkunoissa.

 Kerrokset rakensin ruokapöydällä, paljon helpompaa kuin kontata pitkin lattioita. Tilkkupinta on poikittain, kohdistan keskikohdat ensin kaikissa kerroksissa ja kiinnitän hakaneuloilla. Kun pöydällä oleva osa on paikallaan ja neulattu, voin ottaa tilkkupinnan päät käsittelyyn vuorotellen. 

Reikään tai ikkunaan tikkasin krysanteemin (mummo sanoisi rysantin). Se ehkä muistuttaa mummon rysanttia enemmän kuin hienompaa krysanteemia. Ympärilleen rysantti tarvitsee tietenkin lehtiä.

Sunnuntain urakka; yksi blokki viidestätoista tikattu. Ei ole enää kuin neljätoista.

 

 Aikaa ei ole kuitenkaan neljäätoista sunnuntaita, jos mielin saada peiton Mäntyharjulle kesäkurssien näyttelyyn. Suurin osa ajasta meni tänään kyllä kerrosten rakentamiseen ja muuhun säätämiseen. Seuraavat rysanttitikkaukset sujuvat toivottavasti nopeammin. 

Peiton taustapuoli on varsinainen tilkkutäkki. Olin ostanut siihen taustakankaan, mutta kun peiton koko kasvoi yhdellä blokkirivillä, niin se ei enää riittänytkään.  Ja lähemmin katsottuna se osoittautui niin kauniiksi, etten raaskinut laittaa sitä piiloon, peitosta kun on tulossa päiväpeitto työhuoneeni sängylle. Upotin siis taustalle mitä-sattuu- ja miksi-olen tällaista-ostanut - kankaita.

Kiva huomata, että olen saanut uusia lukijoita, tervetuloa!

Jumppakasseja

Olen tehnyt hirsimökkiblokeista kasseja "väkkärämenetelmällä" (eka, toka, kolmas). Nimen olen antanut siitä, että ennen kasaan ompelua kassi näyttää tuulimyllylle tai väkkärälle. Olen tykännyt kassin mallista, koska kassin pohjasta tulee neliön muotoinen, ja  kassi on helposti pengottava muotonsa ansiosta. 

Eurokankaasta löytämästäni jumppa-aiheisesta kassista tein kaksi kassia, nyt ilman hirsimökkejä. Olivat vähän nopeatekoisempia. Todennäköisesti nämä jäävät ainoiksi kokeiluiksi isoista kangasneliöistä tehtyinä. 

Kirjavamman kassin tein ensin, ja siitä tuli  - hmm, kirjava. Seuraavaan otinkin sitten vain yhden värin jumppakankaan kaveriksi. 

Saadakseni ruudut menemään tasan kassipinnassa, vihreän kassin pohjasta tulikin sitten yksivärinen. 

Meni tehtailuksi

Minulla on ollut vuoden verran kuuden pussukan aihiot tekeytymässä sängyn alla. Napakat puuvillakankaat olin ostanut joskus aikoinaan jonkun italialaisen pikkukaupungin markkinoilta, itse asiassa ne olivat pöytäliinoja. Vuosi sitten syksyllä tikkasin ne tukihuopaan kiinni, minulla oli silloin koekäytössä Pfaffin tikkauskone, ja kun tilkkupintoja en siihen hätään ehtinyt saada aikaan, tikkailin vähän mitä sattui.

Kun aihiot eivät vuoden aikana ymmärtäneet sängyn alla valmistua, otin ne työn alle. Oli vähän tehtailun makua, kun ompelin kaikki kuusi pussukkaa putkeen. Ihan peruspussukan mallilla menin, ei mitään krumeluureja. Aluksi sovittelin pitsiä somisteeksi, mutta ei kolahtanut minun luovuuteeni.

Vaikka näistä ihan sieviä tulikin, minun makuuni aika tylsiä. Mutta eiköhän aika tavaran kaupitse.

Pussukat ovat ompeluhuoneessani valmistuneet tähän asti tämän tapaisella ohjeella. Koska käytän miltei poikkeuksetta pussukoideni täytteenä Eurokankaan kovikehuopaa, yläkulmat ovat olleet aika haasteelliset, koska niihin kasaantuu aika paljon tavaraa, eikä kulma käänny nätisti. 

Näin joitakin aikoja sitten jossakin (en enää pystynyt jäljittämään) erilaisen tavan tehdä kulmaosa. Vetoketjun päihin tuleva kangaskaitaletta ei tehdäkään reunaan asti vaan näin:

  

Vetoketjun päähän tulevan kaitaleen toinen reuna taitetaan nurjalle puolelle, niin että oikealle puolelle jää siisti taitereuna. Kuvassa on pussukan oikea puoli, ja vetoketju on sen päällä nurja puoli ylöspäin. Kun päällikappaleiden sivusaumat ommellaan, niin ommel kulkee pari milliä päätykaitaleen ulkopuolella.

Huomasin, että kun jättää kaistaleet pitemmiksi, niin sivusauman paikka on helpompi määritellä. Sauman ompelun jälkeen ylimääräisen pätkän voi leikata pois. (Keltainen on vuorikangas)

Tällainen on lopputulos, kulma taittuu nätisti sinne minne pitääkin ilman pullotusta. Kulmaanhan periatteessa jää tällä konstilla vetoketjun levyinen aukko, mutta ainakin minulla sen takana on sen verran saumavaroja, ettei sieltä mitään ulos pääse putoamaan. Ihan kaitaleen pään kohdalta ei kannata sivusaumaa ommella, ei etenkään jos kankaat + huopa/vanu/mikä-lie ovat vähänkin paksumpia. Kääntyäkseen kauniisti tarvitaan tilaa ainakin se muutama milli. 

Pöytäliinat menivät niin tarkkaan, että saadakseni kahteen viimeiseen pussukkaan ripustuslenksut, jouduin purkamaan koetilkun, johon olin harjoitellut tikkaamista Pfaffilla. Kaksi sentin levyistä kaitaletta jäi, mutta ne menivät roskiin.

Vanhalla mallilla

Hirsimökkiväkkärällä mennään edelleen. Tämä kassi on  tilaustyö D-insinöörille kuntosalikassiksi. Sisus meinasi mennä insinöörimäiseksi säätämiseksi, olisi pitänyt olla osastointia ym. härpäkettä. Lopputuloksessa on yksi iso tasku toisella sivustalla ja avainlenksu. 

Kieltäydyin tekemästä kenkätaskuja (ensimmäinen toive oli kassin pohjaosaan erikseen osastoituina, sisäänkäynti kassin sivusta vetoketjulla > tässä kohtaa suosittelin käyntiä urheiluliikkeessä) ja ehdotin ensin kassin päätyihin kuminauhallisella yläreunalla tehtyjä taskuja, mutta en tehnyt niitäkään. Taskut muuttuivat sittemmin irralliseksi kenkäpussiksi, jonka saa tarvittaessa pyykkiin ilman, että koko kassi pitää pestä.

Kassin korkeus n. 40 cm ja pohjan koko n. 25 x 25 cm. 

Ihanaa, kun kesä jatkuu,vaikka puolukat alkavat jo punoittaakin alkavan syksyn merkiksi.