Kuinkas sitten kävikään? Taas?

Vietimme Tilkkutaiturin Tyttären kanssa päivän mittaisen Akkain A-luokan loman. Hyvin harkittu ja suunniteltu matka suuntautui Jokioisille, Forssaan ja Humppilaan. Pääkohde oli tietenkin Finn Quiltin valtakunnallinen tilkkutyönäyttely. Oi, mitä ihanuuksia ja taidonnäytteitä! Pelkkää haltioitumista ja hurmioitumista koko kierros!! Kyllä Suomesta löytyy taitavia tekijöitä. Toivottavasti näyttely saa julkisuutta ihan valtakunnan tasollakin (vai onko jo mahdollisesti saanut?) Näyttelyssä tuli hienosti esiin, että tilkkuilun  alle mahtuu todella monenlaista näkemystä, tekniikkaa ja työtapaa.

Valokuvia tallentui muistikortille 173, joten vielä kotonakin voin palata näyttelymuistoihin. Paperikuva-aikaan olisi joutunut miettimään todella tarkkaan, mistä haluaa muiston mukaansa. En kuitenkaan halua laittaa tähän postaukseen yhtään kuvaa näyttelytöistä, koska en halua nostaa mitään työtä ylitse muiden. Kaikkien eteen on varmasti tehty töitä ja jokaisesta löytyi jotain opittavaa.

Kierroksemme itse asiassa alkoi ensimmäiseksi Kankaiselta. Järkivalinta, koska epäilimme ryhmämatkalaisten pöllähtävän sinne näyttelyssä käynnin jälkeen. Näin ilmeisesti oli, koska saimme shoppailla melkein kahdestaan Kankaisen kauniin runsauden keskellä. Sieltä hurruttelimme kevyessä kesäsateessa Jokioisiin ja näyttelyn jälkeen palasimme Forssaan lounaalle aivan ihanaan Ravintola Köökkiin. Paikkavalinnan teimme pelkästään herttaisen nimen perusteella. Emmekä pettyneet! Ravintola oli viehättävällä ja rauhallisella puutalokadulla.  Ruoka ja palvelu olivat loistavaa, suosittelen lämpimästi. Söin kantarelleilla täytettyjä savoijinkaalikääryleitä - todella herkullisia, ja annos oli mittava. Tilkkutaiturin Tytär urakoi kuhaa kukkakaalirisoton kera, pääsin maistamaan - ja maistoin parasta koskaan syömääni kuhaa. Vatsat pinkeinä ja horjuvin säärin (jälkiruoka ei yksinkertaisesti enää kupuihimme mahtunut, vaikka tarjoilija houkuttelevia vaihtoehtoja esittelikin) suuntasimme Tilkkutexiin irrottautumaan viimeisistäkin rahoistamme.  Ja onnistuimme siinä. Ajoitus meni taaskin kohdalleen. Juuri ennen tuloamme sieltä oli poistunut 30 hengen Jokioisilta tullut ryhmä ja olimme pitkään ainoat asiakkaat.

Eihän minun pitänyt ostaa oikeastaan mitään? Vastahan minä Mikkelistä ostin kankaita enkä ole edes ehtinyt konetta pöydälle nostaa. Mutta kun Kankainen ja Tilkkutex ovat kuin karkkikauppoja!

Ja tässä järkiperustelut:
- kesällä on kerättävä kaikenlaista piiiitkän talven varalle (mustikoita, mansikoita, vaapukoita, puolukoita, sieniä, kankaita)
- kun kerran matkustan melkein 300 km, on halvempaa ostaa paljon kerralla kuin käydä siellä joka viikko
- pitkän matkan takia pitää myös varautua mahdollisiin tarpeisiin, ikinä ei tiedä, minkälaista kangasta voi tulevaisuudessa tarvita
- ilmastonmuutoksen kannalta on parempi, että käyn siellä esim. kaksi kertaa vuodessa kuin että hyppäisin siellä esim. kuukausittain (maailma pelastuu)
- jos kävisin siellä kerran kuukaudessa, minulta menisi pelkkiin matkoihin aikaa 96 tuntia. Jos käyn kaksi kertaa vuodessa, matkoihin menee aikaa vain 16 tuntia, joten minulle jää 80 tuntia aikaa ommella
-lainaan aikaisempaa postausta kommentoinutta: kankaita voi kerätä ja ihailla niinkuin postimerkkejä.

Ainoa haittapuoli nyt on se, että pää on täynnä ideoita, kaappi täynnä kankaita, mutta päivät täynnä marjastamista, halkojen liiteriin lappamista ja kaiken maailman (pakollisia?) juttuja sekä kohta leipätyötäkin, enkä minä ehdi ompelemaan. Argh!! Ja vielä isompi ARGH! Enpä ole ennen heinäkuussa odottanut pitkiä ja pimeitä syysiltoja.