Linnut aitauksessa

Lentoon tahtoivat nämä linnut. Vasta kun kiinnitin alahelmaan pari parsakaalia ja sitruunaa (=pöytäliinapainoja) tokenivat sen verran, että sain kaikki tipuset kuvaan.

Reunuksen mallin kanssa kävin eipäs-juupas -keskustelua. Aluksi se näytti tosi raskaalle ja suorastaan aitaukselle. Mutta kun mallasin reunaan valkoista  kapeamman kirjavan reunuksen rinnalle, kokonaisuudesta tuli kalpea. 

Reunuksen kankaat ovat muutamaa lukuunottamatta samoja kuin linnuissa, vaikka näyttävät kuvassa jostain syystä tummemmille. Koska tein linnut silppulaatikon tarpeista, ihan kaikkia kankaita ei enää ollut niin isoja paloja, mitä olisin tarvinnut reunaan. Lainasin sitten isommista kankaista mahdollisimman saman värisistä. Aluksi reuna oli leveämpi, mutta kavensin sitä ommeltuani sen kiinni. Työn ilme keveni ja mittasuhteet paranivat huomattavasti kavennuksen myötä. Ja tähteet käytin heti, näistä on vaikka pussukkapinnaksi.

Ompeluennuste kertoo tihenevästi tikkauksesta. Tikkaamista odottelee niin ruskea-orassisävyinen hanhipeitto kuin tämä kokeilusta peitoksi laajentunut lintutyökin. Varsin lintupitoisesti siis mennään. Kaikki on valmiina, vain vanu puuttuu, mutta sekin on jo tulossa.

Täysi tusina

Sikiävää sorttia nämä lintuset. Piti viimein tehdä päätös. että nyt riittää tätä lajia, niistä kun alkoi tulla aika kummallisen värisiä.

Kolme  lintua illassa näitä syntyi, enkä olisi millään malttanut lopettaa. Alkuperäisessä ohjeessa linnuille oli tehty silmä joko käsin ommellen tai napista. En ole vielä ihan varma, kaipaavatko nämä silmiä ollenkaan. Orrelle ne kuitenkin istutin. Aika paljon tyhjää valkoista jäi taustalle, mutta onpahan tilaa treenata tikkaamista. Seuraavaksi ryhdyn kasamaan reunusta.

Vaalitipuset

Olin aina luullut, ettei paper piecing ole minun juttuni (en kyllä kokeillutkaan). Ihailin muiden tekemiä töitä, mutta homma näytti perin monimutkaiselle. Sitten löysin korkokengän (Kiitos Hannele, teen sen kyllä) ja sitten linnut. Ensin en millään ymmärtänyt, mitä ja miten pitäisi tehdä ja ensimmäinen tipunen meni roskiin. Toisen kohdalla syttyi oivalluksen kirkas lamppu ja samantien huomasin olevani koukussa. Ja vaalituloksia toisella korvalla kuunnellessa nämä vain lisääntyivät. 

Aluksi roskiin meni myös hurja määrä silppua, kun en osannut leikata palasia riittävän pieniksi. Toisaalta silppulaatikkoni ei ole vajunut yhtään. 

Ohje löytyy täältä, minä halusin isommat linnut, joten suurensin koon tuplaksi kopiokoneella. Valmiin blokin koko on n. 24 x 28 cm. Taidan tehdä vielä muutaman...

Hyppy tuntemattomaan

Koko ajan on ollut pienempää ja vähän suurempaakin projektia ompelukoneen jalan alla, mutta moni työ on menossa lahjaksi, joten en niitä pääse vielä täällä esittelemään. 

Viimeisimmän aloituksen kanssa hyppäsin tuntemattomaan, tyhjän päälle, heikoille jäille, mukavuusalueeltani pois, vieraalle maaperälle, jossa nyt kyselen, mikä maa, mikä valuutta. 

Viikko sitten, pakko-oireisten kankaanostajien (anteeksi ilmaisu, rakkaat matkakumppanit, mutta oireet olivat aika selvästi näkyvissä) retkellä Humppilan kangaspuodissa totesin, että ruskeat kankaat ovat minulle täysi mahdottomuus, En tiedä, mitä niiden kanssa voisi tehdä, ne eivät kertakaikkinaan mahdu väripalettiini. Ja viiden minuutin kuluttua kuljen ruskea pakka kainalossani leikkuupöydän suuntaan ja lähden  kotiin kassissani 5 m (luit ihan oikein, viisi metriä!) ruskeaa  kangasta. Eikö se ollut niin, että naisella on oikeus muuttaa mieltään?

Tämä In the Clouds-peitto on innoituksen lähteenä, tekeillä olevasta ei tule ehkä kuitenkaan ihan samanlaista, mutta hanhipitoinen kumminkin. 

 In the Clouds -peitto löytyy tästä kirjasta.

Minun hanheni ovat aika isoja, 5 x 10 tuumaa, joten pintaa valmistuu nopeasti. Oranssien ja tiilenpunaisen kaverina ruskeakin on ihan siedettävä. 

(Kuvissa se näyttää harmaammalle, mitä se oikeasti on)

Kateellinen hiustenkuivaaja

Joka kerran kun avasin tyttöjen vessan oven, alkoi se marina: Miulle kans, miulle kans. Hiustenkuivaaja se siellä narisi hyllyllään kateellisena suoristusraudan uudelle koltulle. Ryhdyin jo käyttämään poikien vessaa, koska en jaksanut kuunnella kuivaajan ainaista valitusta. En ollut ensinkään innostunut riisumaan ja pukemaan sitä joka aamu. Ja sitä paitsi, sillähän oli ihan oma, suojaisa hylly, kun kaveri sen sijaan joutui asumaan tason päällä. Sitten alkoi D-insinööri valittaa, että vietän kuulemma poikien vessassa liikaa aikaa: Mikset käytä omaasi? Ja lopulta hellyin hiustenkuivaajan marinalle. Suostuin tekemään sille matka-asun. Päivittäin käytettäväksi arkivaatteeksi tätä ei ole tarkoitettu. 

 Ja jotta hiustenkuivaaja uskoisi, että olen ihan tosissani (ja että saisin sen marinan loppumaan), vein sen potkukelkka-ajelulle. Talon pohjoisella seinämällä on vielä lunta viiden metrin matkalla, ja hiustenkuivaaja oli oikein tyytyväinen päästessään kelkkailemaan. Ensin mentiin toinen kylki edellä, ja sitten toiselle kierrokselle vaihdettiin puolta.

Huimassa vauhdissa se kellahti matka-asuineen selälleenkin, kun ei osannut pitää kurvissa tiukasti kiinni.

 Kolmannella kierroksella se halusi uhkarohkeasti roikkumaan asunsa lenksusta ja siinä se keikkui iloisesti potkuttelun tahdissa. 

Nyt on tyttöjen vessassa ihan hiljaista. Uhkasin viedä kuivaajan uimaan heti kun jäät lähtevät, jos se vielä marisee. Sitä se pelkää kuollakseen ja on nyt hiljaa. Joskus kuulen oven läpi supatusta, kun se leuhkii suoristusraudalle päässeensä matka-asussaan potkuriajelulle. 

Kun sain kuivaajan hiljennettyä, minulla oli vihdoin aikaa viimeistellä MiniQuilt.

Matka-asun tarkemmat tiedot: Se on iso! Korkeus 30 cm, leveys 36 cm, pohjan leveys 11 cm. Tein tilkkupinnan pikapikaa hirsimökkien jämistä Päivölän kurssin varalle. Tikkasin pinnan Päivölässä opitulla kaaritikkauksella, pohjan ja yläreunan ihan suoralla tikillä. Sisällä ei ole taskua eikä muitakaan härpäkkeitä. En ole vielä kertonut hiustenkuivaajalle, että matkalle lähtiessä samaan asuun mahdutetaan myös kaksi putelia muotoilutuotteita ja kaksi hiusharjaa. Pitäähän elämässä yllätyksiä olla.

Kun olin saanut matka-asun valmiiksi, niin huomasin, että olin unohtanut tikata vetoketjun reunaan päällitikkauksen. Koska vuori pysyy hyvin paikallaan, en ruvennut enää säätämään tikkausta, koska tiesin, että en sitä saisi enää siististi. Enkä kerro puuttuvasta tikkauksesta hiustenkuivaajalle, ei se kuitenkaan huomaa sitä.

Päivölän oppeja

Aurifilin Miniquilt maaliskuulta on odotellut tikkaamista. Erilaisia tikkauskuvioita on pyörinyt mielessä ja muutamaa vaihtoehtoa testasinkin Hannelen Päivölässä vinkkaamalla konstilla (läpinäkyvä muovi päälle ja siihen tussilla luonnos). Mutta kun ei sytyttänyt, niin ei sytyttänyt. 

Kävin sitten Flickrissä (Aurifilin ryhmään siellä voi säilöä kuviaan eri kuukauden töistä) kurkkaamassa, miten muut ovat homman hoitaneet. Ja siitä se sitten lähti, lainattu, varastettu, plagioitu tai miten vaan, tikkausmalli. 

Piirsin kuvion piirtoheitinkalvolle ja tökin D-insinöörin työkalupakista lainaamallani työkalulla reiät kulmien kohdalle. Seuraavan kerran teen tämän esim. laudanpätkän päällä. Alla ollut vaahtomuovin palanen kun oli aika joustava kovan muovin alla ja reiän eteen sai ihan tehdä töitä. 

Sitten kalvo työn päälle, paikalleen teippaus ja rei'istä merkit kankaalle. Tämänkin opin Hannelelta Päivölässä; ei tarvitse piirtää koko kuviota, piste siellä täällä voi olla ihan riittävä apu. 

Ensimmäistä kertaa käytin koneeni mukana tullutta koukkua (joku ohjain?), kun piti saada samansuuntaisia tikkauksia, eikä joka toiselle viivalle saanut tukea kuviosta. Käytän kyllä toisenkin kerran, totesin sen verran näppäräksi välineeksi. 

Lopputulos: Vihreä osuus on tikattu mallineen mukaan vapaalla konetikkauksella, muut viivat yläsyöttäjän kanssa suoraa. Reunakantin toisen reunan kiinnitys jää illan telkkarikäsityöksi.  Laskevan auringon sivuvalossa sain tikkaukset näkyviin turhankin hyvin. Pinta ei oikeasti ole noin pullukka, välissä on vain ohut vanu. 

Ihanaa, että huomenna on vielä vapaapäivä!

Tikataan taas!

Olin viikko sitten elämäni ensimmäisellä tilkkukurssilla Päivölän kansanopistolla. Tai oikeastaan kurssi ei ollut tilkkukurssi vaan kurssi vapaasta tikkauksesta, johon olin jo aikaisemmin koukuttunut, kurssin seurauksena kyseessä taitaa olla oikeastaan jo addiktio. Tilkkutaiwaan Hannele opasti rautaisella ammattitaidollaan kolmeatoista kurssilaista tikkauksen taivaisiin.

Olin varannut harjoitusvoileipiä ja muutamia valmiita tilkkupintoja mukaan. Voileivistä osa sai harjoittelupinnan, osa kulki takaisin kotiin kotiläksyjä varten. Opettaja Hannele oli varannut pari välityötä treenauksen lomaan, ja minä ehdin juuri ja juuri tehdä näppärän kassin. Se koki kyllä pienen muuttumisleikin kotiuduttuaan, koska hoksasin, että siinähän voi säilyttää vaikka huiveja hattuhyllyllä. Otin siitä sankana toimineen nauhan pois ja taitoin kolmioita vähän alemmas. Alkuperäistä mallia voi käydä kurkkaamassa Eijan blogissa. Kopaksi muuttuneen kassin korkeus, leveys ja syvyys ovat n. 20 cm. Välissä on patalappuvanu.

Pohjaan tikkasin kadedraalin ikkunoita. Harmi, että nämä ovat pohjassa ja piilossa, näitä kyllä kelpaa esitellä, eikö vain? (Kuka sen kissan hännän jne)

Tilkkutarhan Minnalla oli puoti mukanaan, ja sieltä löytyivät ihanat aurinkonapit pitämään kulmia paikallaan. 

Tämä tilkkupinta kävi Päivölässä, mutta tikkaamaan ehdin sen vasta kotona. Silppukorista olin kerännyt kaitaleita, jotka ompelin vain yhteen ilman sen kummempia suunnitelmia. Syntyi säilytyspaikka ja kuljetusväline hiusten taivutusvälineelle.

Laitteen mukana tullut pussi on niin pieni ja auki kapeasta päästä, että härvelin saaminen sinne johtoineen on vaatinut voimakasta tahtoa ja hyvää mielikuvitusta. Tähän laite menee ilman suurempia fyysisiä tai älyllisiä ponnistuksia. Leveys 28 cm, korkeus 12 cm ja pohjan leveys 9 cm. Välissä on kovikehuopa napakoittajana ja ohut kerros vanua pehmeyttä tuomaan.

Kun sijoitin sen paikalleen tajusin, että tuossa seinässähän olisi ollut ihan käyttökelpoinen tikkausmalli. Toinen tikkausmalli löytyi melkein tapetin vierestä. Tuollaista epämääräistä verkkokuviotahan voisi hyödyntää tilkkupinnassa...

Liekö yksi kurssin anneista ollut tikkaussilmän kehittyminen. Oireita ainakin siihen suuntaan oli jo havaittavissa kurssin aikana, kun istuimme kurssikaverin kanssa vierekkäisissä vessakopeissa. Ulos tullessamme kumpikin totesimme, että oven melamiinipinnan kuviointihan kävisi tikkausmalliksi...

Lisää kurssituotoksia löytyy ainakin täältä ja täältä

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille!