Meni tehtailuksi

Minulla on ollut vuoden verran kuuden pussukan aihiot tekeytymässä sängyn alla. Napakat puuvillakankaat olin ostanut joskus aikoinaan jonkun italialaisen pikkukaupungin markkinoilta, itse asiassa ne olivat pöytäliinoja. Vuosi sitten syksyllä tikkasin ne tukihuopaan kiinni, minulla oli silloin koekäytössä Pfaffin tikkauskone, ja kun tilkkupintoja en siihen hätään ehtinyt saada aikaan, tikkailin vähän mitä sattui.

Kun aihiot eivät vuoden aikana ymmärtäneet sängyn alla valmistua, otin ne työn alle. Oli vähän tehtailun makua, kun ompelin kaikki kuusi pussukkaa putkeen. Ihan peruspussukan mallilla menin, ei mitään krumeluureja. Aluksi sovittelin pitsiä somisteeksi, mutta ei kolahtanut minun luovuuteeni.

Vaikka näistä ihan sieviä tulikin, minun makuuni aika tylsiä. Mutta eiköhän aika tavaran kaupitse.

Pussukat ovat ompeluhuoneessani valmistuneet tähän asti tämän tapaisella ohjeella. Koska käytän miltei poikkeuksetta pussukoideni täytteenä Eurokankaan kovikehuopaa, yläkulmat ovat olleet aika haasteelliset, koska niihin kasaantuu aika paljon tavaraa, eikä kulma käänny nätisti. 

Näin joitakin aikoja sitten jossakin (en enää pystynyt jäljittämään) erilaisen tavan tehdä kulmaosa. Vetoketjun päihin tuleva kangaskaitaletta ei tehdäkään reunaan asti vaan näin:

  

Vetoketjun päähän tulevan kaitaleen toinen reuna taitetaan nurjalle puolelle, niin että oikealle puolelle jää siisti taitereuna. Kuvassa on pussukan oikea puoli, ja vetoketju on sen päällä nurja puoli ylöspäin. Kun päällikappaleiden sivusaumat ommellaan, niin ommel kulkee pari milliä päätykaitaleen ulkopuolella.

Huomasin, että kun jättää kaistaleet pitemmiksi, niin sivusauman paikka on helpompi määritellä. Sauman ompelun jälkeen ylimääräisen pätkän voi leikata pois. (Keltainen on vuorikangas)

Tällainen on lopputulos, kulma taittuu nätisti sinne minne pitääkin ilman pullotusta. Kulmaanhan periatteessa jää tällä konstilla vetoketjun levyinen aukko, mutta ainakin minulla sen takana on sen verran saumavaroja, ettei sieltä mitään ulos pääse putoamaan. Ihan kaitaleen pään kohdalta ei kannata sivusaumaa ommella, ei etenkään jos kankaat + huopa/vanu/mikä-lie ovat vähänkin paksumpia. Kääntyäkseen kauniisti tarvitaan tilaa ainakin se muutama milli. 

Pöytäliinat menivät niin tarkkaan, että saadakseni kahteen viimeiseen pussukkaan ripustuslenksut, jouduin purkamaan koetilkun, johon olin harjoitellut tikkaamista Pfaffilla. Kaksi sentin levyistä kaitaletta jäi, mutta ne menivät roskiin.

Vanhalla mallilla

Hirsimökkiväkkärällä mennään edelleen. Tämä kassi on  tilaustyö D-insinöörille kuntosalikassiksi. Sisus meinasi mennä insinöörimäiseksi säätämiseksi, olisi pitänyt olla osastointia ym. härpäkettä. Lopputuloksessa on yksi iso tasku toisella sivustalla ja avainlenksu. 

Kieltäydyin tekemästä kenkätaskuja (ensimmäinen toive oli kassin pohjaosaan erikseen osastoituina, sisäänkäynti kassin sivusta vetoketjulla > tässä kohtaa suosittelin käyntiä urheiluliikkeessä) ja ehdotin ensin kassin päätyihin kuminauhallisella yläreunalla tehtyjä taskuja, mutta en tehnyt niitäkään. Taskut muuttuivat sittemmin irralliseksi kenkäpussiksi, jonka saa tarvittaessa pyykkiin ilman, että koko kassi pitää pestä.

Kassin korkeus n. 40 cm ja pohjan koko n. 25 x 25 cm. 

Ihanaa, kun kesä jatkuu,vaikka puolukat alkavat jo punoittaakin alkavan syksyn merkiksi.

Matkaterveisiä ja muuta sälää

Mitään en ole ommellut, kun ei yksinkertaisesti ehdi. Odottelen syyspimeitä ja -sateita. Ja marjojen loppumista metsästä (taitaa tulla ne pimeät ennen sitä). Ihan vain ilmoittaakseni, että olen edelleen olemassa, kasailin tähän postaukseen kaikenlaista silppua heinäkuulta. 

Nämä tikkausmallit löytyivät Pentikiltä, kauniita sohvatyynyn päällisiä.  Etenkin vasemmanpuoleisen tikkausmallin laitan muistiin.

Viikon verran reissasimme kaakkoisessa ja eteläisessä Virossa. Viljandin matkailutoimistosta löytyi iloinen lattiapäällysteestä tehty "räsymatto". Tosi hauska ja näyttävä idea!

Pöltsämaalla Carl Schmidtin vierastalon emännän mukaan isäntä (!) oli ihastunut vanhoihin  ompelukoneisiin, ja huoneemme kylpyhuoneessa oli vanhasta Pfaffin pöydästä tehty allastaso. Vierasmajan ravintolassa oli monen pöydän päässä ompelukone, vanhoja Singereitä ja ihan tuntemattomiakin merkkejä. Niistä en valittettavasti saanut kuvaa. Kännykkäkuvatkaan eivät tee oikeutta kohteelleen. 

Matkalta jäi harmittamaan vain yksi juttu: Võrusta löytyi käsityötarvikeliike, pääasiassa lankoja ja ompelutarvikkeita.

Liikettä kiertäessäni pienen kulmauksen takana oli kymmenkunta pakkaa tilkkukankaita. Tsekkasin valmistajaa; Rowan. Tarkistin vielä, että hulpioista löytyivät samat merkinnät. Hintalapuissa 3.90 €/metri. Iski Sulo Vileenit. Mukaan lähti 14 metriä, lähinnä suunnittelin taustakankaiksi, koska kerrankin näitä on. Võrusta vajaa 100 km ajettuamme alkoi harmittaa. Olisin ihan hyvin voinut ostaa ne kaikki, pakat olivat melko vajaita. Olisin varmasti päässyt niistä eroon, vaikka olisin ottanut vähän hakupalkkaakin. Jos joku on Võruun menossa lähiaikoina, kannattaa käydä hakemassa ne kankaat pois. 

Nämä kankaat ovat Eurokankaan palalaarista. Auto oli huollossa, satoi kaatamalla ja Eurokangas vieressä. Ehdinpä kerran ihan rauhassa tutustua valikoimaan. Mukaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin nämä kaksi, lilaa en voinut vastustaa ja jumppakankaalle löytyi käyttötarkoitus heti kun näin sen.

Pimeitä ja sateita odotellessa!

 (myönnän, epäreilu toive, kun kesä vihdoin alkoi)

Hirsimökkiväkkärä vol. 2

Pari vuotta sitten tein itselleni hirsimökkiväkkäräkassin. Olen tykännyt niin kassista kuin sen  mallistakin, ja vaikka se onkin aika iso jokapäiväiseen käyttöön, se on ollut todella tarpeellinen ja kulkenut usein matkassa mukana. Kutsu ystävien uudelle mökille poiki uuden kassin huvilatuliaisiksi. Vähän meni keltaiset mössöksi riittämättömän kontrastin takia, mutta pirteä siitä tuli. (Sain keltaista silppukasaa aika paljon pienemmäksi!)

 

Toinen kylki: 

Vuorin yläosa on oranssia, mutta muuten tein vuorin vaaleasta raitakankaasta, sillä en pidä pimeistä kasseista. Toisella sivulla on tasku, jonka reunaan kiinnitin karbiinihaan vaikkapa mökkiavaimen kiinnittämistä varten. 

Kassin sisälle kätkin tarpeellisia mökkitavaroita, pyyhkeitä ja perinteistä saunasaippuaa.

Nimipäiväihanuudet jatkuivat vielä tälle viikolle näin kauniin kankaan merkeissä!

Ihan kuin olisi ollut sunnuntai...

Eipä ole aikoihin ollut niin riemukas nimipäivä kuin tänä vuonna. Pehmeitä kirjekuoria oli kerääntynyt pinoon jo ennen varsinaista juhlapäivää. mutta maltoin antaa niiden olla kiinni. Ja  mitä ihanuuksia niistä sitten paljastuikaan! Yritin ensin mahduttaa kaikki samaan kuvaan, mutta aina jäi jotain alimmaiseksi tai takarivin varjoon, siispä jokaisen kuoren sisältö omana kuvanaan.

Vaikka kangasvaihdon idea oli lähettää yksi fat quarter, niin kaikenlaista pientä kivaa oli eksynyt paketteihin kankaan lisäksi.

Nappeja, nauhoja, herkkuja, blokkiohjeita, pussukkakaavoja, ommeltavia merkkejä, jopa nimelläni kirjailtu patalappu ja valmis pussukka.

Oli hauska huomata, että jotkut olivat hyvin selvillä värimieltymyksistäni, jotkut tarjosivat haasteita tuleviin ompeluksiin mielenkiintoisilla väreillä tai kuvioinneilla. 

Mukava juttu oli se, että olen jo vähän aikaa katsellut ruosteenruskeita kankaita ajatuksena yhdistää sitä tummaan lilansiniseen, mutta niitä ei ole tullut aikaisemmin vastaan. 

 Ja nyt sain näitä ruosteen ruskeita kaksi kappalein!

Huomatkaa pussukan hauska idea: pieni avain vetoketjun vetimenä!

Postimerkitkin taisivat olla tarkkaan suunniteltuja. Kaikissa kuorissa oli erilaiset merkit - ja tosi hauskat ja kauniit.

Ystäväni Tilkkutaiturin Tytär oli perheineen juhlimassa kanssamme, hän oli ommellut minulle ison pussin erilaisten rullien tilkkukursseille kuljettamista varten . Sisällä oli jo valmiina kovikehuoparulla.

 

Kaikkien lahjusten availun jälkeen oli jo hirmuinen nälkä. Helpotusta asiaan löytyi ravintola Kippurasarvesta, joka ruokalistalla on yksi ainut ruokalaji, särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä.

Tuntitolkulla uunissa hautunutta karitsanpaistia saa syödä niin paljon kuin vatsa vetää, ja päälle vielä makiaa soppaa. Tällainen hentoinen naisihminen täyttyy jo kahdesta annoksesta (ennätys on 13 annosta, mutta se EI ole minun nimissäni). Kuvut pinkeinä vyöryimme kotiin päiväkahville ja mansikkakakulle. Sitten vatsaa vajuttamaan ja kevyelle jaloittelulle satamaan tämän vuotista hiekkalinnaa tarkastamaan. Ja iltapalaksi vielä Satamatorilla vedyt. 

Kun ajoimme satamaan, ihmettelin tietöissä olevaa kaivurijoukkuetta, että mikä kiire tuolla hommalla on, että pitää sunnuntainakin tehdä töitä. Seurue ystävällisesti huomautti, ettei ole sunnuntai vaan arkipäivä ihan keskellä viikkoa. Mutta kun tuntui ihan sunnuntaille!

Muistaakseni Marle kirjoitti joku aika sitten, että hän laittaa valmiiksi saamansa työt sellaiseen paikkaan, jossa niitä voi katsella. Minulla on nyt tällainen pino katseltavana. En vielä malta purkaa sitä säilytykseen. Kiitokset kaikille ihanasta nimipäivästä!

PS: Tänään ei ole ollut kovin nälkäinen olo, on ollut ihan riittävää, kun olen syönyt silmilläni kauniita kankaita.

Pikkuisia puuhia

Kovin pitkäjänteisiin ja isoihin ompeluprojekteihin ei ole ollut aikaa eikä oikein energiakaan. Mutta sellaisiin sateiden aikana surruteltaviin kyllä. Otin keväällä talteen Aurifilin mini-quiltin ohjeen, se kun kolahti minuun oikein kunnolla. Siinä on väriä, ja sitä kuuluisaa "jotain". Tykkään kovasti pienistä mustavalkoisista tiimalaseista värikkäiden neliöiden välissä.

Kankaat eivät tietenkään ole samaa, mitä mallissa on, mutta samaa ilmettä tavoittelin. Alla suunnittelijan valinnat, kuva on lainattu Aurifilin sivuilta.

 

Yhtenä iltana leikkasin kankaat valmiiksi, siten saatoin pienissäkin väleissä tehdä työtä eteenpäin. Eikä siinä loppujen lopuksi kauan mennyt, pinnan koko on vain n. 45 x 45 cm. Suunnittelija Lynn Carson Harris on antanut tälle nimen Spring Tiles, mutta  minulla nämä kevätkaakelit menivät heinäkuulle. Seuraavaksi on vuorossa tikkaus. Jotain muuta suunnittelen kuin mitä Lynnin työssä on.

Mäntyharjun kurssilla kesäkuussa opin tekemään kehyskukkaroita. Miniä toivoi uutta meikkipussia, ja hän valitsi itse kankaat.

Päälliseksi löytyi tyttären vanhan hameen jämät, kaksiosaiseen sisukseen tuli sitten oma väri kumpaankin osastoon. 

Aika monta isoa projektia odottaa joko aloittamista tai keskeneräisinä eteen päin viemistä, mutta ne joutuvat nyt odottamaan aikaa parempaa. Sitten kun tämä kesä loppuu...

Hihahan se on!

Edellisessä postauksessa arvuuttelin aamuompelukseni käyttötarkoitusta. Voi, miten mahdottoman hyviä ratkaisuja ja uusia käyttötarkoituksia löytyi! Hihasta tulikin ehdotustenne seurauksena oikea monitoimiväline.

Tehtävä, mihin hihan tein, liittyy jokakesäiseen urakkaamme. Tänä vuonna näitä, reilusti miehen korkuisia halkohäkkejä, oli tyhjennettäväksi yhdeksän.

Hihan tein suojaamaan kantajan herkkää hipiä halkojen nipistyksiltä ja painaumilta. Materiaali on enstexiä suoraan 1980-luvun lopulta, lasten talvihaalareiden ompelusta jäänyt pala. Resoria ei koko huushollista löytynyt kuin vaaleaa lilaa. Hihan "kantopuolella" on sisäpuolella kovikehuopaa, joka on tikattu pitkittäisillä tikkauksilla kiinni. SatunNainen kyseli, tarvitaanko remmiä tms., mutta ainakin tämä hiha pysyi paikallaan, kun resorin veti t-paidan hihan päälle. Jos lisäkiinnitystä olisi tarvinnut, olin varannut lasten rukkaspidikkeen sitä varten. (Mutta jos työskentelee ilman paitaa, jokainen päättäköön itse, mihin rukkasnipistimen voisi laittaa kiinni.)

 

 Arvonnan suoritin ihan perinteisellä tavalla. Lappuihin laitoin numerot, jotka tulivat siitä järjestyksestä, mitä kommentteja oli jätetty. D-insinööri toimi onnettarena (hmm, mikä on onnettaren maskuliininen versio??), ja nosti sinisestä lasikiposta (hatttuja ei ollut just nyt saatavilla)...

 numeron 3! Eli voittaja on Amalia! Lämpimät onnittelut! Amalia, laitatko minulle yhteystietosi (tiinatei@luukku.com), niin saan postitettua sinulle palkintosi (joka on vieläkin vähän mietinnässä, on aika nimittäin mennyt halkoja mättäessä).

Nyt kun kaikki puut ovat jo liiterissä, niin hiha voi siirtyä muihin käyttötarkoituksiin, viinipullon jäähdyttimeksi, suojaksi ruusuja leikatessa, objektiivin suojukseksi, polvisuojukseksi puutarhatöissä, juomapullolle kilinän estäjäksi polkupyöräillessä, vattujen kerääjän käden suojaksi, grillaajalle jne. Ihania ehdotuksia tuli niin paljon, että hihaan on ommeltava muistilappu, mihin kaikkeen sitä voi käyttää. 

Kiitos kaikille osallistumisesta!

Kaikkea sitä joutuu... arvaa ja osallistu arvontaan

Olin jo kirjoittamassa, että nyt seuraa Tilkkutien ensimmäinen arvonta, kunnes muistin, että olen kerran arponut Studios - lehteä, jonka itsekin oli voittanut arvonnassa. Siis, seuraa Tilkkutien toinen arvonta. 

Tämän aamuinen pikainen ompelus on tässä:

Osallistuaksesi arvontaan kerro, mikä tämä mielestäsi on tai mihin sitä käytetään. Vihjeenä kerron, että tämä on D-insinöörin tuotekehittelyn tulos.

Palkinto (en ihan ole vielä keksinyt, mikä se on, koska keksin tämän arvonnankin ihan just) arvotaan kaikkien vastaajien kesken. Osallistua voit yhdellä arvalla. Vastausaikaa on keskiviikkoon 8.7. puoleen yöhön asti.

Villejä arvauksianne odotellen :D