Kulkuri löysi kotiin

Edellisessä Globetrotting-postauksen kommenteissa minulta kysyttiin, onko peitolla nimi ja mihin se päätyy. Peiton suunnittelija Pat Sloan on antanut peitolle tuon maailmanmatkaajanimen, oletettavasti, koska peiton blokit on nimetty eri puolilla maailmaa olevien suurkaupunkien mukaan. Matka alkoi Washingtonista ja reissaaja poikkeili vaikka missä. Mutta nyt on peitto löytänyt kotinsa ja saanut ihan oman nimen.

En peittoa aloittaessani ja sinivalkoista väristystä valitessani ajatellut vielä sen tulevaa kotia. Mutta jossain puolessa välissä matkaa tiesin sen päätepisteen. 

Se päätyisi saunakamariin torkkupeitoksi. Kun saunanlämmittäjä aloittaa työnsä, kamari on aika viileä. Kaminan lämpenemistä odotellessa saunalämmittäjä voi kääriytyä peiton alle pysyäkseen lämpimänä. 

Ensin ajattelin tehdä nimilapun Eurokankaassa kauan sitten kohdalle sattuneesta kankaasta. Mutta kun taustakankaan valkoinen on todella valkoinen, nimilappujen kellertävä väri näytti ihan likaiselle valkoisen rinnalla. 

Siksi tein lapun valkoisesta kankaasta, jonka kanttasin samalla kankaalla, millä peitto on kantattu. Halusin säilyttää jotain peiton alkuperäisestä nimestä, mutta globetrotting taipuu huonosti täkäläiseen murteeseen, joten peitosta tuli Kulkuri. 

Kulkuri on tullut kotiinsa.

Uuden vuoden vanhat värit

Isot kiitokset upeista kommenteistanne! Yksi bloggaamisen ihanuuksia onkin iloita yhdessä onnistumista.  Peiton nimeämiseen ja sijoitukseen palaan vielä, kunhan pääsen kuvaamaan päivänvalossa.

Tästä vuodesta on kohta kuukausi kulunut, mutta vasta nyt sain tämän vuoden kalenterini kannet työn alle. (Käytän edelleen "paperista" kalenteria, sähköisen kalenterin väliin kun ei voi työntää kaikkia tarpeellisia lappusia.) Työ eteni aika hitaasti, koska olin pitkin matkaa sitä mieltä, ettei tästä tule sellaista kuin olin ajatellut. No, ei ehkä tule sellaista, mutta tulee jotain muuta. 

Tänään sain pinnan tikattua kiinni flanelliin. Suunnittelin vapaata tikkausta, mutta jostain syystä en saa vaihtuvaväristä Gutermannin Sulkya taipumaan vapaaseen tikkaukseen. Lanka katkeaa juuri kun on hyvä draivi päällä, ei auta neulanvaihto, ei langankiristyksen säätö eivätkä muutkaan tuntemani temput. En viitsinyt jatkaa kiukuttelua langan kanssa ja tikkasin sitten ihan suoria viivoja, reunaan tein koristetikin. 

Värit edelleen lemppareitani, turkoosia ja lilaa. Tätä kun pitää jaksaa katsella joka päivä, tai ainakin joka arkipäivä. Harmi vain, etten saa koskaan näihin turkoosi/lila-töitteni kuviin värejä sellaisiksi kuin ne oikeasti ovat. 

Tarjalle tervetuloa lukijakseni!

Valmista!

Globetrotting-peitto on nimilappua vaille valmis. Kangastussini oli niin kuivunut, ettei siitä irronnut enää mitään, lappu tulee kun ehdin kauppaan kynää ostamaan. Viimeiset ompeleet kanttiin ompelin tänä aamuna. Sen jälkeen löytyi vielä joitakin päättelemättömiä langanpätkiä, jotka solmin ja pujotin peiton sisään. 

Raidallinen taustakangas on ommeltu "korinpohjaksi". Ensin suunnittelin, että kaikki palat olisivat samankokoisia ja "kohtaamiskohta" tulisi keskelle. Mutta sitten tajusin, että keskittäminen voi olla aika haasteellista, etenkin kun raidatkin olisi kiva saada reunojen suuntaisiksi. Vaikka tuskin koskaan enää laitan raidallista taustakangasta, mielestäni tämä onnistui hyvin. Jos ihan tarkkaan katsoo reunoja, kangas ei ole täysin suorassa, mutta kelpaa minulle.

Tikkaukset näkyvät kuvassa tai sitten eivät (kuvaa klikkaamalla vähän paremmin). 

Tämä peitto oli monessa suhteessa tikkauskoulu. Opin lainaamastani tikkaussuunnitelmasta monenlaisia kuvioniksejä ja pintojen täyttömahdollisuuksia. Alemmassa kuvassa on (jos näkyy) mielestäni koko peiton kaunein tikkauskuvio. Se on tikattu blokkiin, joka näkyy kolmannessa kuvassa oikealla (blokki, jossa on neljä pin wheeliä). 

Reunakantiksi valitsin melkein yksivärisen sinisen. Sovittelin aika monenlaisia kankaita, mutta peitossa on niin paljon eloa, etten kaivannut sitä enää reunaan. Kantin viimeisen reunan ompelin entiseen tapaani käsin. 

Uusi työ on jo koneen paininjalan alla. Mutta ennen sen jatkamista käyn vähän sujuttelemassa suksilla. 

Kokoelma laajenee

Menin Lahdessa Alestaloon ostamaan kankaita tämän vuoden mysteeripeittoon, mutta en löytänyt. Nämä löysin.

Ranskalaista puuvillaa, leveys 160 cm, metrihinta muistaakseni n. 12 €. Pestessä ei tullut muita vaurioita kuin napakat linkousrypyt, jotka kyllä oikenivat höyryllä. (Vain vaalea ja pilkullinen kangas on silitetty). Itse tykkään näistä eniten tuosta vaaleapohjaisesta, jota varten on jo suunnitelmiakin.

Menin omassa kaupungissa ostamaan harmaata vetoketjua hameeseen, jonka oma vetoketju hajosi joulun jälkeen. Kumman heikkoja ketjuja laittavat vaatteisiin, kyseessä oli ihan suomalainen vaate. Löysin vetoketjun ja nämä.

Meidän oman kaupungin kangaskaupassa  Fassetin ja Butlerin kankaita! Luulin näkeväni väärin, etenkin kun metrihinta oli pari euroa halvempi kuin yleensä näkemäni. Ei näitä sinne voinut jättää, kun joku voi ostaa ne pois ennen kuin ehdin suunnitella, mihin ne  sijoitan. 

Menin Signorinan kangaskauppaan netissä. Siellä oli 25 % alennus Amy Butlerin kankaista. Löysin nämä.

Isokuvioiset kankaat on varattu joskus tehtävän tilkkupeiton taustakankaiksi, siksi otin niitä vähän reilummin. Raidallinen sijoittuu todennäköisesti kassiin tai pussukkaan. 

Tai sitten nämä kaikki jäävät keräilykokoelmaani.

Kuva on jonkun kankaita valmistavan yrityksen fb-sivuilta,
 valitettavasti en enää muista, minkä.

 Edit. n. neljä tuntia myöhemmin: Hauska sattuma, tuo viimeinen kuva pöllähti Tilkkutyöläisten fb-sivuille pari tuntia postaukseni jälkeen, mutta siinäkään ei ollut mainittu alkuperäistä lähdettä. Kenenkähän kankaita mainostamme?

Kuitenkin

Vaikka olin viime syksynä aika kyllästynyt BOMeihin, etenkin Aurifilin kummallisiin, tein kuitenkin ensimmäisen Pat Sloanin Mystery-blokin. Saman suunnittelijan Globetrotting-peitto oli mielestäni ihan kohtuullinen, vaikka se ei edustakaan minulle varsinaista käsitystäni Tilkkupeitosta.

Olin jo menossa kangaskauppaan Patin ostoslistan kanssa (tai oikeastaan kävinkin, mutten löytänyt mitään - tai jos totta puhutaan, niin löysin, mutten tähän työhön - ehkä), mutta sitten kun vilkaisin kangasvarastojani, päätin, että jokaisen - tai ainakin melkein jokaisen - kankaanpalan on löydyttävä kotoa. 

Down by the Boardwalk

Koskaan ennen en ole vielä tehnyt Lentävää hanhea tällä tekniikalla, mutta näyttää se sujuvan näinkin.

Ensimmäisistä työvaiheista en ehtinyt ottaa kuvaa. Onkohan tällä tekniikalla joku nimi?

Kiemuroita

Edellisessä postauksessa kerroin Globetrotting-peiton tikkaamisesta. Sitä on todellakin tehty Seuraavaksi soitankin hierojalle, jotta saisin pääni kääntymään ja olkapäät laskeutumaan korvista alemmas. Ei muuten mitään hätää, mutta en tahdo kuulla enää mitään, kun hartiat estävät ääniaaltojen kulun korviini. Tikkauskuviot kähvelsin peiton suunnittelijan Pat Sloanin fb-sivuilta, jonne joku näppärä henkilö oli oman tikkaussuunnitelmansa laittanut.

En ole aikaisemmin suhtautunut tikkaamiseen näin vakavasti (no, ehkä vähän Ruusupuskapeitossa, kun pääsin kokeilemaan Pfaffin tikkauskonetta). Ja tämä Globetrottingin tikkaussessio oli samalla myös melkoinen oppimissessio. Sain paljon ideoita, mm. miten tikkauksella voi muuttaa tilkkupinnan ulkonäköä...

... tai saada mitään sanomattomaan pintaan eloa, kuten alla olevassa kuvassa tylsään välikaitaleeseen  tikatut "lentävät hanhet" osoittavat.

Ihan kaikki kuviot eivät ole just kohdallaan, vaan enemmän tai vähemmän vinksahtaneita mahtuu joukkoon monta. Suorat tikkaukset eivät ole aina suoria, tikkien pituus vaihtelee tilanteen mukaan ym. käsityön leiman antavia tekijöitä löytyy ihan riittävästi.

Mutta tyytyväinen olen suoritukseeni. Ja myös siihen, että meillä taas voi syödä ruokapöydässä. Tikkausrupeamani valtasi pöydän viikoksi, se kun on meillä ainoa paikka, jossa on ko. puuhalle riittävästi tilaa.

Taustakankaaksi löysin Eurokankaan palalaarista siniraitaista puuvillaa, ainoa järkevältä vaikuttava vaihtoehto koko kaupungin  kangaskaupoista (3 kpl). Hyvä laatu ja kaunis, mutta ei tasaraitaa enää koskaan taustakankaaksi. Tilkkupinnan asettelu suoraan suhteessa raitoihin oli aika ison säätämisen takana, pientä heittoa on siitä huolimatta. Tilkkupinnalla suorana kulkevat kuviot eivät aina kuljekaan taustassa raitojen mukaan. Oppirahat on näköjään maksettava aina.

Ylälangan katkeilu kiristi välillä ompelijan pinnaa, mutta kiitos ompelevan ompelukonekauppiaani, Kouvolan Konetikin Marjan ehdotuksen, ylälanka hyppäsi Kivi-tuikkukuppiin ja pudotettiin lattialle. Mikä lie taika, mutta auttoi. Lankana on Aurifilin tikkauslanka, joka on aikaisemmin kulkenut koneessa vaivatta. Liekö hiukan normaalia paksumpi vanut aikaansaanut langan ajoittaisen takkuilun? Tuntuu usein, että tikkauksen onnistumiseen vaikuttavia palikoita on niin monta, että on loppujen lopuksi vaikea sanoa, mikä lopulta on syynä ja mikä  auttaa.

Nyt urakka on valmis ja peitto odottaa vain reunakanttia.

Joulun lahjuksia ja välipäivien puuhia

Joulupukki oli huomioinut harrastukseni (lue: intohimoni) ja muistanut minua teemaan sopivilla lahjoilla. 500 tilkkutäkin kuvaa; siinä on haastetta loppuelämäksi. Suuri osa sellaisia, mihin taitoni eivät taatusti tule koskaan riittämään, mutta virikkeinä loistavia. Tässä riittää selailtavaa pitkäksi aikaa.

Ystäväni Tilkkutaiturin tytär yllätti hauskalla ja erittäin hyödyllisellä  jääskrapakintaalla. 

Skrapan varsi pujotetaan kintaan päässä olevasta aukosta kintaan sisään, sitten ei muuta kuin käsi kintaaseen ja varresta kiinni. Käsi pysyy lämpimänä kintaan suojissa, sillä vuori on fleeceä. Tästä riitti hauskaa aattoillaksi. Ja voin vain kuvitella ammattikoulun auto-osaston poikien kateelliset ilmeet, kun tätä lurex-kinnastani heiluttelen =D (autopaikkani työmaalla on ihan auto-osaston kupeessa).

Käsityörintamalla on joulun aikana liikuttu lähinnä puikkojen parissa. Globetrotting-peittoa olen tikannut silloin kun on huvittanut, ja aika hyvin on huvittanut. Peiton suunnittelijan Pat Sloanin fb-sivuilla joku ystävällinen kanssaompelija esitteli peitolle tekemänsä tikkaussuunnitelman, ja minä röyhkeästi hyödynsin hänen suunnitelmaansa. Ihan yksi-yhteen ei tikkaukseni tule lainatun suunnitelman kanssa olemaan, sillä joissakin kohdissa keksin parempiakin kuvioita. Hiukan on ollut säätämistä lankojen kanssa, ylälanka tuppasi katkeilemaan säännöllisin välein, mutta nyt tuntuu taas luistavan erinäisten neulanvaihtojen ja lankarullan paikan etsimisen jälkeen. Lankarulla on nyt lattialla Iittalan Kivi-tuikussa ja hyvin kulkee - ainakin toistaiseksi.

Alkaneen vuoden kalenteriinkin pitäisi saada uudet kannet. Edellisillä kansilla on menty jo kaksi vuotta, ja kulmista alkaa vuorina oleva vaaleanpunainen flanelli kuultaa jo pahasti läpi. Ideat sen suhteen tuntuvat nyt vain olevan vähän hakusessa. Eiköhän niitäkin löydy, kunhan vuosi pääsee kunnolla vauhtiin. 

Mukavaa vuotta 2015 kaikille lukijoilleni ja iloisia ompeluksia!