Viimeisiä viedään

Meni vähän joululahjavalvojaisiksi, vaikka valvominen ei vahva lajini olekaan. Anopin joululahjakassin kanssa jahkasin vielä sunnuntaina - aloitanko vai jätänkö aloittamatta ja haen lahjan joulupuodeista. Lahja oli pakko saada tänään postiin, joten aika oli vähän tiukalla. Jääräpäisyys (vai pakkomielteisyys?) sai voiton ja aloitin. D-insinööri yritti hieroa hartioitani ja totesi ne niin koviksi, ettei niistä edes saa otetta. Siis nämä viimeiset koitokset menevät samaan lihasjumituskuormaan, eli ei tunnu enää missään.

Kassiin tein samalla reseptillä vetoketjun kiinnityksen suhteen kuin aikaisemmin syksyllä tekemäni lintukassiin , eli umpinainen "lipare", joka putoaa kassin sisäpuolelle. Sangat ovat Prymin, ja nostivat tarvikkeiden hinnan kaksinkertaiseksi, mutta sopivat todella hyvin kokonaisuuteen.

Vuorina on murrettu keltainen puuvilla ja sisällä on molemmilla reunoilla taskut. En saanut millään sisäkuvaa onnistumaan yön pimeydessä.  Kiireisen postituksen takia ei ollut enää aikaa odotella päivänvaloa sisuksen kuvaamiseksi.

Viikonloppuna väänsin myös Suomi-sukat tammikuussa ulkomaille muuttavalle työkaverille. Kokosimme hänelle selviytymispakkauksen kaikesta välttämättömästä, salmiakista, hapankorpuista, Risto Jarvan elokuvista, Fazerin sinisestä. Mukaan taisi eksyä pieni pullo sisäistä villasukkaakin. Ihan perinteistä kotimaista, sitä ei minkään väristä.

Nyt pakkaan ompelukoneen joululomalle, siivoan työhuoneeni uskomattomasta määrästä punaisia kankaanpaloja, langanpätkiä ym. ompelun jälkiä. Pakkaan kankaat kaappiin ja muut tarvikkeet omille paikoilleen - odottamaan uutta vuotta ja uusia ompeluksia.

Päivän ilo oli yllätyspaketti Quilttales-blogin Sadulta. Mieli teki kovasti avata kaunis pakkaus, mutta jätin kuitenkin odottelemaan joulua. Kiitokset Sadulle!

HanneLiselle lämpimästi tervetuloa lukijakseni!