Sivut

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tilkkuladulla


 Tämän vuoden Tilkkupäivät vietettiin Lahdessa teemana Tilkkulatu. Puitteet Sibeliustalossa olivat hulppeat.

Metsähallin parvien kaiteisiin oli ripustettu oikea tilkkupeittojen armeija!


Valokuvausolosuhteet amatörikuvaajalle eivät ollet vain helpoimmat mahdolliset. Yrittäkää ymmärtää, vastavalo ja korkealla roikkuvat peitteet. Jotain sain kuitenkin filmille  - ei kun muistikortille - jäämäänkin.





 




Helena Vaarin upea, vapaalla konetikkauksella tehty taidetekstiili. Helena Vaari piti hienon luennon töistään ja niiden synnystä sekä oli molempina päivinä paikalla esittelemässä omaa pientä näyttelyään.

Kiitos järjestäneille killoille, tilkkuähkyä ei tullut, mutta uutta intoa ja ideaa oli reppu täynnä kotiin lähtiessä (ja ihan vähän kankaitakin)! Ja kiva oli tavata tilkkuystäviä ihan nokausten!


Tämä peitto on saanut jalat alleen!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Two in one Pouch



Ostin Craftsystä (edit. 16.3. ei se ollutkaan Craftsy vaan Etsy) jo aika päivää sitten mallin Kaksi pussukkaa yhdessä (Two in one Pouch). Mallin suunnittelija Svetlana kirjoittaa sotakhandmade-blogia. Tämä kaksiosainen pussukka oli helppo ja näppärä tehdä, mutta ei tainnut kuitenkaan olla se pussukka, jota luulin tekeväni. Se pussukka, jonka luulin tässä valmistuvan,  ei auennut tämän lailla. Mutta en kyllä tiedä, mikä se oikea malli sitten olisi. 


Omppukankaan sain nimipäiväkangasvaihdossa, jos kirjanpitoni pitää yhtään paikkaansa, niin se taisi olla Quilttalesin Sadulta. 


Vetskarit laitoin eriväriset, voi miettiä, mitä piilottaa punaisen tai sinisen vetskarin taakse, niin ei tarvitse aukoa molempia aarteita etsiessä.


Tällaiset kangaskomeudet pikkuveli toi Balilta. Kerjäsin pientä palaa batiikkia tuliaisiksi ja sain kaksi upeaa, pitkää palaa. Punasävyistä mallasin ensin uudelleen verhoitavan rahin päälle, mutta kun hoksasin, että se riittääkin pitkän pöytämme liinaksi, en raaskikaan sitä pilkkoa. Kiitos pikkuveli ja Merja!

Uusille lukijoille tervetuloa!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

VTHM:n saalis

Käväisin eilen hämäläisten kanssa Välttämättömien Tilkkutarvikkeiden HankintaMatkalla, joka oli taas kerran niin hauska! (Kurkkaapa Seloskan blogiin, niin saat pientä vinkkiä asiallisista bussikeskusteluista).  Edellisen postauksen kommenteissa aneltiin esittelyä saaliista, ja kun kauniisti pyydetään, niin esittelenhän minä. 


Batiikkeja, näitähän minä lähdin hakemaan, kun batiikkipeiton teko päättyi kuin sen kaksijalkaisen elikon lento materiaalin loppuessa. 


 Nämä eivät ole eilisen retken saalista, sain nämä Tejeltä kangasvaihdossa, tässä oli vain hyvä paikka esitellä. Eivätkä ole oikeasti näin punaisia.


Löysin aika kauniita harmaita, käyttötarkoitukselle on alkutekijöissään oleva suunnitelma. Valkoista kangasta sain myös, mutta sen ehdin nakata jo pesukoneeseen.


Sitten suunnittelemattomat ostokset: Punaisena hehkuva kukkakangas oli pakko ottaa mukaan, ja ettei se olisi tuntenut oloaan yksinäiseksi, niin vähän muutakin punaista tarttui sen kylkeen.


 Ja pieni pala kevättä! Tämä ei ole yksinäinen, sillä tätä odotti kotona monta hehkeää kaveria. Yhden Balipops-pakkauksenkin ostin, kun halvalla sain, mutta se on näköjään karannut kuvista.

Kävimme siis Forssan Kankaisella (kiitos Merjalle upeista tarjoiluista ja loistavasta palvelusta!) ja Humppilassa Tilkkutexissä. Ja Kankaisen vieressä on oikein kiva mekkopuotikin, mutta saalis sieltä onkin jo ihan toinen tarina.

Ja ostosten lisäksi tarjolla oli runsaasti mielenvirkistystä loistavan matkaseuran muodoss, kiitos kaikille mukana olleille ja etenkin Sannalle retken järjestämisestä!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Välitöitä

Valkoinen kangas sitten loppui, kaaret ja rinkulat jäivät huilaamaan muutamaksi päiväksi. Tässä välissä hoitelin pari pyydettyä työtä, yllätys, yllätys - pussukoita.


Hyvälle ystävälle meikkipussukaksi Poppy Pouch koko medium. Sama musta pohjakangas kuin edellisessäkin, mutta kuvan kohdalla oikaisin (edellisesstä oli paper piecing kukkaset) ja leikkasin siihen kuponkikankaasta palaset molemmin puolin.


Tätä pussukkaa on purettu enemmän kuin ommeltu, enkä ihan tyytyväinen ollut lopputulokseenkaan, se jäi jostain ihmeen syystä vähän vinoksi useista korjailuista huolimatta. Ja se on paljon pienempi kuin odotin. Yhteistuumailussa ystäväni kanssa päätimme, että teen toisen samanlaisen, mutta isomman koon. Keski-ikäinen kun tarvitsee runsaasti restaurointivälineitä.  


Vuorina turkoosia kahvipapukangasta.

Kaksi kehyskukkaroa työkavereiden puhelimia varten tekeytyi myös. Toinen odottaa vielä hihnaa, toinen on hihnaton malli, mutta kaksiosainen.


Nyt auton keula kääntyy kohti länttä, huomenna on päijät- ja kantahämäläisten VTHM, eli Välttämättömien Tilkkutarvikkeiden HankintaMatka Forssan Kankaiseen ja Humppilan Tilkkutexiin. Tämä Kaakkois-Suomen yhden hengen sivuosasto osallistuu myös.
Jihuu! Luvassa erinomaisia hankintoja ja etenkin huippuluokan seuraa. Eikä kenellekään tarvitse selittää, miksi tulee kaupasta iso(je)n kassi(e)n kanssa!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Seinällinen


Seinällinen blokkeja on valmiina, pari viimeiseksi tehtyä ei enää seinälle mahtunut. Eli seinän laajennus taitaa olla edessä. Blokkeja ei ole vielä ommeltu yhteen ja ne on lätkitty seinälle suurin piirtein ompelujärjestyksessä, joten tämä ei ole vielä lopullinen design. Pinnan koko on tällä hetkellä n. metri kertaa puolitoista.  Ainakin yhden rivin teen vielä sekä leveys- että pituussuuntaan. 

Kaarevissa saumoissa on oma hasteensa, jotkut blokit ovat onnistuneet paremmin, jotkut eivät. Miten kohdistuksille käy sitten, kun ryhdyn näitä yhdistämään, on vielä ihan hämärän peittossa.  Blokit olen kuitenkin saanut trimmattua samankokoisiksi, mutta mitä tapahtuu lehdyköiden ulkokulmille, joiden pitäisi olla kohdakkain naapurilehdykän kulman kanssa?

Valkoinen kangas uhkaa myös loppua, se joko riittää just ja just, tai sitten ei. Onneksi viikon päästä pääsen Sannan luotsaamalle kankaanostoretkelle, jolloin saan puutteen korjattua. Ostoslista reissulle kasvaa koko ajan....

Ostoslistaa ajatellen, laitanko peittoon kehykset vai kanttaanko suoraan tilkkupinnan reunaan? Mitä mieltä olette?

maanantai 22. helmikuuta 2016

Navigare necesse est

Mäntyharjun kurssilla tehty Mariners Compass on odottanut tikattuna jatkokäsittelyä, mutta  en ole vieläkään oikein varma, mikä siitä lopulta tulee.


Tikkasin sakaroihin toispuoleisia höyhenyritelmiä, jotka joissakin kohdissa näyttävät enemmän Michelin-ukoilta. Valkoisen taustan tikkasin pienillä paisleyn tapaisilla kuvioilla, samanlaisilla kuin ulkoreunassa, mutta paljon pienemmillä. Sitten tuli tenkkapoo.

Kunnes vihdoin keksin tikata kehälle tekstiä. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten lopettaa kun aloitin. Aluksi kirjautui Mariners Compass, sitten Mäntyharju 2015. Tilaa oli vielä kuitenkin aika paljon jäljellä. Jatkokieleksi valikoitui latina, se kun tuntui jotenkin sopivalle kompassin kupeeseen. Aloitin Navigare necesse est (vain purjehtiminen on tärkeää) , mutta tässä kohtaa vasta leimahti! 

Mitä ihmettä minä purjehtimisen tärkeydestä kirjoitan, soutuvene on minun menopelini vesillä ja pienellä järvellämme ei edes tarvitse osata navigoida. Sain kuin sainkin käännettyä lauseen lopun uuteen uskoon e maxime suo (=ja etenkin ompeleminen). Loppuosa tuli aika tiiviisti, kun tilaa alkoi tässä vaiheessa olla jo hiukka niukasti. Toivottavasti lukijoissani ei ole latinakielen maistereita, sillä tuo loppu on rakennettu ihan sanakirja.org:ia käyttämällä ja italian perusteiden avulla (en ymmärtänyt, miksei tuossa voi olla suonare, kun oli kerran navigare, mutta ei se olisi siihen kyllä mahtunutkaan). Voi olla, että aidoilla latinisteilla on hauskaa lauseeni kanssa. 


Niin, ja uskalsin ottaa poikkeavan värisen langan!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Seiniä ja ergonomiaa


Postasin joskus aiemmin työhuoneeni seinästä, jonne laitettiin koukkulista katonrajaan. Siinä on roikkunut ainosastaan sinisävyinen tilkkutyö tikkauskoneeni kohdalla. Ainakin pieni suunnitteluseinä oli jo silloin ajatuksissani, mutta sen toteutusta en vain jotenkin saanut aikaan.


Eilen töistä palattuani sitten pyöräytin homman alkuun ja kai näiltä osin loppuunkin (ehkä?). Olin tilannut joskun viime vuoden puolella kapalevyjä viiden kappaleen pakkauksen, neljä oli edelleen käyttämättä. Yksi Ikean fleecepeitto riitti kahden levyn päällystämiseen. Kiinnitin fleecen nurjalle puolelle liimapistoolilla (liimapistoolia käyttäneet ymmärtävät, miksen käytä oikean käden etusormea tätä kirjoittaessani). Sitten napsautin yläkulmiin reiät revolveripihdeillä (tämän sanan jouduin katsomaan wikipediasta, koska tunsin välineelle ainoastaan sen ilmaisun, jonka loppuosa on ruma sana). Valkoisella nyörillä tein lenkit reikiin, joihin pujotin sitten siiman, jonka varassa koko komeus (?) roikkuun listassa olevissa koukuissa. 
Ihan en saanut levyjen reunoja vastakkain, olin yksin kotona, ja kantelin keittiöjakkaraa tikkauskoneen puolelta toiselle arviolta kolmisenkymmentä kertaa, kun yritin passata levyjen reunoja mahdollisimman lähekkäin. Siimaan kun olisi pitänyt osata tehdä solmut juuri oikeaan kohtaan. D-insinörillä olisi varmaan ollut joku matemaattinen kaava asiaan, mutta mitäs oli pois, niin ei päässyt osallistumaan. Ja pitihän jättää pientä joustovaraa, jos ylimmän levyn siima vähän venyy käytössä. Alimman levyn siimahan ei veny. 
Tuosta kuvasta näyttää nyt siltä, että tuo sininen tilkkutyö lähtee muualle.


Toinen uudistus lämmittää kovasti istumalihaksiani ja selkääni. Kun tapani on aloittaa tarinani kaukaa, niin tämäkin. Olin alkuvuodesta messuilla, jossa koeistuin Salli-satulatuolia. Jos olisin ottanut Sallin heti kainalooni, olisin saanut aika kivan alennuksen (bussikyydillä Helsingistä satulatuoli kainalossa?). Asia jäi vaivaamaan. Olen kaivannut hyvää ompelutuolia etenkin tikkauskoneen kaveriksi, koska sen pöytää pystyy nostamaan.  Työterveysfysioterapeutin luonna bongasin hänen satulatuolinsa, ja hän vihjasi Satulatuolikeskuksesta ( tämä ei ole maksettu mainos!) ja antoi muutaman hyväksi havaitun tuolin mallin. Kotona bongasin sitten firman sivuilta Outlet-osaston, jossa oli myynnisstä esittelyissä olleita tuoleja.

Kotimainen tuoli, edullinen hinta ja erinomainen palvelu - ja siinä se nyt on ja aivan uutta vastaavana. Ei Salli, mutta hinta noin kuudesosa Sallin hinnasta (edit. pari tuntia myöhemmin;  D-insinööri korjasi, että oli se kuitenkin melkein kolmasosa Sallin hinnasta, kun tuoliin laitettiin pitempi putki, pienempi ristikko ja isommat pyörät, että kulkisi nukkamatollani sujuvasti). Tuoliin vaihdettiin vielä myyjän ehdotuksesta pienempi jalkaristikko, jotta se mahtuu kivutta ja kolhimatta työpöytieni alle.  Tikkauskoneella tuoli on säädetty korkealle, ompelukoneella lasken sen alemmaksi.  Tuolin myötä tikkauskone nostettiin ylös, leikkausalusta mahtuu hyvin koneen pöytätasolle, ja vihdoin voin leikata hyvässä asennossa. 


Ergonomiaa tämäkin, orava ruokatauolla, kuva D-insinöörin. Näyttää se ateriointi sujuvan noinkin.

PS 1. Mietin koko ajan, että jos laittaisinkin neljä tuollaista kapalevykappaletta suoraan seinään ruuvaamalla kiinni. Silloin voisin tuplata tuon suunnittelualueen. Ja voisihan siihen kiinnittää pieniä valmiita töitäkin.Pitänee odottaa, että D-insinööri toipuu ensin sen koukkulistan kiinnittämisestä. 

PS 2. Tykkään ihan hirveästi tuosta blokista, joka on suunnitteluseinällä. Tykkään siitä etenkin siksi, että haamuna taustalle muodostuu isoja ympyröitä. Näetkö sen?

Edit 21.2.2016 Huomasin vasta nyt, että tuossa suunnitteluseinäkuvassahan on kaksi blokkia vaihtaneet paikkaa. Iso ympyräkin näkyisi paremmin, jos ne olisivat oiken, Niin sokea sitä on omille tekemisilleen. 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kaaria

Kaarevat saumat eivät ole olleet minun kutsumukseni, vaikka niitä on blogeissa ja naamakirjan tilkkuryhmissä pyörinytkin. Näin oli siihen asti, kun näin kauneimmat kaaret Tejen blogissa. Ja siinä sitä sitten oltiin. Lapp-Elisa lähetti minulle pikapikaa viivaimen, ja sitten jo ajelin kaarevia linjoja näppärällä Quick Curver viivaimella. 


 Ensimmäistä lehdykkää ommellessani meinasin heittää jo koko homman sikseen ja laittaa viivaimen arpajaisvoitoksi.  Lehdykän sivuista tuli eri mittaiset. Erilaiset mitat paljastuivat siinä vaiheessa, kun trimmasin blokkia. Lehdykkää ei saanut millään keskelle.  Ratkominen vinoon leikatuissa reunoissa oli tarkkaa hommaa, mutta onneksi pahempia venymiä ei syntynyt. Mutta sitten kun sain juonesta kiinni ja pääsin vauhtiin, blokit syntyivätkin aika nopeasti.


Tein valkopohjaisen blokin ensin. Silitin kiltisti saumat ohjeen mukaan lehdykkään päin. Sitten jostain älyväläyksestä silitinkin toisen blokin saumavarat tummemman kankaan puolelle, eli pohjakankaaseen päin. Lehdyköitä yhdistäessäni keskellä olikin sitten aika möykky, oikea outokumpu.


Ohjeen kanssa lähdin merta edemmäs kalaan. Tilasin sen ison meren takaa, vaikka se olisi löytynyt Lapp-Elisaltakin. Tosin huomasin sen Elisabethin kaupassa vasta kun omani oli jo meren yli tulossa. Vähän harmitti, koska tuotteen hintaan nähden mittavat postituskulut olisivat jääneet kokonaan pois lahden yli tilattessa. 

Vain toinen tilkkuilija voi ymmärtää, miten onnelliseksi pienestäkin kangaspalasta voi tulla. Vaihdoimme Tejen kanssa kankaita ja hän oli piilottanut minulle lähtettämäänsä nippuun palasen ihanaa kilpikonnakangasta. Ihanaa, eikö?