Seiniä ja ergonomiaa

Postasin joskus aiemmin työhuoneeni seinästä, jonne laitettiin koukkulista katonrajaan. Siinä on roikkunut ainosastaan sinisävyinen tilkkutyö tikkauskoneeni kohdalla. Ainakin pieni suunnitteluseinä oli jo silloin ajatuksissani, mutta sen toteutusta en vain jotenkin saanut aikaan.

Eilen töistä palattuani sitten pyöräytin homman alkuun ja kai näiltä osin loppuunkin (ehkä?). Olin tilannut joskun viime vuoden puolella kapalevyjä viiden kappaleen pakkauksen, neljä oli edelleen käyttämättä. Yksi Ikean fleecepeitto riitti kahden levyn päällystämiseen. Kiinnitin fleecen nurjalle puolelle liimapistoolilla (liimapistoolia käyttäneet ymmärtävät, miksen käytä oikean käden etusormea tätä kirjoittaessani). Sitten napsautin yläkulmiin reiät revolveripihdeillä (tämän sanan jouduin katsomaan wikipediasta, koska tunsin välineelle ainoastaan sen ilmaisun, jonka loppuosa on ruma sana). Valkoisella nyörillä tein lenkit reikiin, joihin pujotin sitten siiman, jonka varassa koko komeus (?) roikkuun listassa olevissa koukuissa. 

Ihan en saanut levyjen reunoja vastakkain, olin yksin kotona, ja kantelin keittiöjakkaraa tikkauskoneen puolelta toiselle arviolta kolmisenkymmentä kertaa, kun yritin passata levyjen reunoja mahdollisimman lähekkäin. Siimaan kun olisi pitänyt osata tehdä solmut juuri oikeaan kohtaan. D-insinörillä olisi varmaan ollut joku matemaattinen kaava asiaan, mutta mitäs oli pois, niin ei päässyt osallistumaan. Ja pitihän jättää pientä joustovaraa, jos ylimmän levyn siima vähän venyy käytössä. Alimman levyn siimahan ei veny. 

Tuosta kuvasta näyttää nyt siltä, että tuo sininen tilkkutyö lähtee muualle.

Toinen uudistus lämmittää kovasti istumalihaksiani ja selkääni. Kun tapani on aloittaa tarinani kaukaa, niin tämäkin. Olin alkuvuodesta messuilla, jossa koeistuin Salli-satulatuolia. Jos olisin ottanut Sallin heti kainalooni, olisin saanut aika kivan alennuksen (bussikyydillä Helsingistä satulatuoli kainalossa?). Asia jäi vaivaamaan. Olen kaivannut hyvää ompelutuolia etenkin tikkauskoneen kaveriksi, koska sen pöytää pystyy nostamaan.  Työterveysfysioterapeutin luonna bongasin hänen satulatuolinsa, ja hän vihjasi Satulatuolikeskuksesta ( tämä ei ole maksettu mainos!) ja antoi muutaman hyväksi havaitun tuolin mallin. Kotona bongasin sitten firman sivuilta Outlet-osaston, jossa oli myynnisstä esittelyissä olleita tuoleja.

Kotimainen tuoli, edullinen hinta ja erinomainen palvelu - ja siinä se nyt on ja aivan uutta vastaavana. Ei Salli, mutta hinta noin kuudesosa Sallin hinnasta (edit. pari tuntia myöhemmin;  D-insinööri korjasi, että oli se kuitenkin melkein kolmasosa Sallin hinnasta, kun tuoliin laitettiin pitempi putki, pienempi ristikko ja isommat pyörät, että kulkisi nukkamatollani sujuvasti). Tuoliin vaihdettiin vielä myyjän ehdotuksesta pienempi jalkaristikko, jotta se mahtuu kivutta ja kolhimatta työpöytieni alle.  Tikkauskoneella tuoli on säädetty korkealle, ompelukoneella lasken sen alemmaksi.  Tuolin myötä tikkauskone nostettiin ylös, leikkausalusta mahtuu hyvin koneen pöytätasolle, ja vihdoin voin leikata hyvässä asennossa. 

Ergonomiaa tämäkin, orava ruokatauolla, kuva D-insinöörin. Näyttää se ateriointi sujuvan noinkin.

PS 1. Mietin koko ajan, että jos laittaisinkin neljä tuollaista kapalevykappaletta suoraan seinään ruuvaamalla kiinni. Silloin voisin tuplata tuon suunnittelualueen. Ja voisihan siihen kiinnittää pieniä valmiita töitäkin.Pitänee odottaa, että D-insinööri toipuu ensin sen koukkulistan kiinnittämisestä. 

PS 2. Tykkään ihan hirveästi tuosta blokista, joka on suunnitteluseinällä. Tykkään siitä etenkin siksi, että haamuna taustalle muodostuu isoja ympyröitä. Näetkö sen?

Edit 21.2.2016 Huomasin vasta nyt, että tuossa suunnitteluseinäkuvassahan on kaksi blokkia vaihtaneet paikkaa. Iso ympyräkin näkyisi paremmin, jos ne olisivat oiken, Niin sokea sitä on omille tekemisilleen.