Välipalakakku

Ystävänpäiväksi työpaikan kahvipöytään virkattu kakku. En oikein koskaan ole innostunut tämänkaltaisista jutuista, mutta tämä kolahti heti. Työhuoneemme ainoa Mies valitti kahvipöytämme estetiikan puutteesta, korjaisikohan tämä tilannetta? Kaiken lisäksi kaloriton, kolesteroliton, laktoositon, munaton, gluteiiniton jne.
Tässä kakussa totetutuu kirjaimellisesti sananlasku, " moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä". Ei siis maistu miltään, mutta silmilläänkin voi syödä.

Seuraava urakka

Seuraavan työn lähtökohta, tilkku Martta-kankaan jämiä ja sininen nappi. Näistä tulee leikkisän kisan kilpailutyö.
Suunnitelma on olemassa, toteutus alkamassa, lopputulos arvoitus.

Valmis! - Färdigt! - Ready! - Pronto!

Suomessa on melkein uusi presidentti, mutta peittoni ei ole melkein, vaan ihan valmis. Päätin, että tänään saan homman päätökseen. Ja niin tapahtui.

Peiton reunaan valitsin tylsän ja turvallisen vinokantin (liekö tullut tehtyä kardinaalivirhe?), etenkin kun löytyi samankaltainen sinisen sävy kuin unikkokankaassa. Leveämpi olisi ehkä ollut näyttävämpi, mutta nauhakaupan leveä kantti oli ihan loppu. En malttanut jäädä sitä odottamaan, kun kaupan täti ei edes tiennyt, milloin sitä olisi tulossa. Kantilla sain vähän  reunaa kiristettyä, se kun oli pikkasen liekko.

Ihan purkamatta ei onnistunut. Ompelin sujuvasti ja huolella (ja tietysti sen pitkän sivun) kantin väärälle puolelle.Purkaminen oli työlästä, kun olin tietoisesti valinnut lyhyen tikin varmistaakseni, ettei käsintikkaukset vain pääse purkautumaan. Onneksi langanpätkät tarttuivat ahnaasti teippiin, säästyin niiden nyppimiseltä. Todella tyytyväinen olen lopputulokseen. Paljon olen oppinut ja paljon on vielä opittavaa. 

                                                                                    

Lainattuja

Kun oman työn valmistuminen kestää, pitää lainata toisilta. Koulumme käsi- ja taideteollisen osaston opiskelijat olivat valmistaneet kauniita tilkkutöitä, jotka tulivat lasivitriineihin näytille. Harmi vain, että kaunis ja erikoisella tekniikalla tehty tyyny ehti hävitä sieltä ennen kuin ehdin saada kameran mukaani. Pötkylätyynyn kirjakangas on aika hauska!

Pitkä loppusuora

Loppusuorasta tulikin odottamattoman pitkä. Luulin tikkaavani vaaleat reunaosat tuosta vaan, mutta niiden kanssa menikin parin viikon illat. Mutta nyt on viimeinenkin tikki pistelty!

Oli ihan pakko mitata tikkausten yhteispituus. Aika tarkalleen 60 m! Kun laskin, että yhdelle sentille mahtuu keskimäärin kaksi ja puoli tikkiä (= viisi pistoa kankaiden lävitse), niin D-insinöörin matematiikalla se tarkoittaa n. 15 000 tikkiä eli 30 000 pistoa peiton puolelta toiselle. Ei ihme, että lapaluiden välistä on tunto hävinnyt jo alkuvuodesta, ja pää kääntyy vain vonkuen. Terveydestäni huolehtiville tiedoksi, että heti kun pakkaset helpottavat, uudet sukseni saavat kyytiä ja verenkierto lapaluidenkin välissä taas elpyy.

Viikonloppuna pääsen todennäköisesti ompelemaan reunat, ja sitten onkin valmista. Kolme  kuukautta ja kolme päivää aloittamisen jälkeen. Puolustuksekseni on todettava, että joulu ja Gambia pysäyttivät työt pariksi viikoksi. Seuraava tilkkutyöni on taatusti pienempi!

Edelleen tikkaamista - loppusuoralla kuitenkin

Viimeinen tikki lähestyy! Kertokaa ihmeessä konkaritilkkuilijat, onko käsintikkaaminen vanhanaikaista/ajan tuhlaamista/turhaa/jääräpäisyyttä,tekeekö sitä enää kukaan muu kuin minä? Aikaa on mennyt, mutta tykkään kovasti käsintikkauksen jäljestä. Pistot eivät ole tasakokoisia eikä linjatkaan aina viivasuoria, mutta olen silti tyytyväinen tikkausjälkeeni. Kovin runsasta käsintikkausta en edes minä isoihin pintoihin jaksaisi tehdä. Minulla on vain aika korkea kynnys koneella tikkaamiseen aikaisempien huonojen kokemusten perusteella. Luulen kyllä, että siihen pitäisi olla jotain apuvälineitä tai osata joitain sellaisia temppuja, mitä minä en (vielä) osaa.  Kertokaa viisaammat, per favore!

Toinen peitto odottaa tekemistä tämän ensimmäisen pariksi, mutta se saa odottaa hetken, välipalaksi teen jonkin huomattavasti pienemmän työn.

Materiaalipulaa ei ehkä tule olemaan. Pakkasin kirkasvalolamppua  KESÄteloilleen ja löysin varaston hyllylle unohtuneen laatikon. Olemme muuttaneet reilu kolme vuotta sitten, eikä kaikkia pakkauksia näköjään ole vieläkään purettu. En ryhtynyt vielä aukomaan laatikkoa. Palaan sen sisältöön, kun saan tekeillä olevan peittoni valmiiksi.

PS. Täällä vilisee kurkistelijoita ihan kiitettävää tahtia, käykää rohkeasti peremmälle ja asettukaa taloksi! Kommenteistanne ilahdun  :-)

Tikkaan, tikkaan, tikkaan

Joulun ja Gambian matkan aiheuttama tikkaustauko on päättynyt. Tikkaan ja tikkaan ja tikkaan. Ja samalla syntyi tikkauslaulukin, sävelen lauluun lainasin J.Karjalaisen Kehrääjästä.

Tikkaaja, tikkaaja, tikkaa se vaan,
peitto ei valmistu ollenkaan.
Siltä tässä tuntuu, kun tikkaan vaan,
toiset mulle nauraa, minä tikkaan vaan.
Koneeseen en koske,
turvaudu en,

omiin sormiin luotan, ja tikkaan vaan.

Tikkaaja, tikkaaja, tikkaa se vaan
peitto ei valmistu ollenkaan.

Jääräpääksi jälleen minut  todetaan,

ylös, alas, ylös, alas, neulaa kiikutan,

kun pitkän kaavan kautta, homma hoidetaan,
ja täkkini joskus valmiiksi saan.

Kankaita Gambiasta

Viikon loma Gambiassa on siirtynyt iloisiksi muistoiksi. Afrikkalaisia kankaita katselin tilkkusilmällä, kovin paljon en niitä kuitenkaan mukaan ostanut. Kirjavat kankaat olivat puuvillaa, mutta olivat aika ohutta ja ilmeisesti tärkättyä. Upeat värit ja pohjoismaiseen silmään levottomatkin kuviot olivat näyttäviä gambialaisten naisten yllä, etenkin kun he kantoivat vaatteensa ylväästi.
Oikealla oleva asut eivät kuitenkaan tyypillisimpiä paikallisia vaatteita. Näiden pukujen koristekuvioita miehet ompelivat koneella hurjalla vauhdilla Albertin markkinoilla Banjulissa.

 

Tämän taidon haluaisin vielä oppia, eipä tarvitsisi raahata kauppakasseja käsivarret venyneinä. Jos näette joskus jonkun iso saavi pään päällä Prisman pihalla, se voin olla jopa minä. ;-)