Haaveissa vainko oot mun?

 Ompeleva ompelukonekauppiaani Marja Kouvolan Konetikistä kiikutti työhuoneeseeni elokuun alkupuolella uuden uutukaisen Pfaff Powerquilter 16.0 tikkauskoneen. Käsittääkseni ensimmäisen laatuaan suloisessa Suomessamme.

Saattaa, tää unta olla saattaa...

Kone pöytineen hädintuskin mahtui pikkuruiseen työhuoneeseeni, koska se vie neliömetrin verran tilaa, ja nimenomaan neliönä. Ensimmäisenä iltana ompelin vanhoihin lakananriepuihin kaikenlaisia kiemuroita, mutta en vielä rohjennut testata konetta "oikeisiin töihin".

Loma loppui, ja aina kiireinen lukuvuoden aloitus vei kaiken ajan, marjat kirkuivat puskissa poimijaa ja pakastajaa, ja elämä täyttyi monesta arkisesta. En ehtinyt koskea koneeseen oikeastaan ollenkaan pariin viikkoon, eikä minulla ollut siinä vaiheessa oikein järkevää tikattavaakaan. Lakana alkoi olla jo täyteen kirjailtu.

Mustavalkoisen peiton tilkkupinnan sain onneksi valmiiksi ja pikapikaa ompelin myös viimevuotiset Aurifilin blokit tilkkupinnaksi. Ja sitten kone laulamaan! (Videolla se kuulostaa lähinnä traktorilta!)

Miten voi tikkaaminen ollakin näin ihanaa! Ihan vaan pikkasen karkasi tikkausmopo käsistä, ja BOM-peitto tulikin tikattua aika tiiviisti. Mutta tulipa treenattua.

Tästä kokeilusta rohkaistuneena uskalsin ottaa työn alle mustavalkoisen peiton.

Hätäpäissäni en keksinyt kuin kiemuraa silmukoilla, samalla mallilla, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa, olen tikannut pienempiä töitä. Tikkaus sujui melko vaivattomasti, tikkasin n. 30 cm leveää aluetta kerrallaan peiton reunasta reunaan.

Koneen paininjalka (tai ei kai se ole paininjalka, kun se ei paina) kulkee vajaan sentin tikattavan pinnan yläpuolella. Mihinkään kohtaan nurjalle puolelle ei tullut vekkejä, vaan kaikki kerrokset asettuivat nätisti kohdakkain.. 

Tikkasin kummankin peiton täysin vapaalla konetikkauksella liikuttamalla tikattavaa pintaa neulan alla. Konepakettiin kuuluu myös tikintasaaja. Langaton mötikkä välittää koneen johtoportaalle tiedon kankaan liikutteluvauhdista, ja se tasaa sitten tikin ennalta määriteltyyn pituuteen.

Mötikän valkoinen osa tulee tikattavan pinnan alle ja musta magneettinappi päälle. Mötikän voi kiinnittää myös nipsuilla tikattavaan pintaan kiinni. 

Testasin tikintasaajaa vain muutaman kerran, mutta en innostunut siitä. Mötikkä vaatii siirtämistä kesken tikkaamisen, ja silloin kun on hyvä draivi päällä, en halua keskeyttää. Enkä isossa työssä haluasi väistellä sitä. Mutta sen käyttö on varmaan myös tottumiskysymys.

Puolaaminen tapahtuu erillisellä laitteella, ja puolat ovat isoja! Mustavalkoista peittoa tikatessani puolasin kaksi kertaa lisää, ja viimeisestä puolasta tuli käytettyä vain vähän. Muovipuola kuvassa on tavallisesta ompelukoneestani. 

 Puolakotelo on pöydän reunan alla luukun takana. Jos sinne haluaa nähdä, pitää kumartaa konetta. Itse kurkin sinne vain pari kertaa, opin nopeasti laittamaan  puolan käsikopelolla paikalleen. 

Koneen näytöltä voi lukea mm. tikattujen tikkien määrän. Alempi luku on tällä hetkellä kymmenkertainen...

Koska todellakin on niin, että kone on vain haaveissain mun, ja se on minulla koekäytössä, tikkasin sitten kaikkea mahdollista ottaakseni siitä kaiken hyödyn irti.  Italiasta ostetut pellava-puuvillasekoite pöytäliinat muuttuivat pussukka-aihioiksi, tikkasin pitkin niiden kuvioita. 

Summa summarum:

 Vapaatikkauksen hurmio on mahdollista kokea tämän aparaatin kanssa. Neulan takana on 40 cm tyhjää tilaa. Mustavalkoinen peitto on n. 140 x 200, ja sen pyörittely oli vaivatonta kun sain taktiikasta kiinni. Pieniä lastentauteja on, esim. lyhyehkö jalkapainikkeen johto. Alalangan nostamiseen tarvitaan vauhtipyörän pyöräytys, pyörä jää koneen edessä istuttaessa koneen taakse. Minä yletyin juuri ja juuri tekemään sen istuallani, mutta alle 170 senttiset joutuvat pomppaamaan pystyyn. Kone teki hyvää jälkeä, lankojen kiristyksen säätäminen oli helppoa, mutta ylälangan säätönupista puuttui asteikko? Sormituntumalla mentiin kiristyshommissa. 

Haaveissa vainko oot mun?
Koneen hinta suhteessa käytössäni olevaan ompeluaikaan ratkaisi sen, ettei kone jää työhuoneeseeni.

Oi, Pfaff sua kaipaan, niin kauheesti kaipaan, ei kuole mun rakkautein...

Teen heti raha-anomuksen Veikkaus Oy AB:lle , odottelen palkankorotusta (turha toivo!) ja amerikanperintöjä (vielä turhempi toivo). Mutta ennenkaikkea toivon, että minulla olisi joskus enemmän aikaa, jolloin voisin tikata sydämeni kyllyydestä!

En koskaan saata tietää...