Seinällinen

Seinällinen blokkeja on valmiina, pari viimeiseksi tehtyä ei enää seinälle mahtunut. Eli seinän laajennus taitaa olla edessä. Blokkeja ei ole vielä ommeltu yhteen ja ne on lätkitty seinälle suurin piirtein ompelujärjestyksessä, joten tämä ei ole vielä lopullinen design. Pinnan koko on tällä hetkellä n. metri kertaa puolitoista.  Ainakin yhden rivin teen vielä sekä leveys- että pituussuuntaan. 

Kaarevissa saumoissa on oma hasteensa, jotkut blokit ovat onnistuneet paremmin, jotkut eivät. Miten kohdistuksille käy sitten, kun ryhdyn näitä yhdistämään, on vielä ihan hämärän peittossa.  Blokit olen kuitenkin saanut trimmattua samankokoisiksi, mutta mitä tapahtuu lehdyköiden ulkokulmille, joiden pitäisi olla kohdakkain naapurilehdykän kulman kanssa?

Valkoinen kangas uhkaa myös loppua, se joko riittää just ja just, tai sitten ei. Onneksi viikon päästä pääsen Sannan luotsaamalle kankaanostoretkelle, jolloin saan puutteen korjattua. Ostoslista reissulle kasvaa koko ajan....

Ostoslistaa ajatellen, laitanko peittoon kehykset vai kanttaanko suoraan tilkkupinnan reunaan? Mitä mieltä olette?

Navigare necesse est

Mäntyharjun kurssilla tehty Mariners Compass on odottanut tikattuna jatkokäsittelyä, mutta  en ole vieläkään oikein varma, mikä siitä lopulta tulee.

Tikkasin sakaroihin toispuoleisia höyhenyritelmiä, jotka joissakin kohdissa näyttävät enemmän Michelin-ukoilta. Valkoisen taustan tikkasin pienillä paisleyn tapaisilla kuvioilla, samanlaisilla kuin ulkoreunassa, mutta paljon pienemmillä. Sitten tuli tenkkapoo.

Kunnes vihdoin keksin tikata kehälle tekstiä. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten lopettaa kun aloitin. Aluksi kirjautui Mariners Compass, sitten Mäntyharju 2015. Tilaa oli vielä kuitenkin aika paljon jäljellä. Jatkokieleksi valikoitui latina, se kun tuntui jotenkin sopivalle kompassin kupeeseen. Aloitin Navigare necesse est (vain purjehtiminen on tärkeää) , mutta tässä kohtaa vasta leimahti! 

Mitä ihmettä minä purjehtimisen tärkeydestä kirjoitan, soutuvene on minun menopelini vesillä ja pienellä järvellämme ei edes tarvitse osata navigoida. Sain kuin sainkin käännettyä lauseen lopun uuteen uskoon e maxime suo (=ja etenkin ompeleminen). Loppuosa tuli aika tiiviisti, kun tilaa alkoi tässä vaiheessa olla jo hiukka niukasti. Toivottavasti lukijoissani ei ole latinakielen maistereita, sillä tuo loppu on rakennettu ihan sanakirja.org:ia käyttämällä ja italian perusteiden avulla (en ymmärtänyt, miksei tuossa voi olla suonare, kun oli kerran navigare, mutta ei se olisi siihen kyllä mahtunutkaan). Voi olla, että aidoilla latinisteilla on hauskaa lauseeni kanssa. 

Niin, ja uskalsin ottaa poikkeavan värisen langan!

Seiniä ja ergonomiaa

Postasin joskus aiemmin työhuoneeni seinästä, jonne laitettiin koukkulista katonrajaan. Siinä on roikkunut ainosastaan sinisävyinen tilkkutyö tikkauskoneeni kohdalla. Ainakin pieni suunnitteluseinä oli jo silloin ajatuksissani, mutta sen toteutusta en vain jotenkin saanut aikaan.

Eilen töistä palattuani sitten pyöräytin homman alkuun ja kai näiltä osin loppuunkin (ehkä?). Olin tilannut joskun viime vuoden puolella kapalevyjä viiden kappaleen pakkauksen, neljä oli edelleen käyttämättä. Yksi Ikean fleecepeitto riitti kahden levyn päällystämiseen. Kiinnitin fleecen nurjalle puolelle liimapistoolilla (liimapistoolia käyttäneet ymmärtävät, miksen käytä oikean käden etusormea tätä kirjoittaessani). Sitten napsautin yläkulmiin reiät revolveripihdeillä (tämän sanan jouduin katsomaan wikipediasta, koska tunsin välineelle ainoastaan sen ilmaisun, jonka loppuosa on ruma sana). Valkoisella nyörillä tein lenkit reikiin, joihin pujotin sitten siiman, jonka varassa koko komeus (?) roikkuun listassa olevissa koukuissa. 

Ihan en saanut levyjen reunoja vastakkain, olin yksin kotona, ja kantelin keittiöjakkaraa tikkauskoneen puolelta toiselle arviolta kolmisenkymmentä kertaa, kun yritin passata levyjen reunoja mahdollisimman lähekkäin. Siimaan kun olisi pitänyt osata tehdä solmut juuri oikeaan kohtaan. D-insinörillä olisi varmaan ollut joku matemaattinen kaava asiaan, mutta mitäs oli pois, niin ei päässyt osallistumaan. Ja pitihän jättää pientä joustovaraa, jos ylimmän levyn siima vähän venyy käytössä. Alimman levyn siimahan ei veny. 

Tuosta kuvasta näyttää nyt siltä, että tuo sininen tilkkutyö lähtee muualle.

Toinen uudistus lämmittää kovasti istumalihaksiani ja selkääni. Kun tapani on aloittaa tarinani kaukaa, niin tämäkin. Olin alkuvuodesta messuilla, jossa koeistuin Salli-satulatuolia. Jos olisin ottanut Sallin heti kainalooni, olisin saanut aika kivan alennuksen (bussikyydillä Helsingistä satulatuoli kainalossa?). Asia jäi vaivaamaan. Olen kaivannut hyvää ompelutuolia etenkin tikkauskoneen kaveriksi, koska sen pöytää pystyy nostamaan.  Työterveysfysioterapeutin luonna bongasin hänen satulatuolinsa, ja hän vihjasi Satulatuolikeskuksesta ( tämä ei ole maksettu mainos!) ja antoi muutaman hyväksi havaitun tuolin mallin. Kotona bongasin sitten firman sivuilta Outlet-osaston, jossa oli myynnisstä esittelyissä olleita tuoleja.

Kotimainen tuoli, edullinen hinta ja erinomainen palvelu - ja siinä se nyt on ja aivan uutta vastaavana. Ei Salli, mutta hinta noin kuudesosa Sallin hinnasta (edit. pari tuntia myöhemmin;  D-insinööri korjasi, että oli se kuitenkin melkein kolmasosa Sallin hinnasta, kun tuoliin laitettiin pitempi putki, pienempi ristikko ja isommat pyörät, että kulkisi nukkamatollani sujuvasti). Tuoliin vaihdettiin vielä myyjän ehdotuksesta pienempi jalkaristikko, jotta se mahtuu kivutta ja kolhimatta työpöytieni alle.  Tikkauskoneella tuoli on säädetty korkealle, ompelukoneella lasken sen alemmaksi.  Tuolin myötä tikkauskone nostettiin ylös, leikkausalusta mahtuu hyvin koneen pöytätasolle, ja vihdoin voin leikata hyvässä asennossa. 

Ergonomiaa tämäkin, orava ruokatauolla, kuva D-insinöörin. Näyttää se ateriointi sujuvan noinkin.

PS 1. Mietin koko ajan, että jos laittaisinkin neljä tuollaista kapalevykappaletta suoraan seinään ruuvaamalla kiinni. Silloin voisin tuplata tuon suunnittelualueen. Ja voisihan siihen kiinnittää pieniä valmiita töitäkin.Pitänee odottaa, että D-insinööri toipuu ensin sen koukkulistan kiinnittämisestä. 

PS 2. Tykkään ihan hirveästi tuosta blokista, joka on suunnitteluseinällä. Tykkään siitä etenkin siksi, että haamuna taustalle muodostuu isoja ympyröitä. Näetkö sen?

Edit 21.2.2016 Huomasin vasta nyt, että tuossa suunnitteluseinäkuvassahan on kaksi blokkia vaihtaneet paikkaa. Iso ympyräkin näkyisi paremmin, jos ne olisivat oiken, Niin sokea sitä on omille tekemisilleen. 

Kaaria

Kaarevat saumat eivät ole olleet minun kutsumukseni, vaikka niitä on blogeissa ja naamakirjan tilkkuryhmissä pyörinytkin. Näin oli siihen asti, kun näin kauneimmat kaaret Tejen blogissa. Ja siinä sitä sitten oltiin. Lapp-Elisa lähetti minulle pikapikaa viivaimen, ja sitten jo ajelin kaarevia linjoja näppärällä Quick Curver viivaimella. 

 Ensimmäistä lehdykkää ommellessani meinasin heittää jo koko homman sikseen ja laittaa viivaimen arpajaisvoitoksi.  Lehdykän sivuista tuli eri mittaiset. Erilaiset mitat paljastuivat siinä vaiheessa, kun trimmasin blokkia. Lehdykkää ei saanut millään keskelle.  Ratkominen vinoon leikatuissa reunoissa oli tarkkaa hommaa, mutta onneksi pahempia venymiä ei syntynyt. Mutta sitten kun sain juonesta kiinni ja pääsin vauhtiin, blokit syntyivätkin aika nopeasti.

Tein valkopohjaisen blokin ensin. Silitin kiltisti saumat ohjeen mukaan lehdykkään päin. Sitten jostain älyväläyksestä silitinkin toisen blokin saumavarat tummemman kankaan puolelle, eli pohjakankaaseen päin. Lehdyköitä yhdistäessäni keskellä olikin sitten aika möykky, oikea outokumpu.

Ohjeen kanssa lähdin merta edemmäs kalaan. Tilasin sen ison meren takaa, vaikka se olisi löytynyt Lapp-Elisaltakin. Tosin huomasin sen Elisabethin kaupassa vasta kun omani oli jo meren yli tulossa. Vähän harmitti, koska tuotteen hintaan nähden mittavat postituskulut olisivat jääneet kokonaan pois lahden yli tilattessa. 

Vain toinen tilkkuilija voi ymmärtää, miten onnelliseksi pienestäkin kangaspalasta voi tulla. Vaihdoimme Tejen kanssa kankaita ja hän oli piilottanut minulle lähtettämäänsä nippuun palasen ihanaa kilpikonnakangasta. Ihanaa, eikö?

Poppy Pouch

Kompassin tikkaamisesta uuvahtaneet hartiani kaipasivat jotain kevyempää välipalatyötä. Internetin ihmeellisestä maailmasta silmiini pomppasi Poppy Pouch. Ohje oli Craftsyssä saatavilla ja nopeat virtuaaliset kirjekyyhkyset järjestivät tulostimen syytämään sitä tutkittavakseni. Onneksi olin säätänyt tulosastetukset kaksi sivua yhdelle arkille, sillä ohje on 43 sivun mittainen - ja todella perusteellinen. Jokainen työvaihe on selostettu selkein kuvin. Ohjenipun loppuun on vielä liitetty pikaohje, siis sama uusintana, mutta ilman kuvia. Ainoa probleema oli löytää sopivat tukimateriaalit, niitä kun oli ohjeessa kolmea erilaista eikä kauppanimet, esim.Vilene H640, sanoneet minulle oikein mitään. Kuvakuukkeloin ja laitoin sähköpostia ohjeen suunnittelijallekin (joka vastasi Australiasta todella nopeasti), ja kaivelin lopulta omia varastojani ja säädin sopivan mixin tukimateriaaleista. 

Poppy Pouch on menossa lahjaksi hyvälle ystävälleni, ja se tarvitsi selvästi jotain koristuksia, yhdestä kankaasta tekeminen ei houkutellut. Siispä surruttelin pari pientä paper piecing-kukkasta. Mallit löytyivät 100 Any-size Log Gabin Blocks-kirjasta.

Pohjakankaaksi valitsin Soilin Tilkkutarvikkeesta jo kahdesti ostamaani mustaa moniväripilkullista puuvillaa, josta tykkään kovasti, vaikka en muuten mustan ystävä olekaan.

Kun tukimateriaalihaaste oli ratkaistu, pussukka oli todella nopea ja näppärä ommella.

 

Pohjan pituus kulmasta kulmaan mitattuna on 21 cm, pohjan leveys 10 cm ja pussukan korkeus korkeimmasta kohdasta 18 cm. Ohjeessa on kaavat kolmeen kokoon, tämä on suurin. Tekemäni kukkakuviot olisivat kyllä mahtuneet keskikokoiseenkin, mutta valitsin suurimman, koska pelkäsin tekovaiheessa, että kukat täyttäisivät pussukan kylkiä liikaa.

 Pussukka aukeaa hyvin, koska vetoketju ulottuu pohjan reunaan asti. Mahdollisesti ulos pursuileville tavaroille on päädyissä suoja-aita.

Teen ihan varmasti tällä mallilla uudelleenkin, oli tämän tekeminen niin kivaa vaihtelua perinteisiin pussukoihini. 

Pussukassa ei ole ollenkaan tikkausta. Olisin helposti ratkaissut tukimateriaalihaasteet tikkaamalla tukihuovan kiinni päälliseen, mutta olin ehtinyt leikata päällikappaleet jo muotoonsa ja pelkäsin tikkauksen muotoilevan ne uudelleen tai ainakin kutistavan niitä. 

Ohjeen mukaiset ja käytetyt tukimateriaalit

 - vuoriin:  

light weight interfacing > tämä meni varmaan eniten kohdalleen, Eurokankaan silitettävää tukikangasta, sitä kudottua

-päälliseen ja pohjaan:

1. kerros: Vilene S320 tai Pellon Craft Fuse > Eurokankaan tiivistä ja vähän kovaakin puuvillaista silitettävää tukikangasta

2. kerros: Vilene H640 Fusible Fleece tai Pellon 987F > jostain vanhasta projektista jäänyt kiinnisilitettävä, melko paksu vanu, joka piti silittää leivinpaperin kanssa, koska liima oli molemmilla puolilla. Vähän oli nahkea ommellessa, vanupinta kun oli avoimena ennen pussukan kasaamista. 

Tämä yhdistelmä toimii kyllä hyvin, napakka ja pehmeä. Ehkä käytän tätäkin reseptiä vielä, silitettävän vanun jämiä on vielä paljon.

Tikkausvuoren alentamista

Tein viime syksyn Päivölän tikkauskurssille kaksi ohjeen mukaista ysiblokkipohjaa. Toista en ehtinyt edes aloittaa siellä, ja se on kerännyt pölyä pärekopassa jo pitkään. Olin pettynyt suunnitelmaani toisen ysiblokin tikkauksessa, ja siksi kai tämä toinenkaan ei oikein innostanut. 

Ongelmaksi edellisessä koin sen, etten saanut blokkia ja tikkausta kohtaamaan. Nyt paljoa miettimättä piirtelin ruudukon jatkumaan reunaan asti ja tikkasin samanlaisia (oikeasti siellä ei taida kahta samanlaista olla) kukkia joka ruutuun. 

Tikkauslanka olisi näin jälkiviisaasti ajatellen voinut olla jotain muuta kuin hyvin uppoavaa punaista,mutta onneksi vanu on sen verran kuohkeaa, että tikkaus näkyy  kohtalaisesti sivusta katsottuna. Vielä vähän puuttuu rohkeutta tikata selvästi poikkeavan värisellä langalla, vaikka se kovasti houkuttaakin. 

Nurjalla puolella tikkaukset näkyvät hyvin. Tikatun pinnan koko on n. 45 x45 cm. Tästä ehkä kuoriutuu aikanaan sohvatyynyn päällinen lahjaksi jollekin pahaa aavistamattomalle sukulaiselle tai ystävälle. 

Seuraavaksi Ison neulan alle pujahtaa tämä Mäntyharjun kesäkurssilla tehty kompassikuvio. Mietin, miten saan sakarat pysymään paikallaan, ne kun ovat taitellut ja vain yhdellä saumalla keskeltä kiinni. Yritetään saada säällistä jälkeä, onneksi ratkoja on keksitty.