Viimeiset villahousut (ja ehkä talviturkkikin)

Olen tehnyt tuttavuutta hahtuvan kanssa ja puikotellut puoli tusinaa hahtuvavaippapöksyjä tilaustyönä. En ollut koskaan aikaisemmin hahtuvasta mitään neulonut ja hiukan hirvitti tarttua kevyeen ja helposti katkeavaan villakuituun. Lankamyyjä sanoikin, että jos jollakulla on todella tiukka neulekäsiala, hän ohjaa harjoittelemaan löysempää neulomista hahtuvalla. Lanka katkesi kuitenkin vain ehkä alle 10 kertaa koko satsin aikana, ja silloinkin oli syynä se, että hahtuvakiekko oli juuttunut sohvan jalan taakse tai tarttunut neulekorin ripoihin. Resorit on neulottu merinovillasta.

Kaikki nämä pöksyt tulivat kahdesta hahtuvakiekosta. Myyjä sanoi, että niistä saisin ehkä neljät pöksyt. Lankaa on jäljellä vielä ainakin yksiin, ehkä kaksiinkin pöksyihin.

Olen säilyttänyt tilkkutyöviivaimiani ompelupöytäni (joka on ihan tavallinen kirjoituspöytä) laatikossa, ja sen alimmaisen kaivaminen on aina vähän hankalaa. Esittelin Amazonin sivuilta D-insinöörille viivaintelineitä - ja vihje meni perille. 

D-insinööri tarttui lankkuun ja sahaan , ja tuloksena on seinäteline viivaimilleni. Minä avitin ehostamisessa eli sudin maalia lankun kylkeen. 

Lankku kiinnitettiin työhuoneeni oven taakse leikkuualustojeni yläpuolelle. D-insinööri halusi jättää kunnolla väliä alustoihin, keksin kuulemma vielä joku päivä ruuvata koukkuja telineen alapintaan ripustaakseni niihin jotain tarpeellista. Mistähän se tuon sai päähänsä? D-insinöörin tarkkuudella teline on suunniteltu niin, että viivaimeni mahtuvat siihen tietyssä järjestyksessä. Tuleville ei ole kyllä enää tilaa, mutta onneksi yläpuolelle mahtuu tarvittaessa toinen teline :D.

Niin, se talviturkki. Sen olen suunnitellut heittäväni tänään. Perheen miesväki ehti eilen, ja se käy vähän luonnon päälle. Edellinen kunnon ennätykseni on vuodelta 1976, jolloin kävin uimassa viikkoa ennen äitienpäivää jäiden seassa. Olisihan tuo aika jo uudistaa. Apua, nyt se sitten kai pitää tehdä, kun tuli tännekin kirjattua!