Omista varastoista löytyi kangas, ja leikkasin uuden mekon silputtuani vanhan kaavoiksi. Helpommalla olisin päässyt samaa mallia hyödyntämällä, mutta keksin laittaa tähän uuteen tereet saumaan. Teretarpeita jouduin hiukan haeskelemaan. Kotoa ei millään meinannut löytyä nauhan sisään laitettavaa nyöriä, ei uutta eikä vanhaa. Katselin jo kengännauhojakin sillä silmällä, kun en halunnut lähteä ajamaan 15 km pelkän narun takia.
Sitten jemma-nimisestä paikasta löytyi talteen laitettuja (mitään ei todellakaan kannata heittää pois!) sälekaihtimien naruja. D-insinööri kun reippaana miehenä ehti napsaista muutaman ikkunan ylhäällä olevista sälekaihtimista liian pitkänä roikkuneet narut lyhyemmiksi ennen kuin ehdin hätiin. Vaihtoonhan nyörit menivät, kun verhoja ei enää pystynyt laskemaan alas. Laitoin kerrankin viisaasti vanhat köydet talteen, jopa sellaiseen talteen, että ne löytyivät. Ihan kuin olisin aavistanut kolme vuotta sitten, että rahin tereisiin tarvitaan juuri sälekaihtimien naruja. Kolmikertaista narua hiukan kieputin ja se asettui ihan nätisti vinoon leikatun kantin sisään. Narutarinan opetus: osaamme vaihtaa sälekaihtimiin uudet narut ja tereisiin voi hyödyntää kyseistä ylijäämää. Ja jos seuraavan kerran puuttuu tereen sisusta, voin napata sälekaihtimista nyöriä, koska osaamme nyt vaihtaa uudet narut.
Alareunan kanssa oli vähän säätämistä, mutta erinäisillä tarranauharatkaisuilla sekin onnistui kohtuullisesti. Olen lopputulokseen tyytyväinen, etenkään kun en tereiden kanssa ole kauheasti puuhaillut.
Tuli kaunis rahinpäällinen!
VastaaPoistaKaikki yleensä pitää säästää ja siksipä kaikki paikat ovat täynnä jotain tavaraa, mutta sinä todistit sen taas, että näin on ja näitä jemmapaikkoja "jos joskus tarvitsee" pitää olla. Tietotekniikka on alue jota käytän, mutta en ymmärrä!
Hyvää viikonvaihdetta!
Hyvältä näyttää:)
VastaaPoista