Neulomuksia (Suutarin lapset ry)

Olen tikutellut sukkia pari talvea muiden tarpeisiin, mutta tänä syksynä heräsin siihen, että omat varpaanlämmittimet olivat jo ihan hiulaksi huvenneet päkiöiden alta ja kantapäistä. Reissussa mukana olleet sukkani (mutta ei siellä juurikaan edistyneet) valmistuivat vihdoin. Lankana seiskaveikkaa, valmiiksi raidoitettua. Malli: Sukkien karvalakkimalli, siis ihan perussukka.

Ostin alkusyksystä takkiliikkeen lopetuksesta uuden villakangastakin, kirkkaanpunaisen. Koko talosta ei löytynyt yhtään sen väreihin soveltuvaa kaulahuivia ensimmäisinä pakkasaamuina. Joten ei muuta kuin lankakauppaan ja puikot kouraan. Alku oli tosi takkuinen, eikä tuo kovin sujuvasti etene vieläkään. Mallineule on turkkilaista neulosta, jonka bongasin työkaverini huivista. Kuulosti helpolle, kaksi yhteen ja langankierto molemmilla kerroksilla. Mutta langankierron poimiminen seuraavalla kerroksella puikolle ei ollutkaan niin helppoa. Koukkasin sitten langankierron takakautta ja se vähän helpotti. Lankana on todella pehmeä alpakkalanka, joten seuraavaksi karkasi liukkalta puikoita silmukoita, ja niiden poimiminen olikin Mission impossible. Purin. Etsin mittavasta lehtiläjästä ja netistä uutta mallineuletta, sellaista, mitä voisi neuloa telkkaria katellessa, ja missä ei juuri tarvisisi silmukoita laskea. Kokeilin yhtä. Purin. Kokeilin toista. Purin.

Palasin takaisin turkkilaiseen, nyt vaihdoin bambupuikot, ja silmukat pysyivät puikoillaan. Tykkään neulepinnasta, neulos on kuohkeaa, mutta ei etene takakautta koukatuista langankierroista huolimatta kovinkaan vauhdilla, ja silmät pitää pitää aika tarkkaan neuleessa. Yksi silmukan pudotus tapahtui, silmukkaa en saanut ihan neuleen mukaisesti poimittua, joten siinä kohtaa on hiukan isompi reikä, mutta en nyt välitä. Jos joku haluaa virheet neuleesta etsiä, voi sen tehdä, mutta en anna sen nyt haitata. Oma silmähän ne poimii sieltä automaattisesti. Runttaan sitten valmiin huivin niin monimuotoisesti kaulani ympärille, ettei siinä pienet poikkeamat  näy.