Pyöreiden vuosien pyöräilypyrähdys

Yhteisten vuosien määrä D-insinöörin kanssa pyöristyi. Oli minun vuoroni järjestää yllärimatka, ja lensimme viideksi päiväksi Ahvenanmaalle. Olimme viettäneet 1-vuotishääpäiväämme myös siellä teltan kera, mutta nyt en edes harkinnut telttaa, vaan yövyimme Maarianhaminassa neljän seinän sisällä ja mankeloitujen lakanoiden välissä. Edellisellä reissulla taitoimme matkaa vanhalla Ladalla, nyt rullasimme ympäriinsä vuokrapyörillä. Kilometrejä kertyi kolmen pyöräilypaivän aikana reilu kolme kertaa enemmän kuin avioliittovuosia tähän mennessä. Hyvät tiet ja loistavat kelit tekivät reissusta upean kokemuksen. Mitä nyt jalat vähän vonkuivat ensimmäisen pyöräilypäivän jälkeen ja taintuivat vasta särkylääkkeen voimin.

 

Iloinen talomaalaus virkisti ohitse pyöräilevää.Ei taitaisi onnistua kaikkien rakennustarkastajien alueilla...

Lampaissa näkyivät kaikki villan luonnonvärit. Jatkojalostetuista löytyi sitten kaikenväristä. Lankapuoti löytyi Maarianhaminasta etelään vievät tien varrelta pienestä piharakennuksesta. Langat olivat käsinvärjättyjä, ja kuvassa näkyy vain pieni osa valikoimasta.

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon pirtistä löytyivät perinteiset täkintikkauspuut.Pikkukuvioinen osa oli tikattu todella pienin pistoin, reunan kuviointi oli merkattu räätälinliidulla ja oli kesken.

Kalstelholman linnassa oli Pauliina Turakka Purhosen näyttely. Maalausten ja savitöiden ohella esillä oli upeita tekstiiliveistoksia.

Linnan ikkunalla istui Madonna, jonka sydämessä oli neuloja ja kädessä kudin. Pienissä koreissa oli kirjontalankoja, helmiä. paljetteja ym..Sinisen huivin liepeisiin saivat näyttelyvieraat jättää oman merkkinsä. Ja kun puiden kuoriin ei enää suositella sydämiä kaiverrettavan, niin tein sen kirjomalla. Hiukan meni vikuralleen, kun en ole ko. hommaa tehnyt aikoihin ja piti tehdä ihan käsivaralla ilman apupiirroksia, mutta asia selvinnee kirjomuksesta.

Maarianhaminassa on reilu 11 000 asukasta, koko Ahvenanmaalla muistaakseni n. 30 000. Siksi tuntui hiukan epäreilulle, että kirjakaupasta löytyi viisi (5) erilaista tilkkulehteä. Täältä kotikaupugista, n. 70 000 asukkaan talousalueelta kuin löytyi se yksi ainut lehtimerkki Prismasta ( ne aikaisemmin bongaamani neljä kappaletta Quilting Arts-lehteä on siellä edelleen jäljellä, joten on oletettavaa, ettei lisää  tilata ennen kuin telineessä olevat on myyty). Nämä kolme lähtivät  mukaan Ahvenanmaan tuliaisina.

Mutta sitä kangaskauppaa sai etsiä. Kaksi tuntia ennen paluulennon lähtöä se sitten löytyi. Kurkin ikkunasta ja päätin unohtaa tällä reissulla, vaikka tilkkukankaat näkyivät ihan kadulle asti. Kävin hakemassa vahvistusta päätökselleni viereisestä Paakarin tuvasta  Jordgubbstårta med choklad och banan -ihanuuden voimalla (D-insinööri valitsi Drottning-cheesecaken).

Kermaa ja suklaata ei oltu säästelty ja siitä johtuen vahvistus ei toiminutkaan. Kermavaahdot suupielissä säntäsin Syrrans-puotiin, ja ihan vähän Ahvenanmaan matkamuistoja piti ostaa.

D-insinööri ei kyllä ymmärtänyt, miten Kaffe Fasset liittyy Ahvenanmaahan, mutta noissa kankaissahan on ihan meren,kallion ja uhkaavien sadepilvien värit sekä tumman liloina kukkivien sireenien ja kurjenpolvien hennommat sävyt. (Kamera ei taaskaan suostunut tallentamaan sävyjä sellaisina kuin ne oikeasti ovat, mutta tulihan tuossa jo sanallista selitystä väreistä).