Ihanat naiset rannalla

Ihanat naiset istuvat rannalla juhannuspyhinä, nauttivat luonnosta, auringosta, tuulesta sekä käsitöistä. Variaatiopeiton reunakantin viimeisen reunan ompelin käsin laiturilla istuen (olen ihan oikeasti ihastunut käsinompeluun, siinä on melkein jotain meditatiivista). Ystäväni virkkasi viehkoa vessapaperirullatelinettä mökkinsä ulkohuussiin (jossa on vaaleansiniset seinät ja kristallikruunu!). Kolmas nainen lojuu kumivenessä kuvan ulottumattomissa kirjan kanssa. 

Valmiin Variaation tuuletusta!

Peitteenhän tikkasi upeaksi Soile Töölön Tilkkupajasta Gammill- tikkauskoneellaan. 

Kulmista kaksi on täydellisiä, yksi hyvä ja yksi nurjalta puolelta hiukan ruttuinen. Mutta kaikki kelpaavat.

Seuraavan projektin tilkut on jo leikattu...

Suurkiitos hääpäiväonnitteluista ja kommenteista!

Pyöreiden vuosien pyöräilypyrähdys

Yhteisten vuosien määrä D-insinöörin kanssa pyöristyi. Oli minun vuoroni järjestää yllärimatka, ja lensimme viideksi päiväksi Ahvenanmaalle. Olimme viettäneet 1-vuotishääpäiväämme myös siellä teltan kera, mutta nyt en edes harkinnut telttaa, vaan yövyimme Maarianhaminassa neljän seinän sisällä ja mankeloitujen lakanoiden välissä. Edellisellä reissulla taitoimme matkaa vanhalla Ladalla, nyt rullasimme ympäriinsä vuokrapyörillä. Kilometrejä kertyi kolmen pyöräilypaivän aikana reilu kolme kertaa enemmän kuin avioliittovuosia tähän mennessä. Hyvät tiet ja loistavat kelit tekivät reissusta upean kokemuksen. Mitä nyt jalat vähän vonkuivat ensimmäisen pyöräilypäivän jälkeen ja taintuivat vasta särkylääkkeen voimin.

 

Iloinen talomaalaus virkisti ohitse pyöräilevää.Ei taitaisi onnistua kaikkien rakennustarkastajien alueilla...

Lampaissa näkyivät kaikki villan luonnonvärit. Jatkojalostetuista löytyi sitten kaikenväristä. Lankapuoti löytyi Maarianhaminasta etelään vievät tien varrelta pienestä piharakennuksesta. Langat olivat käsinvärjättyjä, ja kuvassa näkyy vain pieni osa valikoimasta.

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon pirtistä löytyivät perinteiset täkintikkauspuut.Pikkukuvioinen osa oli tikattu todella pienin pistoin, reunan kuviointi oli merkattu räätälinliidulla ja oli kesken.

Kalstelholman linnassa oli Pauliina Turakka Purhosen näyttely. Maalausten ja savitöiden ohella esillä oli upeita tekstiiliveistoksia.

Linnan ikkunalla istui Madonna, jonka sydämessä oli neuloja ja kädessä kudin. Pienissä koreissa oli kirjontalankoja, helmiä. paljetteja ym..Sinisen huivin liepeisiin saivat näyttelyvieraat jättää oman merkkinsä. Ja kun puiden kuoriin ei enää suositella sydämiä kaiverrettavan, niin tein sen kirjomalla. Hiukan meni vikuralleen, kun en ole ko. hommaa tehnyt aikoihin ja piti tehdä ihan käsivaralla ilman apupiirroksia, mutta asia selvinnee kirjomuksesta.

Maarianhaminassa on reilu 11 000 asukasta, koko Ahvenanmaalla muistaakseni n. 30 000. Siksi tuntui hiukan epäreilulle, että kirjakaupasta löytyi viisi (5) erilaista tilkkulehteä. Täältä kotikaupugista, n. 70 000 asukkaan talousalueelta kuin löytyi se yksi ainut lehtimerkki Prismasta ( ne aikaisemmin bongaamani neljä kappaletta Quilting Arts-lehteä on siellä edelleen jäljellä, joten on oletettavaa, ettei lisää  tilata ennen kuin telineessä olevat on myyty). Nämä kolme lähtivät  mukaan Ahvenanmaan tuliaisina.

Mutta sitä kangaskauppaa sai etsiä. Kaksi tuntia ennen paluulennon lähtöä se sitten löytyi. Kurkin ikkunasta ja päätin unohtaa tällä reissulla, vaikka tilkkukankaat näkyivät ihan kadulle asti. Kävin hakemassa vahvistusta päätökselleni viereisestä Paakarin tuvasta  Jordgubbstårta med choklad och banan -ihanuuden voimalla (D-insinööri valitsi Drottning-cheesecaken).

Kermaa ja suklaata ei oltu säästelty ja siitä johtuen vahvistus ei toiminutkaan. Kermavaahdot suupielissä säntäsin Syrrans-puotiin, ja ihan vähän Ahvenanmaan matkamuistoja piti ostaa.

D-insinööri ei kyllä ymmärtänyt, miten Kaffe Fasset liittyy Ahvenanmaahan, mutta noissa kankaissahan on ihan meren,kallion ja uhkaavien sadepilvien värit sekä tumman liloina kukkivien sireenien ja kurjenpolvien hennommat sävyt. (Kamera ei taaskaan suostunut tallentamaan sävyjä sellaisina kuin ne oikeasti ovat, mutta tulihan tuossa jo sanallista selitystä väreistä).

Pussukkatehtailua

Ensimmäisenä kesälomapäivänä työhuoneeni muuttui pussukkatehtaaksi. Olin näitä jo esivalmistellut parina iltana, mutta nyt ompelin valmiiksi. 

Jokaiseen pieneen pellavasta ommeltuun pussiin on koneella kirjailtu kaksi nimeä, ohut punainen silkkinauha on pussin sulkemista varten. Ainoa kinkkisempi vaihe oli sivusaumaa ommellessa saada nauha pysymään paikallaan. Nauha oli liukasta ja helposti kiemurtelevaa ja karkasi helposti kankaiden välistä. Mutta sitten muistin nipsut (tai tähän riitti yksi nipsu), jotka olin joskus varusteluinnossani hankkinut. Ne olivatkin todella hyödyllisiä apuvälineitä liukkaan nauhanpään vangitsemiseksi.

Nyt tämä korillinen odottaa siistimistä, kääntämistä, täyttämistä ja nauhojen kauniille rusetille solmimista.

Blokkioppia

Työkaveri toi luettavakseni Margaret Atwoodin kirjan Nimeltään Grace. Sen lisäksi, että se on todella kiehtova, kaupanpäälle tuli roimasti blokkioppia. Kirjan tarina sijoittuu 1800-luvun puoliväliin Kanadaan, jossa murhasta elinkautiseen tuomittu Grace ompelee tilkkutäkkejä ja kertoo tarinaansa häntä tutkimaan määrätylle psykiatrille. Kirjan luvut on nimetty blokkien mukaan ja kirjan lukemisen ohella eksyin nettiin tutkimaan vanhoja blokkimalleja ja niiden nimiä.

Kirjan on kääntänyt englannista ansioitunut Kristiina Drews. Yritin kääntää blokkien nimien suomennoksia takaisin englanniksi ja hakea netistä kotitekoisilla käännöksilläni lisätietoa, mutta aika laihoin tuloksin. Eksyin monelle mielenkiintoiselle tilkkuhistorian sivulle, joista suuri osa odottaa nyt kirjanmerkeissäni lukemista. En tiedä, miten vakiintuneita blokkien nimien suomenkieliset käännökset ovat, ja miten paljon Kristiina Drews on joutunut laittamaan ammattitaitoaan peliin. 

Avukseni löysin englanninkielisen painoksen samasta kirjasta, ja tässä blokkien suomenkieliset versiot ja alkuperäiset englanninkieliset:. Sahalaita - Jagged Edge, Kivinen tie - Rocky Road, Nurkkaan ahdistettu  -Puss on the corner, Herrojen haaveet - Young Man's Fancy, Särkyneet astiat - Broken dishes, Salalokero - Secret Drawer,  Risuaita - Snake Fence, Kettu ja hanhet - Fox and geese, Sydän kurkussa - Hearts and Gissards, Järven neito - Lady of the Lake, Kaatuvat hirret - Falling Timbers, Salomonin temppeli - Solomon's Temple, Pandoran lipas - Pandora's Box, Sinetöidyt kirjeet - The Letter X,  Paratiisin puu - The Tree of Paradise.

Osa omista käännösyrityksistäni osui nappiin tai aika lähelle, tai olivat tuttuja. Osa taas meni ihan pieleen. Olisi kiva kuulla, ovatko suomenkieliset nimet käyttöön vakiintuneita vai kääntäjän omia rakennelmia paremman puutteessa.

Kiitokset mieltä lämmittävistä ja kannustavista kommenteista BOM-postaukseeni.

BOM: Magic Star Block

Koti on kiireisen viikon jälkeen kuin tornadon jäljiltä, ja minä vain lisäsin vaikutelmaa levittämällä kankaani ja langanpätkäni pitkin taloa. Viikonlopun aloittaminen ompelemalla on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin siivoamalla starttaaminen. Aurifilin kuukauden blokki Magic Star oli julkaistu ja odotti ompelemista. Onneksi Irma Tilkuista Totta -blogista oli ehtinyt tehdä sen ennen minua, muuten olisin huitaissut kankaat taas mitenkuten. Irma on löytänyt kauniit kankaat blokkiinsa, minä yritän pysytellä samoissa kankaissa, mistä olen tehnyt aikaisemmatkin blokit, siksi fuzzy cut ei minun blokeissani onnistunutkaan. Vaikka olen kovasti yrittänyt pitää sisäistä tilkkupoliisiani kurissa, nyt on todettava, että sakaroiden välissä olevat rypäletilkut näyttävät hölmöille ja liian hallitseville. Vaihtaisin nyt ehkä keskustilkun ympärillä olevan vaalean lilan ja rypälekankaan paikkoja, Mutta, "we don't make mistakes, we do variations"

Kuuden kuukauden blokit ovat nyt valmiina.

Siesta-pussukka

Kun keskipäivällä on liian kuuma tehdä pihatöitä, kun Variaatio-peiton kanttauksessa on luova prosessi vielä käynnissä, kun D-insinööri keksii uusia esineitä pussukoihin piilotettavaksi ja kun teki mieli ommella, syntyi keskipäivån kuumimman helteen aikana Siesta-pussukka D-insinöörin tilaustyönä. Väritoiveena oli samat värit kuin navigaattorin pussukassa. Pussukkaan oli tarkoitus piilottaa pointteri (siis kapistus, jolla voi vihreän pisteen avulla osoittaa juuri sitä mistä on kyse, ja vaihtaa PowerPointtien dioja vaikka luentosalin toiselta puolelta). Pointterille oli kyllä oma säilytys/kuljetuspussi olemassa, mutta siihen eivät mahtuneet vara-akut. Hyödynsin jo pari kertaa käyttämääni kännykkäpussin prototyyppiä, sisään lisäsin vain taskun vara-akuille. 

Pitkän hihnan sijaan toivomus oli pienestä kantolenksusta, sen vino asento on myös käyttäjän toive. Lenksun päät oli pakko ommella rinnakkain sivusauman väliin. En uskaltanut konettani kiusata enää yhtään paksummalla urakalla. Sivusaumaa ommellessa paininjalan alla on jo tilkkupinta x 2, vuori x2 ja huopakovike x1.

Taitaa olla niin, että vain minä onnistun saamaan suorista kaitaleista kaarevia saumoja, mutta kun ne eivät D-insinöörin silmää haitanneet (tai hän ei uskalla tunnustaa sitä), ei ne haittaa minuakaan.

Autoni ilmastointi sanoi sopimuksensa perjantaina irti (loistava ajoitus, + 28 C!) Minulla oli  tänään reilu tunti aikaa auton huollon valmistumiseen, ja ainoa paikka odotteluun huoltoliikkeen öljyn katkuisen konttorin (vain miestenlehtiä - siis autolehtiä) lisäksi oli Prisma (riittävän lähellä, jotta jaksoin sinne läähättäen raahautua, ja josta saharamaisissa tunnelmissa jaksoin vielä ostoksenikin kantaa autolle). Käyn Prismassa aika harvoin, kun en viitsi pienten ruokaostosten takia kävellä kilometritolkulla. Mutta ajantappoon sopiva paikka. Laahustin siellä yli tunnin  ja löysin taas paljon sellaista, mitä en edes tiennyt ihmisten tarvitsevan. Melkoisen yllätyksen koin lehtiosastolla: Meidän pienen käpykylän Prismassa on ihan englanninkielinen tilkkulehti, Quilting Arts! Ja jopa neljä kappaletta!

Loppuaika autoa odotellessa menikin siinä, että yritin vakoilla, minkälaiset tyypit sitä selailisivat, tai jopa ostaisivat, mutta ei tärpännyt tällä kertaa. Minä sitä kyllä selailin, mutta ei kolahtanut minun tilkkusuoneeni. Aion nyt laittaa palautetta lehtiosaston hoitajalle moisesta rohkeudesta ja toivoa myös toisenmerkkisiä tilkkuaviiseja. Sillä eihän se ole reilua, että vieressä oli ainakin viisi erilaista ristipistolehteä? Tunnen alan aviiseja aika huonosti, olisiko asiaan enemmän perehtyneillä ehdotuksia, mitä voisin toivoa?