Minne matka?

Pitkään valmiina ollut tilkkupinta taipui vihdoin leikkualustan ja viivainten kuljetusvälineeksi. Kassiin mahtuu myös tikkausalusta, kun siitä irrottaa jalat. Jaloille on pieni sisätasku kassin vuorissa.

Alkuperäinen suunnitelma oli tikkauskurssin innoittamana tikata jokainen blokki eri tavalla.  Homman pitkittyessä mielikuvitus kutistui, ja samoja kuvioita tikkautui useampaan blokkiin.  Tilkkupinta on tikattu kovikehuopaan, josta tikkaukset näkyvät vähän paremmin kuin tilkkupinnasta, vaikka kuva onkin huono. 

Tästä simpukkakuviosta tuli lempparini tässä työssä. Sitä oli kiva tehdä, ja kuviokin alkoi suostua tikkaajan ajatuksen mukaisesti.

Aloitin tikkaamisen lilalla langalla, mutta se loppuikin kesken. Jatkoin turkoosilla, ja se näytti huomattavasti paremmalle lilaa taustaa vasten kuin lila lanka turkoosia taustaa vasten. Aika kummallista?

Sivuvalossa tikkaukset erottuvat tilkkupinnasta vähän paremmin.
Kassi kiinnittyy isolla napilla ja lenksulla.

Mihinkähän kassia sisuksineen kuljettelisin?

(Blogini käyttäytyy kummallisesti: Joskus sinne yrittäessäni en pääse sinne, vaan esiin pomppaa Tilkkusatu - sivu? Muutaman yrityksen jälkeen pääsen omaani, mutta ilmiö on vähän pelottava. Onko muilla samoja kokemuksia? Onko vaivaan lääkettä?)

Meno-paluu

Mukavuusalueelta poistuminen (= ruskea taustakangas, jonka jotkut näkivät/näkevät harmaana, todennäköisesti kuvausteknisistä syistä) tuotti torkkupeiton pikkuveljelle (siltä varalta, että miehen ikään ehtineellä sattuisi joskus luita kolottamaan). Ompeluprosessin alkua on kuvattu täällä.

Isoja (5 x 10 tuumaa) hanhia asettelin ensin samaan suntaan, mutta sitten pyöräytin joka toisen rivin toiseen suuntaan. Peiton nimi syntyi tuosta pyöräytyksestä: Meno-paluu.

Värejä hain Afrikka-teemasta, jotka liityvät peiton saajaan, itse en ihan koe tavoittaneeni teeman ideaa. Ne ovat nyt, mitkä ovat.

Tikkausten suhteen minulla oli villejä ideoita, jotka rauhoittuivat sitten suoriksi poikittaisiksi tikkauksiksi, väli noin tuuma. Kurssin käyneenä vapaatikkaajana olisinhan jotakin muutakin voinut tuohon kirjailla, mutta aikataulukin vaikutti tikkauksen valintaan. Idean lähtökohtana ollut In the Clouds - peitto oli tikattu jotenkin samantapaisesti, vaikkakin huomattavasti tiheämpään.

Viisi metriä ruskeaa kangasta riitti, kun täydensin taustaa väripalkilla. Pitkittäiset taitokset näkyvät sivuvalossa tosi pahasti :(

Peitto jäi mittaamatta ennen postiin nakkaamista. Muistelen, että n. 130 x 185 cm. Tyytyväinen olen tulokseen, toivottavasti saajakin. Välissä on puuvillavanu.

(Pakettiin lähti myös muutama rasiallinen Paxeja, näillä on ollut ratkaiseva merkitys suhteemme alussa. Kun veljeni vastasyntyneenä oli tuotu sairaalasta kotiin, äitini oli löytänyt vauvan suusta kolme Pax-pastillia. Tuore iso-sisko oli pitänyt huolen, että uusi tulokaskin saa osansa.) 

Kuva Fazerin sivuilta

Pöllötesti ja testipöllö

Minulta kyseltiin, tekisinkö tilkuista pöllötyynyn. Craftsylta löysin pöllön paper piecing-ohjeen. Pöllötyynyn tilaaja tulee itse valitsemaan kankaat tyynyynsä, mutta päätin tehdä testipöllön malliksi (ja samalla testata, pystynkö oikeasti tähän).

Kynnet ensin ajattelin jättää pois, mutta ne syntyivätkin sitten helposti. Nappisilmät on vielä ompelematta kiinni, ompelen ne sitten kun olen tikannut työn, samalla saan vahvikkeen nappien alle. Blokin koko on 25 x 25 cm. 

Vähän meni pöllötestin puolelle. Blokki koostui viidestä eri osasta, ja siinä vaiheessa, kun niiden yhdistäminen tuli ajankohtaiseksi, tulikin tenkkapoo. Pitääkö lisätä saumavarat vai ei? Apu löytyi nopeasti; fb:n Tilkusta asiaa -ryhmästä vastaus tuli muutamassa minuutissa, ja pääsin jatkamaan työtä. Kiitokset avusta!

Samalla tajusin, että lintupeiton blokkeihin en laittanut saumavaroja, mutta se ei näy siellä, koska kaikki toisiinsa liitettävät osat ovat suoria, eikä kohdistettavia kulmia tms. sellaista ollut. Linnuillani on nyt ohjetta lyhyemmät jalat, mutta eivät näytä siitä kärsivän.

Bionic Gear Bag

Mitä isot edellä, sitä jne. Pitihän se minunkin tehdä. Jenkkiläisillä sivuilla on pyörinyt Bionic Gear Bag ja ohjeen löysin Craftsylta. Ja tein samantien kaksi, toisen kaverille, toisen itselle. Päällikankaat laitoin erisuuntiin, että erotamme omamme, kun yhdessä ompelemme (mikäli muistamme kumpi on kumman). Näihinhän voi piilottaa vaikka mitä, mutta juuri näiden Bionic Gear Bagien tarkoitus on kuljettaa ompelutarvikkeita tilkkukursseille. (Kangaskin antaa ehkä viitteitä siitä)

Sisuksissa on neljä vetoketjullista taskua, niiden väleissäkin on säilytystilaa ja etuosa aukeaa "tarjottimeksi", johon voi ompelun ajaksi ottaa taskuista esineitä helpommin saavutettaviksi.

Tein jokaisen taskun eriväriseksi käyttäen samoja värejä kuin päällikankaassa. Ja taskujen vuorikankaat ovat samoissa sävyissä, mutta kirjavia. 

Ompelu ei ollut niin monimutkaista kuin mitä etukäteen kuvittelin . Ohjeita oli kokonaista 36 sivua (ei kannata tulostaa, suurin osa on jutustelua homman etenemisestä) ja youtubesta löytyi pari videota ohjeita tukemaan. Näitä oli niin hauska tehdä, että eivät varmasti jää viimeisiksi. Seuraava on ehkä kaikenmaailman piuhoille ja latureille, joita ilman nykymaailmassa ei näytä tulevan toimeen. 

Pussukan leveys on 26 cm ja pohjan leveys n 13 cm.

(Kaveri sai pussukkansa nimipäivälahjaksi, ja joka taskuun piilotin jonkun samanvärisen herkun, keltaiseen sitruunalakun, punaiseen punaisen Royal-suklaan jne.)

Minejä

Työpaikkani lastenhoitoluokan harjoitusvauvat ovat olleet pitkään paljain varpain, koska niille sopivia (siis riittävän pieniä) vauvasukkia ei kaupoista löytynyt. Siis puikot heilumaan, ja yhdeksän paria minisukkia valmistui sukkelasti. Lankana on Novitan Ipana (100 %:nen vauvalanka, sanoo Novitan tiedote, siis 100 % akryyli). Silmukoita yhdella puikolla kuusi, puikot 2,5.

Nyt ei varpaat enää palele!

Uusi tuttavuus

Suunnistaessani kohti Prisman maitohyllyä täydentääkseni viikonloppuna huvenneita varastoja tein mutkan lehtihyllyn ohitse. Uusit tuttavuus, Love Patchwork & Quilting työntyi ihan väkisin koriini. Uusi, iloinen tuttavuus ensi selaamisella, ja suhde vain parani toisella katselulla. Löysin ainakin kolme peittoa + muutaman pikkutyön, mitkä voisin hyvinkin tehdä. Lehden kylkiäisenä oli "kirja" (a book), jossa on paper piecing -blokkeja aiheena kevätsiivous. 

Hirsimökkejä lempiväreissä

Hirsimökkipinta lempiväreissäni  valmistui jo aikaisemmin keväällä, mutta on odotellut aikaa parempaa jatkotyöstämiselle. Olin tekemässä tästä kuljetinta leikkuu- ja tikkausalustalle Päivölän kurssin varten, mutta en ehtinyt saada sitä valmiiksi. Kun uusia kursseja on nyt tiedossa, kuljettimelle tulee olemaan käyttöä. On ehkä viisasta laittaa tilkkupinta siihen kuntoon, että siinä voisi jotain kanniskella. Seuraavaksi on ohjelmassa siis tikkaamista.

Tilkkupinnan koko on 68 x 113 cm.

Uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa!

Vauvakassi

Työkaverini pyysi tekemään lastenrattaisiin kiinnitettävän kassin suurinpiirtein samalla mallilla kun oma kirjava kassini on, mutta muutamalla lisämausteella. 

Kankaaksi löytyi Lapp-Elisalta aivan ihana Farm Friends, johon tilaajan toivomuksesta yhdistin mustaa. (Kassin pitää olla myöskin miehen kanniskeltavissa/rattaissa työnneltävissä) Musta kangas on rippeitä omista varastoistani, jämiä keskimmäisen penkkariasun tarpeista. Kangas on markiisin kaltaista, mutta notkeampaa. Omassa kassissani se on kestänyt erinomaisesti. 

Tikkasin päällikankaat kovikehuopaan kiinni. Eläinkangas on tikattu suoralla vaakatikkauksella parin sentin välein. 

Sisäpuolella on kaksi taskua. Toinen on vetoketjullinen, jossa on avainlenkki ekstrana. Toinen on ilman vetskaria, mutta koska se on melko iso, laitoin kankaiden väliin ommeltavat magneettinapit pitämään taskua kiinni ja estämään sen lörpsähtämisen. Isompaan taskuun tilaaja toivoi mahtuvan C5-kokoinen kirjekuoren, taskun koko määräytyi sen perusteella. 

Julkisivun saumaan on piilotettu kaksi taskua vesipulloille. 

Kassi sulkeutuu eläinkankaaseen ommellulla ja sisäpuolelle putoavalla vetoketjulla. Samankaltaista tekniikkaa käytin lintukassissa pari vuotta sitten. Kassin yläreunan sisäpuolelle ompelin D-renkaat, joilla kassi kiinnitetään lastenrattaisiin.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tekeminen oli välillä todella takkuista. 

Avaruudellisen ajattelun aivo-osastot joutuivat tiukille etenkin pullotaskun ja yläreunan vetoketjusysteemin suunnittelussa. Työjärjestystä jouduin miettimään moneen kertaan eikä aina onnistunut. Ratkojalle oli käyttöä. 

Ja kun viimein lauantai-iltana totesin kassin olevan yläreunaa huolitettelevaa tikkausta ja vuorin kääntöaukon sulkemista vajaa, rupesin ihmettelemään kassin korkeutta. Se oli yli kymmenen senttiä korkeampi kuin mallikassi. Tilaaja on minua lyhyempi, ja kassi otti minullakin melkein maahan. Aikani virhettä ihmetellessäni tajusin, että en ollut mitannut eläinkangasta ollenkaan, olin vain ommellut musta kaitaleet valmiiksi leikatun palan reunoihin ja porskuttanut eteenpäin. 

Vähän aikaa tuijottelimme kassin kanssa toisiamme vastakkaisista sohvannurkista. Sitten menin hakemaan ratkojan. Pohja auki, sivuja auki niin pitkälle, että pääsin operoimaan alempaa poikkisaumaa. Joku fiksu oli varmistanut reunat vielä tikkaamalla ne kolmen piston siksakilla yhteen. Sitten kuusi tikkausriviä auki, eläinkangasta kahdeksan senttiä pois, lopun ylimäärän otin mustasta pohjapuolelta. Sitten kaikki taas kiinni.

Valmista tuli, vaikkakin vähän pitkän kaavan kautta.

Tekniset tiedot: Leveys 43 cm, korkeus 39 cm, pohjan leveys 12 cm, kantorenksujen pituus 70 cm.