Hirsimökkiväkkäräkassi

Tästä sunnuntaista tuli oikea lepopäivä. Juhlimme eilen isovanhempien, kummien ja ystävien kanssa tuoretta D-insinööriä, ja laitoin juhlia koko viime viikon leipätyön ohella. Viimeiset vieraat kotiutuivat aamulla (siis nukkuivat yön meillä, aamuun asti eivät mummot sentään juhlineet), ja tänään olemme oman perheen kesken ottaneet laiskasti. Juhlaruokia on riittänyt vielä tällekin päivälle, ei ole tarvinnut kokata, nostelin vain eilisiä ruokia pöytään.

Ja minähän riensin heti iloisesti hypähdellen laiskottelemaan ompelukoneen äärelle Perhe ei kyllä sitä oikein ymmärtänyt, enkä minä ymmärrä, mikseivät ymmärtäneet. Keittiössä kipittelyn jälkeen ompeleminen kyllä tuntui ihan levolta, istualtaanhan minä konetta käytän. Ja hyvin laiskotteluni onnistui - hirsimökkiblokeista väkkärän muotoon koottu kassi sai viimeisen tikkinsä.

Päätin tehdä vetoketjullisen sisätaskun, ensimmäiseni. Joku meni pieleen suunnittelussa (laitetaan tällä kertaa juhlaväsymyksen piikkiin). Minulla oli ihan selvä kuva (siis mielessäni), miten homma hoidetaan. Ja sitten minulla onkin käsissäni vetoketjulliset taskukappaleet valmiina ommeltaviksi, mutta sivut risareunalla. Olin unohtanut ommella ylä- ja alakappaleet pussiin ennen vetoketjun kiinnittämistä .  En tarttunut ratkojaan, vaan ompelin taskun kiinni kaitaleiden kanssa, ja sain  risareunat piiloon.

Neliön muotoinen pohja antaa kassiin runsaasti tilavuutta.

Ihan nätti kassista tuli, suurempi vain kuin odotin, ja siksi se taitaa päätyä kuntosalikassiksi. Alunperin suunniteltuun työkäyttöön en sitä uskalla ottaa. Jos tuon kassillisen kantaisin töitä kotiin, niin ompelemiseen ei jäisi yhtään aikaa. 

Muistaakseni espanjalaiset sanovat, "kuinka suloista on olla joutilas ja levähtää hetki sen jälkeen". Kaiken joutilaana olon jälkeen lähden nyt levähtämään marjapuuronpunaisen kutimeni kanssa.