Tienvarsiostoksia

Minun ompelutarvikekauppani on nykyisin kuutostien poskessa. Omasta kaupungista ei puuvillaisia tikkauslankoja löytynyt, mutta ompeleva ompelukonekauppiaani Marja järjesti taas kerran asian. Soitin hänelle pyytääkseni häntä postittamaan minulle muutaman rullan, mutta Marja ehdotti tienvarsitreffejä vain kahden kilometrin päästä kotoani. Hän olisi palaamassa asiakaskäynniltä kauempaa, ja lupasi varata autoonsa kopallisen rihmoja ja jarrutella kotikyläni kohdalla. Olen taas silmät aivan ymmyrkäisinä tästä palveluhenkisyydestä.

Kun siinä autojen ja rekkojen suhatessa vauhdilla ohitse sortteerasimme lankoja, niin toisesta silmäkulmasta huomasin Marjan autossa valtaisan vanurullan. Vanulle olisi käyttöä, ja kysyinkin, olisiko sitäkin tienvarsimyynnissä. Olihan sitä, mutta mitta ja leikkuuväline puuttuivat. Mutta kun on riittävä hinku, keinot kyllä löytyvät. Minulla mitta kulkee koko ajan mukanani, kyynärpäästä keskisormen huippuun on täsmälleen ½ metriä, autoni hanskalokerosta löytyi puukko ja takakonttiin oli unohtunut pieni viikate. Päädyimme kuitenkin kokeilemaan ensin pienempää leikkuuvälinettä. Vaaransimme pelottavasti liikenneturvallisuutta (eikä teräaseitakaan kai saa julkisella paikalla esitellä), kun puukon kanssa nitkutimme yli kaksi metriä leveää vanua poikki. Eihän meillä mikään hätä ollut, mutta ohiajavien autoilijen päät pyörivät kuin ompelukoneen sukkula, kun he yrittivät katsastaa ja ymmärtää, mitä ihmettä puuhaamme. Onneksi homma hoitui nopeasti, ja ehdimme poistua paikalta ennen kuin mahdollinen virkavalta saapui.

Lankoja jäi minulle ostosreissusta muutama rulla enemmän kuin akuutti tarve on. Miten siinä taas näin kävi? Mutta kun nuo värit ovat niin kauniita!