Joulupeitto pyryssä

Sain joulupeiton eilen illalla valmiiksi. Reunan ratkaisin niin, että käänsin taustakankaan värisen kantin kokonaan nurjalle. En halunnut rikkoa peitteen reunaa enää uudella kankaalla, vaihtelua on siinä jo nyt riittämiin.

Tikkauksen tein kuvioiden mukaan ommelsaumaan. Alku oli etanavauhtista, mutta kun opin koneen linjan, niin loppu etenikin huomattavasti nopeammin. Taustakankaana on Anttilan lakanaa.

Pahimman pyryn laannuttua ryntäsin ulos kuvaamaan ennenkuin uusi lumisaderintama ehtii tänne. Seuraavaksi ohjelmassa onkin niska-hartiajumppaa lumitöiden muodossa, sitten jaksaa taas ommella.

Aloitin peitteen ajauksella lähettää se  Korvatunturin kautta mummille ja ukille torkkupeitoksi. Olen niin tyytyväinen siihen, että en nyt raaskisi millään luopua siitä. Vasta tässä työssä opin jotain kankaiden tummuuserojen hyödyntämisestä, ja sain mielestäni aikaan aika hienon kolmiulotteisen vaikutelman. Luopumista kyllä helpottaa se, ettei kotona ole oikein sopivaa paikkaa peitolle. Ehkä työni peittyy kuitenkin kääröihin...