Loma

Muuta ei tarvita kuin 

loistava hiihtokeli,

hyvää ruokaa,

paljon unta (ja kesäisiä unia),

riittävästi lukemista sekä pieni käsityö, 

niin se on loma.

Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen!

Ompelin Mysteryn ympärille valkean reunan, kun halusin antaa kuviolle riittävästi tilaa. Tuntui, että jos laitan kantin heti reunaan, kokonaisuus pakkautuu ahtaaksi ja reunat tulevat liian äkkiä vastaan. Suunnittelin laittavani valkean reunan ympärille vielä värillisestä kankaasta toisen reunuksen. valkoinen reuna on 2,5 tuumaa ja ajattelin, että toinen kaistale olisi samanlevyinen. Kangasvaihtoehtoja on täsmälleen kaksi, joko orvokit tai rypäleet. Muita kankaita on jäljellä niin vähän, ettei niistä ole enää mitään apua. Eikä minulla ole aavistustakaan, mistä ne ovat kotoisin, jotta voisin hankkia lisää. Nyt en vain tiedä laitanko hedelmiä vai kukkia, etenkään kun kumpikaan ei oikein itselleni kolahda. Vai pitäisikö unohtaa koko tuplareunus ja laittaa valkeaan reunaan vain kapea kantti jommasta kummasta kankaasta? En nyt haluaisi mokata tätä.

Miljoona kiitosta runsaista kommenteista!

Mystery Quilt

Saanko esitellä: Mystery Quilt! (En ole ihan varma, olisiko tätä saanut julkaista vielä, mutta älkää kertoko Kimberlylle, ja toivottavasti kukaan niistä, joilla on Mystery vielä kesken ei eksy blogiini)

Tilkkupinta on nyt valmis ja jää odottelemaan reunuksia, taustakangasta, tikkaamista ja kanttaamista. Tätä oli kiva tehdä, yhtään en blokkeja ommellassani osannut arvata, millainen kokonaisuudesta tulisi.  Oli aika huikea tunne, kun levittelin blokkeja lattialle ohjeen mukaiseen järjestykseen, ja kuvio alkoi paljastua. 

Todennäköisesti teen joskus uudelleenkin Mysteerejä, koska tämän tekeminen oli todella hauskaa.  Kimberleyn ohjeistus oli selkeää ja helppoa seurata sekä työ eteni mukavasti Tämä ei kuitenkaan ole ihan minulle ominta tilkkutyyliä, vaikka kovasti työstä tykkäänkin. Mutta kokeiluna ja välipalana todella mukava projekti, josta myös opin paljon (etenkin niitä tuumia). Vierastan hiukan mallin tiukkaa säännönmukaisuutta ja symmetriaa, vaikka se toisaalta silmää miellyttääkin, mutta ei ole ihan minun juttuni. 

Mallityössä ei ollut reunuksia, mutta tähän laitan, että saan koon mukavammaksi. Tilkkupinta on nyt n. 164 X 164 cm (64"x 64") eli ohjeen mukainen Double/Queen size. Kangasvaihtoehtoja on kaksi, koska lienee pikkupakko pitäytyä tilkkupinnassa olevissa kankaissa, orvokki- ja/tai rypälekangas. Muita kankaita ei ole tarpeeksi, valkeaa pohjakangasta saan kyllä tarvittaessa lisää. Ehdotuksia?

Alun pohja

Talossa, jossa teen töitä, koulutetaan myös artesaaneja. Pari viikkoa sitten liikuin sellaisessa osassa taloa, jossa käyn harvemmin. Mikä ihana yllätys: Käytävän seinälle oli ripustettu kaksi upeaa työtä.

Kapeassa käytävässä leiskuivat upeat värit taidokkaissa pellavaisissa taidetekstiileissä. Arvioin töiden kooksi lähemmäs pari metriä kanttiinsa.

 Työt oli ripustettu kapealle käytävälle, joten kovin hyvää kuvakulmaa en saanut, mutta toivottavasti kuvista saa jotain irti lahjakkaan tekijän aikaansaannoksista. Tapasin töiden tekijän, Leontina Saksan, nuoren artesaaniopiskelijan, ja sain häneltä luvan kuvien julkaisemiseen blogissani.

Työt liittyvät Kantakansojen keskuksen ja Inkerin liiton etno-designprojektiin, jonka johtajana Leontina toimi. Näiden seinätekstiilien lisäksi kokonaisuuteen kuului vielä pellavasta ommeltuja asuja, joista minulla ei valitettavasti ole kuvaa. 

Leontina kertoi töiden taustalla olevan runot, jotka hän ystävällisesti lähetti minulle.

Taas vahva todiste siitä, että käsityö elää ja voi hyvin!

Vilaus Mysteeriä

Ompelin aamulla viimeisiä Mystery Quiltin blokkeja, ja tarkoitus oli jättää homma pariksi päiväksi huilaamaan. Katsoin verkosta kuitenkin viimeisen vihjeen peitteen kokoamisesta, enkä sitten malttanutkaan lopettaa. Puolet tilkkupinnasta on nyt kasassa. Tässä pieni kurkistus siihen, mitä on tulossa.

Pikkujuttuja

Sekava viikko ja sekavat hommat. Taitaa jututkin olla vähän samanlaiset. Ontelokuteet ovat odottaneet saunan lauteiden alla kauniissa Pirkka-kassissa, mutta eivät ole jalostuneet itsekseen miksikään. Oli pakko tarttua koukkuun. Mustasta (siis todellakin ihan pikimustasta, vaikka kuva yrittää väittää muuta) syntyi kolme pikkukoria. Virkkasin kuteen loppuun, siksi viimeisen korin korkeus määräytyi sen mukaan. Suurimman halkaisija on n. 20 cm ja korkeus n. 12 cm. Kahden pienemmän halkaisija on n. 16 cm ja korkeudet ovat 10 ja 9 cm. 

Ei, en ole ryhtynyt kypsentämään pinaattitagliatellea kuivausrummussa, vaan tässä on seuraavan koukuttelun materiaali. Kevyesti pestyn kuteen kuivaaminen onnistui rummussa hyvin, irtopölykin jäi sinne, sillä jouduin tyhjentämään rummun sihtiä  kesken kuivauksen pariin kertaan. Mutta eipä pölise sitten keriessä. Sotku (kyllä siellä oikeasti on kaksi järjestyksessä olevaa vyyhtiä) pitäisi nyt saada kerälle ja siten väännellä virkkuukoukun avulla hyvään järjestykseen pikkuvessan matoksi.

Mystery Quiltkin etenee verkkaisesti. Yksi ilta meni pähkäillessä erinomaisessa järjestyksessä olevien kaitaleiden kanssa. Piti saada 40 blokkia, jotka piti tehdä kahdesta kolmiosta, mutta valmiiksi leikatut kankaat eivät riittäneet, ei sitten mitenkään. Yöllä unessa luulinkin keksineeni ratkaisun, mutta ei se kuitenkaan päivänvalossa toiminut. Ongelma oli kuin olikin virheellisessä leikkausohjeessa, mitä en ensin meinannut uskoa, vaikka se vaikutti aivan päiväselvälle. Ihmettelin vain, kun Craftsyn on-line-keskusteluissa kukaan ei ihmetellyt samaa, ja luulin tietenkin olevani ainoa tyhmä. Hiukan meni säätämiseksi. jotta sain kankaanlopuistani leikattua puuttuvat osaset. Tiukkaa teki etenkin, kun joku pönttöpää oli leikannut noin metrin mittaisesta  tummasta kankaanpalasta kaksi n. 15 cm neliötä kankaan vastakkaisista kulmista. Tämä järjetön leikkausmoka oli tapahtunut ennen kuin aloitin Mysteryn, enkä voi ymmärtää, miksi.

Kunhan teen ensin ylemmässä kuvassa olevistä kasoista 48 lentävää hanhea, pääsenkin seuraavaksi vihjeeseen viisi, jossa alan koota näitä kaikkia palasia yhteen. En yhtään tiedä enkä osaa edes arvata, miltä peite tulee näyttämään.

Verkkokirjakaupan käsityökirjojen alennusmyynnistä tilasin neljä kirjaa. Ne kaksi, jota odotin eniten, jäivät tulematta suuren kysynnän vuoksi. Mutta nämä sain. Essukirja on niin houkutteleva, että harkitsen ryhtymistä essuihmiseksi. Sukkakirjasta puolestaan löytyy uusia uria raiteisiinsa jämähtäneille sukankutimilleni.

 

Uusille lukijoille tervetuloa!

Iloista ystävänpäivää!

Raskas risti

Helmikuun BOM, Heavy Cross Block sai ensinäkemältä langat totaalisesti solmuun. Eihän tuollaista voi tehdä, minä en ainakaan! Mutta kun on BOMmailemaan ryhtynyt, yritettävä oli. Tulipa taas todistetuksi, että ilman tuumaviivaintakin voi tulla toimeen. Kunhan ensin muutin murtoluvut (esim. 9/16 tai 11/16)  desimaaleiksi ja syötin saamani luvut kokonaisluvulla lisättynä pituusmuuntimeen, sainkin ihan näppärästi todella tarkat senttiluvut tilkkujen leikkaamiseen.  ( esim. 3,9698 cm tai 9,8425 cm). Voiko tätä tämän tarkemmaksi enää saada?

Matemaattisen osion jälkeen seurasi operaation eniten loppuunkuluneita hermojani kiristänyt osuus: leikkaaminen. Siinä olikin pähkäilyä, että tuo 9,8425 sentin mitan viivaimestani löysin. Oli viivoja meinaan hiukan harvemmassa kuin luvussa desimaaleja. Leikkuuohje oli mielestäni hiukan sekava, ja leikkasinkin ensin muutaman tilkun ihan väärältä ohjesivulta ennenkuin hoksasin logiikan. Kankaita oli yhdeksän erilaista! Leikkaamisen edetessä tilkut vain pienenivät ja epäilin koko ajan matemaattisen osuuden onnistumista. 

Kokosin tilkut ohjekuvan mukaisesti leikkuualustalle. Vaikka en palapelejä kaihdakaan, niin tämä oli kyllä ihan oma juttunsa. Ensimmäinen virhe: En millään saanut tilkuistani samanlaista ohjeen kanssa. Minun piti laittaa joitakin tilkkuja suoraan toisten päälle, jotta olisin saanut kuvan mukaisen kuvion. Toinen virhe: En päässyt korjaamaan leikkuuvirheitäni, koska alustani oli tilkkujen alla. Eli tein palapelin toistamiseen uuteen paikkaan. Luin leikkuuohjeet uudelleen (opetus: lue aina ohjeet huolella, ja mielellään ensimmäistä numeroa pitemmälle, sillä rectangle on eri asia kuin square) ja korjasin leikkuumokani.

Ompeleminen eteni hurjan paljon nopeammin kuin mitä olin tuskaisen leikkaamisen jälkeen odottanut. Jostain ihmeen syystä (tuumat, sentit, viallinen laskin, väärin syötetyt luvut laskimeen, väärin syötetyt luvut pituusmuuntimeen, epätarkka leikkaus, huolimaton ompelu, vinoonleikattujen reunojen venyminen - hui, näitä muuttujiahan on ihan liikaa!) viimeisissä yhdistämisyrityksissä jotkut nurkat heittivät melkein sentin! Kaikista sentin tuhannesosista huolimatta. Ei suinkaan, purkamaan en koko komeutta ryhtynyt, pikkasen fiksasin ja oikaisin poikkisaumoja kyseisissä ongelmakohdissa, ommellessa käytin kankaitani kohtaan lievää välivaltaa (anteeksi!), ja sain kun sainkin palat noin suurinpiirtein kohdalleen. Ja vielä tulikuumalla raudalla päälle (toinen anteeksi), niin sinnehän asettuivat suurimmat kuprut.

Suunnitteluun olisin voinut uhrata enemmän aikaa (enkö muka opi tätä ikinä!), ja miettiä etenkin kangasvalintoja enemmän kankaiden valoisuuden perusteella. Nyt tuli vain laitettua yksi toisensa perään. Näkyy lopputuloksessa.

Myönnettävä on, ettei tällainen Heavy Cross ole ihan se oma juttu, tuntui todella Heavy Crossilta. Mutta tulipahan tehtyä. Kiitokset blokin suunnittelijalle, Marie-Claude Picon-Ipertille Milanoon, saitpa yhden mökin akan Suomen susirajalta ylittämään itsensä  - ja tietämään rajansa. Ihan vain tilkkuintoni ja vähän myös lukkarinrakkauteni maatasi kohtaan potki minua tässä eteenpäin.

Voisiko joku vielä kertoa, miksi minulle jäi tällainen kasa ylimääräisiä palasia ko. blokista? Mistä kohtaa nämä puttuvat? Älkää vain ehdottako, että niistähän voisi tehdä toisen Heavy Crossin!

Tähtiä ja mysteerejä

Tilkunviilaajalta saadut tilkut jalostuivat tähdiksi. Kun tein ensimmäiseen tähteen tuplasti liikaa sakaroita, oli tehtävä toinen tähti. Ja kun kangasta vain riitti, niin tähtiä tuli sitten lopulta neljä. Testasin erilaisia kangasyhdistelmiä, vaalenpunainen loikkasi mukaan kahdesta vihreästä kankaasta. Vihreäpohjaisesta en ole ihan varma, mutta kunhan rustailen näitä lisää, niin ehkä sekin löytää paikkansa. Tai sitten silmä tottuu siihen.

Mystery Quilt'kin on edennyt. Pääsisin katsomaan kaikki videot, mutta olen halunnut edetä mysteerin mukaan video ja vihje kerrallaan. Kankaiden leikkaaminen oli aika iso urakka, en ole koskaan leikannut koko peiton kankaita putkeen. Mutta nyt sitten vain ompelen. Ja kerrankin palaseni ovat järjestyksessä.

Ensimmäisen vihjeen olen jo toteuttanut. En ihan hurjana huuda hurraata näille blokeille, minusta nämä ovat tylsiä, mutta keskeneräistähän ei voi arvioida. Tässä vaiheessa vielä mietin, olisiko valkoisen kankaan tilalla voinut olla vähän pehmeämpi sävy, mutta reilu puolitoista metriä kangasta on silputtu, nyt ei enää peruta. Jos mysteerin nimi on Chain of Stars, tässä ei ole vielä  pilkahdustakaan tähdistä, ketjusta puhumattakaan.

Johannalle tervetuloa lukijakseni!

Kaukana kalassa

Lähdinpä taas merta edemmäs kalaan. Etsin tähtiblokin ohjetta turhankin monesta suunnasta ja löysin sen Pietarista ostamastani blokkikortistosta. Blokin valmistuttua se alkoi näyttää kumman tutulle, ja kas, sellainenhan löytyi Sadun Quilttales-blogista. Käytin blokkiin Tilkunviilaajalta saamiani kankaita.

 Laskin taas kerran väärin, ja noita sakarapaloja onkin nyt sitten tuplamäärä, joten toinenkin tähtönen on tulossa. Mille taivaalle ne päätyvät, on vielä harkinnassa. Kiva oli tehdä välillä jotain heleän väristä. Huomaan käyttäväni aika paljon vahvoja värejä, ja siksi on kiva kokeilla välillä jotain muutakin. Blokin koko on n. 18 x18 cm. 

Älä osta kankaita -helmikuuni kesti kolme päivää. (Arjan Tilkku ja tilkku-blogin kommentissa lupailin jotain sinnepäin) Olin menossa paikallisen käsityöliikkeen omistajanvaihdosalennusmyyntiin (kaikki -30%), kun huomasin Marimekon ohi kävellessäni ihan pikkuisen mainoksen: kanta-asiakkaille kaikki kankaat -15%. Olin Napakettu-kangasta käynyt jo pariin otteeseen ihailemassa, mutta kun minulla ei oikein ollut sille arvoistansa paikkaa, en ollut kauppoja tehnyt. Eilen sitten katselin Jokioisten tilkkunäyttelystä ottamiani valokuvia. Ja sieltä se löytyi! Idea!

Kuva Jokioisten valtakunnallisesta tilkkunäyttelystä

Komea punainen peitto, jossa on keskiosassa isokuvionen printti (Marimekkoa?). Nyt löytyi Napaketulle paikka. Eihän voi olla pelkkä sattuma, että idea tuli mieleeni sunnuntaina ja maanantaina kankaat on alennuksessa? Siispä Napakettu on poikkeus Älä osta kankaita-helmikuussani. Voiko tätä muka vastustaa?

Sinilila osio ei ole raidallinen, kettu on kuvattu terassin kai-
teella, ja kaidepuut näkyvät valoa vasten kankaan läpi.

Kettu on koko kankaan levyinen ja korkeus on 88 cm. Nyt sitten alan metsästää reunuksiin sopivia kankaita, mutta en tietenkään vielä helmikuussa.

Niin, se käsityöliikkeen alennusmyynti. Siellä ON tilkkutyökankaitakin pieni määrä, mutta olen jo puodin edellisessä alessa ostanut minua kiinnostavat kankaat, enkä vilkaissutkaan sinne päin, ihan totta. Sen sijaan ostin pieniä kirjontakehyksiä ison nipun.

Kirjomaan en aio ryhtyä, vaan näille on ihan muita suunnitelmia. Siitä joskus myöhemmin. Tilkkutöissä aion pysyä edelleen pienen puikkoilun ohella. Marttalapaset (nimi on sisäpiirin keksimä ja ihan positiivisessa hengessä) valmistuivat. Jos joku tarkkasilmäinen huomasi, niin totta se on. Langat ovat vaihtuneet sitten aikaisemman postauksen. En ollut tyytyväinen, ja purin. Otin Seiskaveikan Isoraitaa, tein yli peukalon ja purin. Kerin sitten Isoraidan joka väristä oman pikkukerän, ja neuloin niillä kuviot. Helpommallakin olisi tullut. Taas kerran. Ikinä ei ole langat menneet niin tarkalle, pelkäsin jo toisessa lapasessa, että loppuvat kesken. Rusehtavasta lilasta jäi 15 cm, pinkistä ja tummasta lilasta alle metri. Mutta riittivät!

Jouluinen koristelu ja tönköt varret johtuvat siitä, että lapaset on pujotettu joulukynttelikön päälle. 

Yllytyshullun vikaa kun on, niin taas melkein kompastuin sähköpostiini tupsahtaneeseen Craftsyn viestiin Mystery Quiltista. Ja kun nyt olen hurahtanut näihin BOMeihin ja muihin lyhenteellisiin juttuihin, niin en oikein huomannutkaan, kun olin jo lunastanut itselleni  Kimberly Einmon verkkokurssin. (Siinäkin oli 25% ale!) Olen täsmälleen katsonut ensimmäisen luennon ja sen perusteella valinnut kankaat työhöni. Aika vakuuttunut olin, kun laitoin kurssin sivuille kuvan kangaskombinaatiostani ja muutaman tunnin kuluttua tuli Kimberlyltä Ameriikasta asti vastaus, että kankaani kelpaavat. Hän kyllä ehdotti kahden kankaan paikkojen vaihtamista, mutta jääräpäisesti pidän ne siten, miten itse olin ajatellut.

Nämä kankaat löytyivät kaikki omasta kaapista.

Olen säästänyt tänään aika paljon: 15% + 30% + 25% = 70 %. Aika hyvin!

Odotustyö

Olin eilen iltapäivällä intoa piukassa, Tilkunviilaajalta saamani kangaspalat polttelivat, tähtien tekeminen houkutti ja aikaakin olisi. Selasin nettiä ja kirjoja tähtimallin metsästyksessä, ja kun viimein löysin sopivan, muistin, että vaalea pohjakangas, jonka olin vasta perjantaina kotiuttanut, oli edelleen kaupan muovipussissa ja pesemättä. Mieli teki lintsata pyykkäämisestä, mutta kangas vaikutti siltä, että se saattasi kutistua. 

Hyvää intoa ei kannata hukata, joten se oli suunnattava uudelleen. Moka-kassista, siis siitä, josta ei koskaan tullut kassia, oli jäänyt pieniä blokkeja ja päätin hyödyntää ne. Liian samanlaiset kankaat tekivät pinnasta tylsän, jotain pitäisi keksiä piristykseksi. Ompelin jämätilkkulaatikostani poimittuja kaitaleita yhteen, leikkasin ne poikkipäin kapeiksi suiruiksi, ja siinä se oli!

Kirjavat suirut ompelin sinisten blokkien väliin, tarkoituksella en halunnut niitä symmetrisesti keskiviivan molemmin puolin, koska suunnitelmissa oli tikata pussukka Tilkunviilaajan kehittämällä ympyrätikkauksella, jota en vielä ollut päässyt kokeilemaan. Ronskisti otin keltaisen tikkauslangan, vaikka hiukkasen hirvitti.

Pää meni ihan pyörälle rinkulaa (=spiraalia) tikatessani, niinpä pussukan toinen kylki sai sädemäisen tikkauksen.

Kun tässä olen Tilkunviilaajaa lainaillut, niin jatkan vielä. Hän antaa töilleen hauskoja nimiä. Minun ompeluksillani on aika harvalla nimi (olen huono keksimällä keksimään), mutta kun ompelin kirjavaa suirua sinisten väliin, tuli tälle pussukalle nimi ihan itsestään - "Kirkastuvaa". 

Minulla oli aluksi sininen vetoketju varattuna, mutta onneksi Karnaluksista rohmuttujen ketjujen kasasta löytyi yksi keltainen. Pussukan vuorikin on keltainen.

Nyt silitän pestyt kankaat ja siirryn tähteilemään!