Mummun murun tähtipeitto

Kuvittelin taas kerran, että lomaviikolla olisi vuorokaudessa tunteja vähintään tuplasti normaaliin verrattuna ja ehtisin vaikka mitä. Luulo osoittautui vääräksi, ja siksi tulikin pikkasen kiire. Ensimmäisen lapsenlapsen nimijuhliin piti saada peitto valmiiksi. Ja ehtihän se, piirakan paiston välissä meni vaan ihan vähän yötöiksi. 

Välivanuna on villavanu, jonka kaivoin muovipussistaan juuri ennen kerrosten rakentamista, ja vanu oli ihan litteä ja ryppyinen. Ihan hakuammuntana heitin vanun silityslaudalle ja päästelin silitysraudasta höyryä pintaan. Voi, miten ihanasti rypyt oikenivat ja vanu pörhistyi silmissä. Se oli niin hauskaa, että olisin voinut höyrytellä isommankin palan vanua. Ihanan taustakankaan tilasin Signorinalta.

Tikkasin pinnan tähtien mukaan, sillä halusin tähtien nousevan pinnasta muhkeina. Vihreään reunukseen en millään meinannut keksiä tikkausta. D-insinööri esitti vauvan tulevan nimen tikkaamista, sitten muistin Aivosolun tikanneet runon peittoon, ja kaiken tämän yhdistetyn luovuuden lopputuloksena reunassa on nyt omistajansa nimen lisäksi: Nuku nuku nurmilintu, väsy väsy västäräkki, nuku nurmelle hyvälle, mesimarjamättähälle, tee metsään majasi. (Jos olisi mahtunut, niin jatko olisi ollut: koivun oksalle kotisi). 

Tulipa samalla testattua sekin, ettei D-insinööri herää, vaikka tikkasinkin aika haipakkaa aikaisin aamulla. Tämä testi antaa minulle jatkossa lisätunteja, aamutorkku saa jatkaa kuorsaamistaan kun aamuvirkku tikkaa.

 

Reunakantin tein tähtikankaiden kaitaleista. Näin pienessä peitossa kangaspätkät olisivat voineet olla vähän lyhyemmät, mutta ajanpuutteen takia oli pakko vähän oikaista. Kantin viimeisen reunan ompelin käsin juhlaa edeltävänä iltayönä.

Ja juhla-aamun pienessä tihkusateessa ehdin vielä hätäisesti kuvaamaankin, peite kun matkusti mummun murun mukana Keski-Suomeen juhlien jälkeen. 

Seuraavaksi vuorossa mustavalkoisen peiton reunakantti...