Tienvarsiostoksia

Minun ompelutarvikekauppani on nykyisin kuutostien poskessa. Omasta kaupungista ei puuvillaisia tikkauslankoja löytynyt, mutta ompeleva ompelukonekauppiaani Marja järjesti taas kerran asian. Soitin hänelle pyytääkseni häntä postittamaan minulle muutaman rullan, mutta Marja ehdotti tienvarsitreffejä vain kahden kilometrin päästä kotoani. Hän olisi palaamassa asiakaskäynniltä kauempaa, ja lupasi varata autoonsa kopallisen rihmoja ja jarrutella kotikyläni kohdalla. Olen taas silmät aivan ymmyrkäisinä tästä palveluhenkisyydestä.

Kun siinä autojen ja rekkojen suhatessa vauhdilla ohitse sortteerasimme lankoja, niin toisesta silmäkulmasta huomasin Marjan autossa valtaisan vanurullan. Vanulle olisi käyttöä, ja kysyinkin, olisiko sitäkin tienvarsimyynnissä. Olihan sitä, mutta mitta ja leikkuuväline puuttuivat. Mutta kun on riittävä hinku, keinot kyllä löytyvät. Minulla mitta kulkee koko ajan mukanani, kyynärpäästä keskisormen huippuun on täsmälleen ½ metriä, autoni hanskalokerosta löytyi puukko ja takakonttiin oli unohtunut pieni viikate. Päädyimme kuitenkin kokeilemaan ensin pienempää leikkuuvälinettä. Vaaransimme pelottavasti liikenneturvallisuutta (eikä teräaseitakaan kai saa julkisella paikalla esitellä), kun puukon kanssa nitkutimme yli kaksi metriä leveää vanua poikki. Eihän meillä mikään hätä ollut, mutta ohiajavien autoilijen päät pyörivät kuin ompelukoneen sukkula, kun he yrittivät katsastaa ja ymmärtää, mitä ihmettä puuhaamme. Onneksi homma hoitui nopeasti, ja ehdimme poistua paikalta ennen kuin mahdollinen virkavalta saapui.

Lankoja jäi minulle ostosreissusta muutama rulla enemmän kuin akuutti tarve on. Miten siinä taas näin kävi? Mutta kun nuo värit ovat niin kauniita!

Kiitos myötätunnosta, Satu ja Tilkkureppu!

Kiitos myötätunnosta, tänään oli parempi päivä. Soitin aamulla ompelevalle ompelukonekauppiaalleni Marjalle koneen säädöistä, neula- ja lankaprobleemista. Vika oli, kuten arvata saattaa, ompelukoneen ja tuolin välissä. Kun nappasin vanhoista lankavarastoista muka tikkauslankaa, en tajunnut, että tikkauslankojakin on eri paksuisia. Lanka olikin  farkkulankaa, paljon paksumpaa kuin perinteinen karhunlanka. Marja jäljitti ronksutusvian puhelimitse, tunnisti käyttämäni langan lukiessani rullan tekstejä hänelle. Ihan liian paksu lanka ja ohut neula eikä ko. langalla voi tehdä juurikaan muuta kuin tikata suoraan tiukalla ylälangalla. Ilmankos ei luistanut. Olen muka kokenut ompelija, enkä tajua moista, nolottaa. Tänään oli sitten oikean paksuinen lanka oikean kokoisessa neulassa, ja koeompelussa homma sujui. Jess! Oikean väristä lankaa minulla ei ole vieläkään, joten liina odottaa edelleen. Mutta se ei nyt haittaa yhtään, kun eilinen ronksutusongelma ratkesi.

Taas tikkaus-tenkkapoo

Patalappurumban tuiskeessa tuli tehtyä muutama mittavirhe, jonka seurauksena syntyi kaksi patalapuiksi liian isoa blokkia. Ne ovat nyt jalostumassa kaitaliinaksi muutaman lisäblokin ansiosta. Kerrokset ovat nyt paikoillaan, mutta sitten iski hirvitys - miten tikkaan? Villeissä unelmissani surruttelin jo vapaatikkausta, mutta rohkeus petti.

Koelappuselle yritin harjoituskiemuroita ihan tikkauslangalla - ei ollut oikein menestystä, vaikka laitoin alalangankin samaa, kuten Kvilttaaja neuvoi edellisessä tikkaustuskassani. Kone ronksutti jotenkin omituisesti paksun langan kanssa, en tiedä, mistä se johtui. Vaihdoin neulaa, säätelin taas kireyksiä, ja yritin ja yritin. Päällepäin näytti jo hyvälle, mutta alapinta ei. Vaihdoin tavallisen ompelulangan alalangaksi, ei juuri parantanut, mutta ei kyllä huonontanutkaan. Vaihdoin tavallisen ompelulangan ylälangaksi, ronksutus ainakin loppui.Tämä epätoivo on edellistä suurempi, koska nyt minulla on ihan oikea työ, johon pitäisi saada jokunen tikki aikaan.

Päätin sitten tikata tavallisella ompelulangalla, turvallisesti ommelviivaa pitkin, mutta koko huushollista ei löytynyt oikeaa sinistä. Toistakymmentä muuta sinisen sävyä kyllä. Tikkauslankaa olisi ollut kaksikin rullaa oikean väristä. Asia siis jäi hautumaan ainakin huomiseen, kunnes pääsen lankakauppaan.

Tällaisena omatoimisena opettelijana olen näissä jutuissa ihan pulassa, mikä lanka, mikä neula, ja kun konekaan ei ole vielä ihan tuttu, huolestun epämääräisistä ronksutuksista. Toivottavasti huomenna on parempi päivä.

Juhannusmekko rahille

Iänkaiken vanha rahi on joutunut jo vuosia odottelemaan uutta mekkoa. Näyttää siltä, että uusi ompelukone innostaa aloittamaan myös vähemmän houkuttelevia urakoita. Menneen viikonlopun sateinen ja kylmä sää antoivat luvan pysytellä sisällä, ja ykskaks innostuin vaatettamaan rahia uudelleen. Se on alunperin kotoisin Ikeasta, ja on palvellut hyvin, mutta on saanut kestää samaa kolttua jo vuosia.

Omista varastoista löytyi kangas, ja leikkasin uuden mekon silputtuani vanhan kaavoiksi. Helpommalla olisin päässyt samaa mallia hyödyntämällä, mutta keksin laittaa tähän uuteen tereet saumaan. Teretarpeita jouduin hiukan haeskelemaan. Kotoa ei millään meinannut löytyä nauhan sisään laitettavaa nyöriä, ei uutta eikä vanhaa. Katselin jo kengännauhojakin sillä silmällä, kun en halunnut lähteä ajamaan 15 km pelkän narun takia.

Sitten jemma-nimisestä paikasta löytyi talteen laitettuja (mitään ei todellakaan kannata heittää pois!) sälekaihtimien naruja. D-insinööri kun reippaana miehenä ehti napsaista muutaman ikkunan ylhäällä olevista sälekaihtimista liian pitkänä roikkuneet narut lyhyemmiksi ennen kuin ehdin hätiin. Vaihtoonhan nyörit menivät, kun verhoja ei enää pystynyt laskemaan alas. Laitoin kerrankin viisaasti vanhat köydet talteen, jopa sellaiseen talteen, että ne löytyivät. Ihan kuin olisin aavistanut kolme vuotta sitten, että rahin tereisiin tarvitaan juuri sälekaihtimien naruja. Kolmikertaista narua hiukan kieputin ja se asettui ihan nätisti vinoon leikatun kantin sisään. Narutarinan opetus: osaamme vaihtaa sälekaihtimiin uudet narut ja tereisiin voi hyödyntää kyseistä ylijäämää. Ja jos seuraavan kerran puuttuu tereen sisusta, voin napata sälekaihtimista nyöriä, koska osaamme nyt vaihtaa uudet narut.

Alareunan kanssa oli vähän säätämistä, mutta erinäisillä tarranauharatkaisuilla sekin onnistui kohtuullisesti. Olen lopputulokseen tyytyväinen, etenkään kun en tereiden kanssa ole kauheasti puuhaillut.

Tosi kummallista: Käytin melkoisen tovin koettassani saada kahta viimeistä valokuvaa rinnakkain. Ei mennyt millään, pienensin, suurensin, siirsin edestakaisin, painoin enteriä ja muita namiskoita, yritin raahata hiirellä, muutin blogin leveyksiä - ja luovutin. Bloggerissa kuvat ovat nytkin alekkain, mutta täällä rinnakkain? En ymmärrä yhtään, mitä tapahtui? Ja tietotekniikan pitäisi olla loogista?

The Free Motion Quilting Project

Nettiin eksyttyäni löysin aivan upean blogin tikkaukseen liittyen, The Free Motion Quilting Project.
Siellä on "oppitunteja" tikkaukseen liittyen ja melkein "kädestä pitäen" ohjausta sekä harjoituksia. Taitaa taas huominen mennä videoita tuijotellen ja tikkausta treenaten. Huonompiakin harrastuksia voisi tietenkin olla...

Neljä kirjavaa villasukkaa marssii näin...

... aurinkoista tietä Ohioa päin (vai taipuuko se Ohiota? Saisinko kielipoliisin paikalle?)

Tytär on lähdössä ensi viikolla kuukaudeksi CISVin kansainväliselle leirille Ohioon, USAan, neljän yksitoistavuotiaan kanssa. Näille Village-leireille on tapana viedä kustakin osallistujamaasta tuliaisia eri maista tulevalle henkilökunnalle. Tyttären urakkaa helpottaakseni neuloin kahdet sukat kotoa löytyneista lankavarastoista. Näitä sukkia neuloessa ei tullut hiki, sen verran säät suosivat sukankutojaa.

Haluan tässä vielä erikseen kiittää kaikkia edelliseen postaukseeni (ja aikaisempiinkin) kommentoineita kannustuksesta ja hyvistä vinkeistä. Vaikka olen ommellut todella kauan, niin tilkkuilussa olen aika monessa asiassa ihan alkutekijöissä. Monet tilkkutöiden tekemiseen tarvittavat materiaalit (vanut, tikkauslangat ym.) ja muut tarpeelliset tilpehöörit ovat uusia tuttavuuksia, eri tekniikoista puhumattakaan. (Tässä välissä on pakko kertoa: En vielä syksyllä tajunnut, mitä on vapaatikkaus. Ihmettelin vain, millä ihmeen konstilla töihin on tikattu kaikenlaisia kiemuroita ja kuvioita. Sitten näin netissä videon vapaasta tikkauksesta ja olin yhtä ällistynyt kuin jos naapurin Eijan lehmät olisivat lentäneet terassimme ohitse: Sehän liikkuu sivuittain ja taaksepäinkin! Ihan mihin suuntaan vaan! Nyt ällistykseni naurattaa, mutta silloin lähinnä nolotti, kun olin ajatellut niin kapeasti.) Olen yrittänyt opiskella kirjoista ja kansista, mutta blogeistanne ja kommenteista olen saanut tähän asti parhaimmat vinkit.  Samalla minulle on valjennut bloggaamisen rikkaus ja yhteisöllisyys, tätäkään en olisi osannut aloittaessani kuvitella. ISO KIITOS KAIKILLE!

Epätoivoista!

Sadesää pakotti sisätöihin, ja otin illan urakaksi vapaatikkauksen treenaamisen. Homma oli kyllä niin epätoivoista kuin vain voi. En meinannut saada ylälankaan millään sopivaa kireyttä, ja menin lopulta säädön kanssa jo niin sekaisin, etten enää tajunnut, kumpaan suuntaan löystyy ja kumpaan kiristyy. 

Silmukoitten tekeminen onnistui jotenkuten (mutta vain toiseen suuntaan), muut kiemurat ei sitten mitenkään. Kauniiden pyöreiden kaarien tekeminen osoittautui todella vaikeaksi, mutkista tuli enemminkin kulmikkaita. Ommel karkasi väkisinkin jo ommellun tikin yli, vaikka kuinka yritin sitä välttää, ja sitten siinä väistellessä eksyin lopullisesti.

Vihdoin silmukat alkoivat  näyttää jotenkin sopusuhtaisilta. En kuitenkaan huomannut, että ylälanka oli loppumassa ja langan pää oli kiristynyt lankatapin ympärille. Ihmettelin taas kiristyvää ylälankaa - ja bang! Lanka poikki ja neula kolmena kappaleena. Huoltotöiden jälkeen olin taas kuin ensimmäistä kertaa puikoissa, eikä kiemurat eikä silmukat luonnistuneet. Argh! Milloin oikein uskallan kokeilla vapaatikkausta johonkin oikeaan työhön? Tällä taidolla en kai koskaan.



Palkinnoksi reilun puolen tunnin treenauksesta täysin juntturassa oleva niska! Epätoivoista!

Silityslauta tilkuille

Olin kyllästynyt silityslaudan jatkuvaan rehaamiseen. Jos sen joskus jätti kodinhoitohuoneeseen tai työhuoneeseeni levälleen ompelutöiden välissä, heti oli siivottaman näköistä (meillähän ei mitään muuta sotkua ole kuin silityslauta).

Näin Missouri Quiltingin videossa pöydän päälle tehdyn silitysalustan. Bingo! Haluan samanlaisen! Tarvikkeet löytyivät kotoa, D-insinööriä ei tarvittu kuin levyn sahaamiseen ja avuksi pehmusteen kiinnittämiseen.

Pohjana on 15 mm liimapuulevy, koko noin 30x50 cm. Levyn reunat pyöristin puuviilalla pyöreiksi. Leikkasin kaksi palaa paksusta froteesta, toinen n. ½ cm puulevyä suurempi, toinen n. 10 cm suurempi. Pienemmän tikkasin reunoistaan keskelle isompaa siksakilla. Toimenpiteen tarkoitus oli saada laudan päälle kaksinkertainen frotee, reunoilla taas paksun kerroksen kääntämisestä tulee ongelmia. Froteekerrosten päälle levitin palan vanhaa puolipellavalakanaa, jonka kiinnitin reunoistaan siksakilla isomman froteen reunaan. Pehmuste alle froteepuoli ylöspäin, levy päälle, ja reunat taitoin levyn päälle ja kiristin. Kiinnitys tapahtui sinkilänaulaimella.

Koko komeuden päälle ompelin vanhasta ikkunaverhosta pussin, jonka saa tarvittaessa helposti pesuun. Pussi on n. 20 cm pitempi kuin lauta. Ensimmäinen versio oli hiukan liian tiukka, en saanut pujotettua sitä levyn päälle. Toisen version jätin aavistuksen löysäksi, ja pussin avoimen pään taittelin alapuolelle pussin sisään (samalla tavalla kuin tyynyliina). Ajattelin ensin ompelevani sinne tarranauhan pätkän, mutta näyttää pysyvän laudan painon alla ihan itsekseenkin.

MQ:n videossa alusta oli huomattavasti isompi, mutta halusin näppärästi siirrettävän laudan, jonka kanssa ei tule säilytysongelmia. Saumojen aukisilitykset pystyy tekemään tässä hyvin. Lauta mahtuu ompelupöydälleni, kodinhoitohuoneen pöydälle tai jopa tuolille. Tavallista silityslautaa rehaan enää vain isompiin töihin.

PS.1: Olen lähdössä työhön liittyvälle matkalle Brysseliin. Viiden päivän matkaohjelma on aika väljä: onko kokemusta, löytyykö joitain tilkkuilijan must-paikkoja siellä?
PS.2. Onko kokemusta sprayliimasta, jolla voi kiinnittää peiton kerrokset toisiinsa ennen tikkaamista?