Värijumi?

Suuri ja lämmin kiitos kassikommenteistanne! Ne kruunasivat oman onnistumisen mukavalla tavalla.

Lilat ja turkoosit kankaat ovat kai jumittuneet koneeni jalan alle. Eteiseen pihamökistä siirretty hylly kaipasi oikean kokoista liinaa päälleen. Olen ihastellut monessa kirjassa, lehdessä ja blogissa yksinkertaisia, kaitaleista ommeltuja liinoja. Tulihan tuohon vähän räsymattoefektiä, mutta väritys sopii hienosti tummanruskealle pinnalle.

Vapaa konetikkaus on minusta niin hauskaa, että kiemuroita syntyi tähänkin. Vasta kun kiemurtelin viimeisiä koukeroita pätkähti päähän, että olisihan tuota raidoitusta voinut toteuttaa tikkauksessakin. Olisin voinut raidoittaa pinnan erilaisilla tikkauskuvioilla. Jäipähän ainakin yksi idea johonkin seuraavaan työhön toteutettavaksi.

Todisteeksi siitä, etä varastoissani on muitakin kuin liloja ja turkooseja kankaita, Aurifilin BOM: Kymmenen blokkia on jo koossa, ja tämä oli kaikista blokeista helpoin. 

Vaikeustaso on vaihdellut paljon blokeissa. Odotan mielenkiinnolla kahta viimeistä blokkimallia ja toivon että niissä on käytetty vain muutamia kankaita. Ihan tilkkutyöksi meni nimittäin tämä blokki, sillä kakkara- ja rypälepalat on koottu vieläkin pienemmistä palasista ja nyt niitä kankaita ei enää ole. Jos näihin BOMeihin ensi vuonna innostun, varaan kankaita niin, että varmasti riittävät viimeiseekin blokkiin.

Neulerintamallakin tapahtuu. Sukkia pukkaa vauhdilla ja hiukan isompaakin neuletta. Valmiiksi olen saanut lenkkikaulaliinan. Pääsin testaamaan Tampereelta ostamiani pingotusalustoja - ne ovat loistavat! Suuri etu on se, että alustan saa tyrkättyä vaikka sohvan alle odottamaan neuleen kuivamista, eikä tarvitse pelätä astuvansa neulaan tai kompastuvansa silmukoihin. . 

Apukaulan virkaa toimittaa pihatuija!