Vyöryn jälkimainingit

Koko juttu lähti siitä, kun voitin HanneLisen blogiarvonnassa Studios-lehden. Oli se uskottava, työhuoneeni tarvitsi päivitystä. Saadakseni pieneen hyllyyni lisätilaa, roudasin pihamökistä vanhan kirjahyllyn eteiseen, johon kierrättäisin huushollimme kirjoja niin, että saisin kaipaamani väljyyttä ompelutarvikkeilleni. 

Huonekalujen kunnostusoperaatiot teen yleensä kesäaikaan ulkona. En ehtinyt ennen ilmojen kylmenemistä käsitellä kuin välihyllyn. Etenkin yläpinnan lakka hilseili pahasti ja siinä oli paljon kosteuden aiheuttamia laikkuja. Ei muuta kuin liinaa päälle peittämään pahimmat epäsiisteydet!

Pieleen meni. Liina näyttää ihan hyvälle, perhosjulistekin siirrettiin niin, että se on hyllyn keskellä, säästetyt lastenkirja sopivat hyllyyn hienosti. Mutta ei hyvä. Olosuhteet muuttuivat liinan alla. Innostuin lomaviikolla kuitenkin kunnostushommiin. Hioin ja hinkkasin, petsasin ja öljysin, vahasin ja puunasin - ja ta-daa!

Ei tätä voi liinan alle piilottaa, vaikka olisi kuinka hyvä liina. Hukkaanhan tuo urakka peittämällä menisi. Eli uusiksi meni liinanteko. Pari pikkuruista tilkkusta on nyt  työlistalla, kukkaruukun alle ja ehka toinenkin pieni toiselle nurkalle. 

Työhuoneeni hyllyn alaosasto on nyt varattu kahdelle rakkaudelleni, italian oppikirjoille ja käsityökirjoille. Keskimmäinen hylly on toistaikseksi tyhjä - millä ja miten sen täytän, on vielä harkinnassa.

Uudelle ja vanhalle leikkuualustalle teimme oman ripustuskoukun työhuoneeni oven taakse. Ovi on yleensä auki, joten alustat jäävät näkymättömiin, kun eivät ole käytössä. Uudessa alustassa on reikä valmiina, vanhaan painoin sen sähköporalla. Kun alustaa mainostettiin itsensä korjaavana, hiukan huolestutti, onko reikä mennyt aamuun mennessä umpeen.

Uusi alusta sopii täydellisesti pöydän päähän, eikä tarvitse pelätä pöytäliinan silpoutumista. (Ihana syysaurinko paistoi kauniisti pöydälle!) Alusta tuntui myös ensikäytössä hyvälle.

Nyt on aika keskittyä ompelemiseen. Ihan oikeasti etukäteen paperille suunnittelemani työ on tässä vaiheessa:

Tämän enempää en voi paljastaa, seuraavaksi näette tämän työn valmiina joskus ensi vuonna, sillä tämä on hys-hys-työ.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kangasostoksilla

Yhdeksi lomapäiväksi poistuimme kotoa mm. sukuloimaan, ja matkan varrelle osui näppärästi Wexlerin kangaskauppa Lahdessa. Tämä oli kolmas keikkani Wexlerille, eikä tyhjin käsin tarvinnut poistua sieltä tälläkään kertaa. Nyt on niin kova ompeluhinku päällä, siinä pelossa, että kangaslaatikon pohja alkaisi pilkottaa, päätin varautua. Ensisijainen tarpeeni oli hankkia mustavalkoisia kankaita peittoon, jota Keskimmäinen toivoi sänkynsä päälle torkkupeitoksi. Taustakankaaksi löysin mustanpuhuvaa punaista, kuvassa väri on todellista paljon heleämpi.

Pari kangasta kokoelmasta vielä uupuu, olisi kuitenkin pitänyt ottaa ainakin mustavalkoista barokkityylistä kangasta, jossa mustaa ja valkeaa oli suurinpiirtein yhtä paljon. Onneksi peitolla ei ole kiire ja ehdin hyvin etsiä vielä jotain vielä näiden lisäksi. 

Lisäksi poimin kangaspöydiltä joitakin herkkuja. Päällimmäinen vaalea kangas on Sinellistä, muut Wexleriltä. ( Ja oikeassa alakulmassa kuvaajan jalka, joka tunki myös kuvaan)

Sinellistä löysin myös isomman leikkuualusta, mallia Fiskars. Olen haikaillut isomman leikkuutilan perään jo pitkään, koska pöytäliinojani uhkaavat viiltohaavat. Leikkaan pitkän ruokapöytämme päässä, koska siinä on helppo kiertää puolelta toiselle eikä leikattavaa kangasta tarvitse käännellä. Pöydällä on yleensä kangasliina leikkuualustan alla enkä viitsi aina ottaa sitä pois. Leikkurin lipsahdukset alustan yli ovat liinoille tuhoisia.

Olen ollut ihan tyytyväinen vanhan tummanvihreän alustani laatuun, mutta ainakin hämärillä keleillä tummia kankaita leikatessa en millään meinaa erottaa kangasta alustasta viivaimen läpi katsottuna. Uuden alustan pinta on vaalea, miten käynee vaaleiden kankaiden leikkaamisen? 

Millainen lienee Fiskarsin alusta käytössä, selvinnee ajan kanssa. Pinnaltaan se on erilainen vanhaan verrattuna, hintaa oli aika paljon vähemmän kuin vihreällä isolla alustalla. Tämmöinenkö ihminen on, heti epäilyttää, jos joku on halvempaa, voiko se olla hyvä! Nyt lähden testaamaan sitä :D

Värijumi?

Suuri ja lämmin kiitos kassikommenteistanne! Ne kruunasivat oman onnistumisen mukavalla tavalla.

Lilat ja turkoosit kankaat ovat kai jumittuneet koneeni jalan alle. Eteiseen pihamökistä siirretty hylly kaipasi oikean kokoista liinaa päälleen. Olen ihastellut monessa kirjassa, lehdessä ja blogissa yksinkertaisia, kaitaleista ommeltuja liinoja. Tulihan tuohon vähän räsymattoefektiä, mutta väritys sopii hienosti tummanruskealle pinnalle.

Vapaa konetikkaus on minusta niin hauskaa, että kiemuroita syntyi tähänkin. Vasta kun kiemurtelin viimeisiä koukeroita pätkähti päähän, että olisihan tuota raidoitusta voinut toteuttaa tikkauksessakin. Olisin voinut raidoittaa pinnan erilaisilla tikkauskuvioilla. Jäipähän ainakin yksi idea johonkin seuraavaan työhön toteutettavaksi.

Todisteeksi siitä, etä varastoissani on muitakin kuin liloja ja turkooseja kankaita, Aurifilin BOM: Kymmenen blokkia on jo koossa, ja tämä oli kaikista blokeista helpoin. 

Vaikeustaso on vaihdellut paljon blokeissa. Odotan mielenkiinnolla kahta viimeistä blokkimallia ja toivon että niissä on käytetty vain muutamia kankaita. Ihan tilkkutyöksi meni nimittäin tämä blokki, sillä kakkara- ja rypälepalat on koottu vieläkin pienemmistä palasista ja nyt niitä kankaita ei enää ole. Jos näihin BOMeihin ensi vuonna innostun, varaan kankaita niin, että varmasti riittävät viimeiseekin blokkiin.

Neulerintamallakin tapahtuu. Sukkia pukkaa vauhdilla ja hiukan isompaakin neuletta. Valmiiksi olen saanut lenkkikaulaliinan. Pääsin testaamaan Tampereelta ostamiani pingotusalustoja - ne ovat loistavat! Suuri etu on se, että alustan saa tyrkättyä vaikka sohvan alle odottamaan neuleen kuivamista, eikä tarvitse pelätä astuvansa neulaan tai kompastuvansa silmukoihin. . 

Apukaulan virkaa toimittaa pihatuija!

Kassitusta

Venäjänkassi sai viimeisen tikkinsä. Kassikappaleiden suuntia miettiessäni lähdin merta edemmäs kalaan, sillä D-insinöörillä oli asiasta selvä mielipide, pystyyn. Eikä siinä auttanut päätä kallistella puoleen eikä toiseen. 

Kassien sisuksista en saa koskaan kunnollisia kuvia, joten tässä sisukset ennen vuorin kasaan ompelua. Omin käsin teki Tiinatei -merkki sai paikkansa taskun sivusta.

Tasku on vain toisella puolella ja se on jaettu kahtia sanakirja- ja kynä -osastoiksi.

Käyttäjän toivomuksesta kassi on varustettu myös pitkällä olkahihnalla, jonka tein irrotettavaksi. 

 

Keskiosan tikkasin kiemuroilla ja reunan kaitaleosuudet kierretikkauksella (vai miksikö tuota nyt nimittäisi?)

Viikko lomaa edessä, työhuone on kuorrutettu kankailla ja pää on täynnä ideoita, voisiko lomaa paremmin viettää?

Tilkkupintoja kassiin

D-insinööri ilmaisi toiveensa saada venäjänkirjoilleen kassi, joka olisi helppo napata matkaan tunnille lähtiessä. Vähän aikaa pyörittelin Marittalta saamaani karttakangasta, mutta kun sen karttakuvat ovat Ameriikan maalta, päätin olla puuttumatta maailmanpolittiikkaan ja jättää poliittiset julistukset niitä työkseen tehtailevien huoleksi. Tiedä sitten, olisiko siitä tullut uusi kriisi vai peräti ystävällismielinen rinnakkaiselo, jos olisin pykännyt venäjän kielen opiskelukassin Amerikan kartasta?

D-insinööri vinkkasi tykkäävänsä kesäkassini (joka on joutunut toimittamaan talvikassinkin virkaa)  väreistä, ja niinpä noukin silppukoristani kaikki turkoosit, vihreät ja lilat. Ja yllätyin taas, miten paljon pienestä silppukasasta saa tilkkupintaa. Kappaleiden koko on n. 40x35 cm.

 Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä koko kassi crazy-blokeista, mutta kun ensimmäiset blokit lipsahtivat hiukan liian isoiksi, ompelin reunoihin raitakaitaleet. Tulipa taas tiinateimäinen väritys, vaikka kuva onkin laittanut värejä hiukan uusin sävyihin.

Ja kun tuota kuvaa nyt tuijotan, mietin, pitäisikö kääntääkin nuo kappaleet vaakatasoon? Suunnitellut mittasuhteet kyllä muuttuvat, mutta...

Arpaisu

Studios -lehden arpaisuun ilmoittautui kolme lehdestä kiinnostunutta. Koska minulla ei ole kissaa (HanneLisen onnettarena oli kissa, joka arpoi lehden minulle!) eikä koiraa, lehmistä tai hevosista puhumattakaan, ja myyrätkin ovat toistaiseksi häipyneet pihalta, jouduin pähkäilemään arpaisumetodia hiukan pitempään. D-insinööristäkään ei ole tällä viikolla asiassa apua.

Metodiksi valikoitui pitkän suunnittelun ja perusteellisen harkinnan jälkeen arpakuutio. Määrittelin jokaiselle pistearvolle arvontaan osallistujat. Kun meiltä ei löytynyt kolmesivuista arpakuutiota, niin sovelsin perinteistä. Jokainen osallistuja sai kaksi pistearvoa. Fanfaarien soidessa (Tina Turner: In your wildest dreams) ja kuusipuiden paukkuessa uunissa sinkautin nopan pyörimään. Tadaa, tadaa! Voittaja on Paula SatunNainen-blogista! Onnittelut! 

Paula, laitatko osoitteesi sähköpostiini (tiinatei@luukku.com), niin ohjaan Vyöryn sinnepäin!

Väkkärän tähteet...

...vääntyivät pyramidiksi. Näin Anitan blogissa kahdesta neliöstä tehtyjä pussukoita, ja kun Väkkäräkassista jäi neljä kolmiota, niin päätin testata. Netistä löysin parikin tutoriaalia aiheesta, mutta loppujen lopuksi jouduin pähkäilemään ompelujärjestystä  ihan omin päin. Haluan sisäpuolenkin olevan siisti (=saumavarat piilossa), ja vuorin ompelu hierotti älynystyröitä enemmänkin. Mutta en joutunut purkamaan!

Vuoriksi testasin ohutta pöytäliinakerniä, jota löysin Kodin Ykkösestä kolmella eurolla metri. Kernin ompelu sujui ilman kommellluksia, testaan vielä pesemällä pussukan. Omiin pussukoihini olen välillä kaivannut kosteutta kestävää vuorta. 

Jos ihan tarkkoja ollaan, muoto ei ole pyramidin vaan kyseessä on säännöllinen nelitahokas, tetraedri (Lähde: Wikipedia, ihan itsekseni en tätä sentään keksinyt). Alakoulussa ollessani meille tarjottiin maitoa samanmuotoisesta pahvipakkauksesta, jossa oli yläkulmassa pillille reikä. Pillimehujakin taisi olla näissä kolmioissa? Tetrat oli pakattu  kuusikulmaiseen (vai kahdeksankulmaiseen?) laatikkoon, jossa oli muovinen kantokahva. Muistan kanniskelleeni barbien vaatteita ko. laatikossa. Muistaako kukaan muu tällaista maidon pakkaustapaa? Vai olenko nähnyt unta?

Lisäys 30.9.2013: Kantapään (vai vetoketjun pään) kautta opittua: Seuraavaan tetraedriin tulee  myös vetoketjun alapäähän lenksu tai vastaava, johon tarttua kiinni vetoketjua suljettaessa. Tulipahan taas todettua, että vasta käytössä toimivuus tulee ilmi.

Vyöry

Kaikki alkoi tästä: 

Voitin HanneLisen blogista Studios-lehden. Sen seurauksena katselin pikkuruista työhuonettani uusin silmin. Eihän missään sisustusratkaisuissa näy, että se on intohimoisen kässätyöläisen huone! (Paitsi tietysti niissä kaoottisista kangaskasoista sängyn päällä, lattialla tai työpöydällä). Jotain on pakko keksiä! Aluksi ehkä kirjahyllyyn purnukoita nauhoille ja napeille? Mutta mihin kirjat? Tyhjensin eteisaulan kirjahyllyistä kaksi kassillista kirpparille. Sitten laitoin tyhjentyneeseen tilaan ensin ne kirjat, jotka lojuivat siellä kirjarivien päällä. Tilaa huoneestani siirrettäville kirjoille jäi täsmälleen sanakirjarumilusten verran. Mutta sainpas vähän tilaa purnukoille!

Hyllyn toinen pää, alahyllyistä puhumattakaan, ovat vielä kirjoja täysi, eikä mitään paikkaa niille. Siispä roudasin pihamökistä vanhan kirjahyllyn eteiseen ulko-oven suuhun. Vähän meni ahtaaksi, mutta emme itse käytä tätä ovea juuri koskaan ja vieraat pysykööt hoikkina. 

Hain rautakaupasta pintakäsittelyaineet, ja ehdin käsitellä ainoan hyllylaudan ulkotiloissa (hiukan ätäkän tuoksuiset aineet) ennenkuin jäätävän kylmät säät tulivat. Siispä yläpinnassa olevien muutamien kosteuden aiheuttamien laikkujen päälle laitoin liinan ja kukkamaljakon. Kunnostus jatkukoon säiden lämmettyä. Eteisaulan hyllystä siirrän kaikki säästetyt lastenkirjat tähän (kunhan D-insinööri löytää hyllylle riittävän kestävät kannakkeet, nyt siinä on käsinveistetyt puutikut) ja sitten roudaan ammattikirjani työhuoneesta eteisaulaan. Sitten voin täyttää oman hyllyni - vaikka millä.

Hyllyä pihamökistä kaivaessani näin sinne aikoinaan haudatun lokerikon. Se on kotoisin edellisen työhuoneeni (siis leipätyöhuoneen) komerosta. Talo oli aikaisemmin ollut oppilasasuntolana, ja jokaiselle sairaanhoitajaoppilaalle oli komerossaan oma lokerikko. (Liekö tavoitteena ollut opettaa tulevat hoiturit yksityiselämänkin puolella järjestelmälliseen elämäntapaan?) Mittavan remontin uhatessa korjasimme talteen kaksi lokerikkoa ehkä parista sadasta vastaavasta. Mihin se toinen on joutunut, ei aavistusta, mutta tämä toinen löytyi vielä.

 

Laatikostolla on korkeutta noin 180 cm, leveyttä n. 40 cm ja syvyyttä 30 cm. Siinä on kuusitoista kokopuista laatikkoa. D-insinööri on jo muutaman kerran ollut laittamassa tätä juhannuskokkoon, mutta olen päässyt väliin. Tuon kummenpaa kuvaa en siitä saanut, se kun on siellä kaikkien muiden tarpeellisten tavaroiden keskellä. 

Mittanauha kourassa kuljin ympäri pientä työhuonettani - ja haa! Löysin yhden nurkan, johon laatikoston voisi sijoittaa. Täytyy sitä ennen neuvotella vastaavan mestarin (=D-insinöörin) kanssa yhdestä tiellä olevasta pistorasiasta. Laatikosto vaatii pientä siistimistä, siksi tätä projektia suunnitellaan huolella tuleva talvi ja mahdolliset kunnostustyöt aloitetaan kevään lämpimien koittaessa.Tai voisihan noita laatikoita ottaa sisälle yksi kerrallaan siistittäväksi. Vaikka yksi viikossa, tai joka toinen viikko...

Kun postauksen alussa mainittu lehti on kuvatunlaisen vyöryn saanut aikaan, laitan vahingon kiertämään. Joten jos haluat muutosta elämääsi, ilmoita kommetissa halustasi vastaanottaa Studios-lehti, niin ohjaan vyöryn suuntaasi. Jos halukkaita on useampi, niin arvon lehden saajan. Aikaa ilmoittautua vyöryn kohteeksi on tämän kuun loppuun.

Mukavaa viikonloppua kaikille!