Hiiri kissalla räätälinä, osa 2

Otsikon kuvaamassa tilanteessa käy useimmiten niin, että alkuperäinen suunnitelman kutistuu työn edetessä. Minulle kävi päinvastoin. Kännykkäni kaipasi uutta suojaa ja päätin ronskisti tehdä oikein värikkään yksilön. Jotenkin sitten matkan varrella alkoi hirvittää.Tarkoitus oli tehdä kännykkäpussiin myös pitkä hihna, jotta sitä voisi roikuttaa mukana silloinkin kun käsiveskaa ei tarvita. Känny ei oikein mukavasti kulje taskussa kokonsa puolesta. (Puhelimen käyttöohjeista muistan lukeneeni, että sen taskuun tunkeminen olisi kiellettyäkin, koska se voi kantajan kaatuessa aiheuttaa  hänelle vaaratilanteen????) Mitä pitemmälle tilkkupinnan tekoa jatkoin, sitä selvemmin ymmärsin, että minullahan menee koko garderobi uusiksi, jos tosissani meinaan tuota pussukkaa kannella. Värironkeli kun olen. 

Suunnitelman muutos, ja tein tilkupintaa lisää. Kännykkäpussiin suunniteltu tilkkupinta siirtyi koristamaan suuremman pussukan pintaa. Reunoille ompelin tummasta violetista sivukappaleet. Päälle tikkasin kiemuroita vapaalla konetikkauksella. Tumman lilan päällä tikkauslankana on vaihtuvavärinen lila, jossa on häivähdys vihertävää. Kelta-oranssi pinta on tikattu oranssilla. En ole vähään aikaan vapaata tikkausta harrastunut ja olin unohtanut, miten hauskaa se on! Alan vähitellen löytää koneen nopeuden ja kankaan liikuttelun välille tasapainon, joka kyllä katoaa välittömästi, kun ajatus karkaa neulan alta kauemmas.  Ompelu tyssäsi sitten tähän, koska kotoa ei löytynyt yhtään sopivaa vetoketjua. 

Tilkkupinnan tasauksesta yli jääneet silput jalostin saman tien pieneksi pussukaksi. Kun kerran alkuun pääsin, jatkoin kiemuroiden ompelua. Sain myös vetskarivarastoani vajutettua tämän 18 cm vetoketjun verran. (Minulla on luvattoman paljon lyhyitä vetskareita, käyttöä olisi enemmän pitemmille.)

Olen tehnyt ystäväni kanssa toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen pitää hänen perheensä villasukissa. Sukat kiertävät yleensä tuleville omistajilleen Korvatunturin kautta, mutta kuka/mikä estää niiden tikuttamisen jo hyvissä ajoin. Ystävän tyttäret ja miniät ovat kulkeneet sukissani jo jonkun vuoden, nyt Pikku Prinssi ja seitsemän Prinsessaa saavat myös joulusukkansa. Ekat pienet valmistuivat eilen, olipa ihanaa tehdä pientä ja nopeasti valmistuvaa!! Telkkarikäsityönä olen urakoinut kolmasosan sukkaurakasta.

P.S. Pikkupussukkaa katsellessa mietin, pitäisikö kuitenkin huitaista se kännypussukka noista kankaista. Onhan noissa iloa.Jos unohtaisi ronkeliutensa...