Työmatkalla ja KÄDENTAITOMESSUILLA

Joskus työmatkojen kohteet ja aikataulut sattuvat sopivasti yhteen muidenkin juttujen kanssa. Perjantainen viranhoitoreissu ulottui Helsinkiin ja Messukeskuksen liepeille. Haa - Kädentaitomessut! Lounastauolla pikakierros ja muutamalle esittelijälle annettu lupaus palata iltapäivällä uudelleen. En ole ennen Kädentaitomessuilla ollut, joten en tiedä niiden normaalia laajuutta, mutta olisin odottanut, että siellä olisi ollut enemmänkin näytteilleasettajia. Omat tarpeeni tulivat kuitenkin erittäin hyvin tyytytettyä. Palasin kotiin kolmen tilkkukirjan  kanssa. Menin taas täydellisesti lankaan 'ota-kolme-maksa-kaksi' -houkutukseen, vaikka oikeastaan kirjoissa oli vain yksi, mikä ensiselailulla kiinnosti. Kirjojen kanssa kassissa painoivat myös Sinellin pisteestä hankitut vinonauhankääntäjä ja ihmeklipsit. Logististen ongelmien vuoksi (matkustustapani nosti Valtion Rautateiden tämän vuoden tulosta n. 80 eurolla) tärkein hankinta tulee perässä. Merkkipäätöksen olin jo tehnyt, joten messutarjouksesta kiivaalla tinkimisellä vielä hiukan pudonnut hinta + mukaan luvatut tykötarpeet ratkaisivat. Nyt harjoittelen (taas kerran) aina tarpeellista kärsivällisyyttä sekä pyrin käyttäytymään tyynesti ja näyttämään viileän välinpitämättömältä odottaessani Uutta Ompelukonettani.

PS. Hoidin kyllä sen virka-asiankin ihan kunnialla, se tuntuu nyt vain aika vähäpätöiseltä jutulta. Kaikkeahan ei tarvitse ensi viikolla työpaikalla kertoa.

Pussukoita prinsessoille

Kyläreissun viemisiksi ompelin kahdelle prinsessalle pussukat. Värit pussukoihin tulivat heidän uusien huoneidensa värityksestä. Kaavan nappasin Suuresta Käsityölehdestä (2006, 11-12). Patalappujen väliin kivaa vaihtelua ja söpöstelyä!

Sain Annalta Italiasta I love your blog-tunnustuksen. Mille grazie, Anna! Annan kauniissa Dire, dare, fare,quiltare-blogissa on tilkkutöiden ohella mm. todella kauniita paperiaskarteluja. Annan blogissa tutustuin myös ensimmäistä kertaa mahdollisuuteen yhdistää blogiin musiikkia. Tunnustukseen liittyviin kysymyksiin en hirvinnyt kuitenkaan ryhtyä vastaamaan aloittelijan italiallani. Toinen syy oli se, etten todellakaan tiedä, mikä on tärkein muotilehteni tai kuka on YouTube guruni (mikä se on????). En siis halua tietämättömyyttäni ainakaan julkisesti paljastaa. Kierrätän nyt tunnustusta eteenpäin blogini lukijoille, olkaa hyvä! Jos joku haluaa Annan kysymyksiin vastata, niin ne löytyvät hänen blogistaan

Lappuja, lappuja

Lappusia riittää. Niitä on tolkuttoman mukava tehdä, kun illassa voi saada aikaan kaksi, kolmekin patalappua. Työhuoneeni sänky on paksun kangaskuorrutuksen peitossa. Olen ilmoittanut jälkikasvulle, että yösija järjestyy, jos ennakkoilmoituksen tekee vähintään kolmea vuorokautta aikaisemmin. Sängyn löytäminen kasan alta nimittäin saattaa kestää. 

Aluksi moni lappu on näyttänyt siltä, ettei tästä tule yhtään kivan näköinen, kangasvalinnat tuntuvat kuin riihen seinästä reväistyille ja tekisi mieli haudata mokoma tekele roskiin tai jopa kaivaa maahan (kovin syvää kuoppaa ei tosin vielä taida saada aikaan). Mutta sitten kun olen saanut sen tikattua ja reunukset ommeltua, niin se kummallisesti näyttääkin ihan hyvälle. Olen miettinyt jokaisen lapun kohdalla, kuka saaja on, ja valinnut värit sen mukaan. En ole kuitenkaan yhtään varma, että saajat ovat samaa mieltä värivalinnoistani, mutta vaihtaakoon sitten näitä keskenään, mutta tehkööt sen minulta salaa.

On näiden tekeminen ihan toista kuin ison peiton, jonka loppuunsaattaminen tilkkupinnan valmistuminen jälkeen voi olla aika puuduttavaa. Berninani suostuu tikkaamaan vain mielikuvituksettomasti suoraa, joten sitä on sitten näissä harjoiteltu. 

Valokuvat ovat muuten tosi armottomia, eivät anna anteeksi ompelujäljessä mitään, tai sitten en vielä osaa kuvata niin fiksusta. Joissakin lapuissa näyttää kangas vetävän, mutta, ihan oikeasti, siis aikuisten oikeasti, eivät  ne todellisuudessa noin ryppyisiltä näytä. Eikä tässä ole yhtään selityksen makua!

Perjantain työmatka vie pääkaupunkiin, ja ompelukonekauppiaan kanssa on treffit tehty. Katsotaan, tarttuuko kone matkaan (vai tuleeko perässä, vaikka koneen kuljettaminen junalla voisi olla jo seikkailu sinänsä).

Patalapputalkoot

Rantasaunan toisen päiväpeiton tilkkupinta on valmis, vanu ja taustakangas ostettu. Työ jää kuitenkin hetkeksi odottamaan, jos vaikka minulla olisi muutaman viikon päästä uusi ompelukone, jolla voisin peiton tikata. Harmi, että olen niin kaukana Töölön Tilkkupajasta, pajan uudella ja upealla tikkauskoneellaan homma hoituisi ja jälki olisi kaunista.

Välipalatyöksi aloitin patalapputalkoot. Olen miettinyt pitkin kevättä, miten muistaisin omia, ammattiin pian valmistuvia opiskelijoitani.Haluan antaa heille jokaiselle jotain pientä, mutta nopeasti valmistuvaa, koska heitä on 22. Kustannuksetkaan eivät saisi nousta kovin korkeaksi. Lahjan olisi myös oltava tarpeellinen, ja haasteelliseksi miettimisen teki se, että ryhmässäni on 19 tytön lisäksi kolme poikaa. Mikä täyttäisi nämä kaikki ehdot? Kunnes, pang!  Patalappu! Sitä tarvitsee melkein jokainen. (Mikroruuan uunista nostelemisessakin lappu on tarpeen!) Samalla saisin huvitella kokeilemalla uusia blokkimalleja enkä kuitenkaan hukkuisi niihin, vaan saisin ne kiertoon. Kaksi ensimmäistä lappusta ovat jo valmiita. Siniruudullinen on päiväpeitoista ylijäänyt blokki, jonka reunaan laitoin kaitaleen keltaista ja kanttasin sinisellä unikkokankaalla. Sitä ommellessä meinasin kyllä tuikata neulat tyynyyn lopullisesti. Ensimmäisen version kanttasin, tai siis yritin kantata, ihan kaupan vinokantilla, siitä tuli vino vänkkyrä -  ja ruma. Olin jo upottamassa tekelettä roskikseen kaikkien langanpätkien ja silppujen alle, mutta päätin nukkua kuitenkin yön yli ja miettiä uudelleen. Seuraavana päivänä tikkasin keltaisen osan aika tiheästi ja ompelin kantin ihan suorasta kankaasta. Ja jippii, se toimi. Tilkkulehdessä olleen blokkimallin kokeilusta tuli toinen lappunen, sen ompelu sujui jo rutiinilla. Kankaat löytyivät omasta varastostani, ja täytteeksi leikkasin vanhan huovan, jonka pesin pesukoneessa vain nähdäkseni, miten se siellä käyttäytyy. Ja kun se ei ollut moksiskaan, niin viltti saa uuden elämän patalappujen täytteenä. Ehkä saan toukokuun loppuun mennessä kaikki 22 patalappua aikaan.

Porukkapeitto

Eilen vietin mukavan ja muistorikkaan iltapäivän entisten kollegoitteni kanssa. Olimme yhdessä  jättämässä jäähyväisiä entiselle työpaikalleni, jonka toiminta päättyy muutaman kuukauden päästä. Samalla muistimme synttäreitään samana päivänä viettänyttä ja pian eläkkeelle siirtyvää työkaveriamme tilkkupeitolla. Jokainen lahjapeiton tekoon osallistunut oli tehnyt yhden tilkun, joista oli sitten tehty lahjapeitto. Aika ihana kokonaisuus, vaikka kukaan tilkkujen tekijöistä ei ehkä ollut juurikaan selvillä muiden tekijöiden aikeista.Muutamaan tilkkuun oli printattu lisäksi lahjan saajan kuvia vuosien varrelta. Kelpaa tämän alla köllötellä eläkepäivinä ja muistella mukavia työkavereita ;-)

Apua!

Etenevän kevään myötä iski kuume, ei flunssakuume eikä autokuume, vaan ompelukonekuume. Mieli tekisi ihan hirviästi vaihtaa kolme vuosikymmentä uskollisesti ja luotettavasti palvellut ompelukoneeni paremmin tilkkuiluun sopivaan versioon. Olen iltakaudet epätoivoisena ja pakkomielteisenä surffaillut netissä kahden ompelukonefirman sivuilla, toinen alkaa B:llä ja toinen P:llä, koska näiltä olen löytänyt Quilters Edition ja Quilt Expression mallit, joilla voi mm. tikata ihan millaisia mutkia vain.

Kun ihan vahingossa satuin kävelemään tänään ompelukoneliikkeen ohitse, niin ihan vahingossa eksyin sisälle ja näin ihan sattumalta livenä tuon B:llä alkavan koneen. Ihan vahingossa myyjällä oli vielä aikaa ja intoa yrittää myydä kone minulle. Se oli heillä esittelykoneena, mutta ei sitä kukaan juuri ollut kysellyt eikä sen kirjontaominaisuuksia oltu päästy näyttämään, kun heillä ei ollut tietokonetta. Opastus oli sitä luokkaa, ettei asiaa hoitanut henkilö ollut ommellut sillä kuin pienelle tilkulle suoraa ja siksakia. Myyjä jäi nyt sinne opettelemaan koneen käyttöä, siltä varalta jos eksyn sinne vahingossa uudelleen. Ei muuta, mutta kun ihan vahingossa hinta on 700 € listahintaa alhaisempi.

Kauhea ongelma! Minulla ei ole kokemusta siitä P:llä alkavasta koneesta enkä tätä B:täkään päässy vielä kokeilemaan kuin suoraa ja siksakia. Arvoisat tilkkuasiantuntijat, jos teillä on kokemuksia B:stä tai P:stä, niin nyt tarvitsen ihan oikeasti apua. Olen syvästi kiitollinen, jos vain viitsitte välittää kokemuksianne. Vanha koneeni on myös B, vielä niitä oikeita Sveitsissä tehtyjä, ja olen ollut siihen tyytyväinen. Siksi tuo Quilters Edition houkuttelee. Mutta P:lla on ainakin nettisivujen mukaan pitempi vapaavarsi ja enemmän tilaa neulan oikealla puolella. Kolmas vaihtoehto on tietysti, että unohdan koko jutun ja nitkutan uskollisella aparaatillani jatkossakin ja - tikkaan käsin.

PS. Kun kysyin D-insinööriltä, onko hänellä yhtään konetta, joka olisi ollut käytössä 30 vuotta (jos vaimoa ei lasketa), hän ei keksinyt yhtään! Minusta tämä oli jo riittävän hyvä perustelu uudelle ompelukoneelle!

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua

En ole viettänyt pääsiäisenä satuhäitä enkä suunnittele juhannusmorsiameksikaan ryhtymistä. Pääsiäisen pyhinä ehdin tehdä vain niin monenlaista otsikon alle sopivaa. Välipalaksi kokeilin Tilkkulehden blokkiohjetta. Lopputulos on aika kirjava, mutta upottanen sen pannulapuksi. Intouduin D-insinöörillekin selittämään monimutkaiselta näyttävän blokin tekemisen helppoutta. 'Tuohan on pelkkää geometriaa', tuumasi hän. No, seuraavan konstikkaan blokin kohdatessani pyydän häneltä pikaohjeen, kun se kerran on pelkkää geometriaa.

(Tämä juttu on ollut minulle tillkutöissä melkoinen ahaa-elämys: Blokit ja kuviot näyttävät vaikeilta, mutta niihin sisältyykin joku juju, miten ne saa helposti tehtyä.Se ilohan siinä on, että asiaan vihkiytymättömät luulevat minua varsin taitavaksi tilkkutyöläiseksi ja kummastelevat, miten ihmeessä ne kulmat on oikein saatu ommeltua. Kaikkeahan ei tarvitse kertoa, eihän?)

Kaksikymmentäneljä vuotta vanhat ruokapöydän tuolit ovat odottaneet lämpimämpiä säitä. Muuttaessamme kolme ja puoli vuotta sitten nykyiseen taloomme suunnittelimme ostavamme uuden pöydän ja tuolit. Emme loppujen lopuksi kuitenkaan raaskineet luopua entisistä, joten päädyimme uuteen maalipintaan, etenkin kun koivuiset kalusteet ovat vielä napakassa kunnossa. Kauniissa auringonpaisteessa, terassilla istuen hioin lakkapinnan pois. Tuuli kuljetti pölyt pitkin metsiä. Ei näitä tämän yhden valmiiksi hiotun tuolin jälkeen ole enää kuin seitsemän :-).

Rantasaunan toinen päiväpeitto on hyvällä alulla. Ruutublokkeja jäi ensimmäisestä niin paljon, että sain niistä keskiosan kokonaan, lisäleveyttä sekä -pituutta hain reunuksilla. Kolmioreunus on tässä vasta sovituksessa. D-insinööri laski ihan Excelillä, että sain kolmioiden mitat täsmäämään. Ihan kohdalleen ne eivät kyllä sattuneet, syy ei ole D-insinöörin eikä Excelin, vaan ompelijan. Ompelija tekee vielä siis pientä säätöä. (Kuva katosi kuvamylläkässä)

Lainasin Pirjon ideaa, hän on hyödyntänyt jämälankoja kivoissa virkkauksissaan. Purin ainakin viisi(toista?) vuotta keskeneräisenä olleen harmaan villaliivin. Kaivelin  kaikki (toivottavasti?) pussit ja nyssäkät kätköistään, tulokseksi sain kopallisen pikkukeriä. Jos tilkkutyöt koukuttavat, hyvin nämäkin. Hyvä telkkarikäsityö. (Tämäkin kuva katosi)

Rentouttava pääsiäisloma, leipätyöt unohtuivat, kun sain tehdä kivoja juttuja!

Lankalauantain lankatöitä

Tänään piti hyödyntää lanka-niminen päivä ja tehdä rästiin jääneiden lankatöiden viimeistelyt. Olen hanakka pyörittelemään lankaa silmukoille, mutta viimeistelyssä sitten  takkuaa liian usein. Laitoin itselleni ehdon: tilkkuihin ei kosketa ennen kuin viimeistelyt on tehty. Ja se näytti tehoavan.
Wingspan-huivin käyttö jäänee odottamaan seuraavaa talvea, vaikka kuvassa tausta ei kovin keväiseltä vaikutakaan. Ja kun olen erikoistunut kahteen kertaan tehtyihin käsitöihin, niin myös tämä kuuluu niihin. Neuloin sen jo kertaalleen, mutta se jäi ohjeen uskollisesta ja pilkuntarkasta seuraamisesta huolimatta (tai juuri siitä johtuen) mielestäni liian pieneksi. Joten purkuun. Toiseen versioon lisäsin silmukoita kolmasosalla sekä yhden kolmion lisää, ja johan alkoi koko miellyttää.
Lanka on kotoisin hiihtolomareissulta Tampereen Lankamaailmasta. Vyötteen olen ehtinyt jo tallettaa varmaan paikkaan enkä muista langan nimestä muuta kuin Northern Lights. Lankaa huiviin upposi n. 140 g, ja ohje on Ravelrystä. Hauska malli, ja tekeminenkään ei vaadi kovin kummoisia puikkoilun taitoja.

Kaappiin kertyneistä Novita Huopasesta neuloin lovikas-lapasia. Marttojen tumppurekassa oli jaossa ohje näihin, sama resepti  näkyi olleen Suuressa Käsityölehdessä.  Lapasten neulomista olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti pyrkinyt välttelemään (koska peukalon tekeminen on mielestäni raivostuttavaa), mutta nyt löytyi sellainen malli, joita voisi tehdä enemmänkin Näin alussa tyydyin vain kolmeen pariin (tai se oikeastaan johtui siitä, että lanka loppui). Peukalokiilojen kanssa ei tarvinnut neuvotella, kun niitä ei ollut, ja peukkusilmukatkin löytyivät nätisti purkamalla lanka. Nämä olivat nopeatekoisia, yhden Emmerdalen aikana ehti väkertää yhden peukalottoman lapasen.
Ohjeessa neuvottiin höyryttämään valmiit lapaset ja harjaamaan juuriharjalla karvaisiksi. D-insinööri luuli perunoita saavansa, mutta hämmentyikin tykkänään, kun kerroskattilan höyryosasta löytyikin kolme paria lapasia. Mutta konsti toimi erinomaisesti, paitsi että vanttuita piti jäähdyttää hetki ennen harjaamista. Alkoivat ilmeisesti jo kypsyä siellä. Juuriharjaa en tähän hätään löytänyt, joten tiskiharjan vaihtopää sai toimia tuuraajana. Ihan hyvä, mutta sillä ei kai enää tiskata. Käyttäjät lovikkaille selviävät viimeistään ensi jouluna.

Jos sateensuojan mukana kuljettaminen on hyvä keino estää sade, niin samalla logiikalla villahuivien ja lapasten teon pitäisi jouduttaa kesää...

Iloista pääsiäistä!

Kummallinen lämpäre valmiiksi

Oli ommeltava kummallinen tilkkulämpäre nopeasti valmiiksi, jotta pääsisin kokeilemaan uusia kankaita. Puikkopesähän siitä sitten tuli alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tikkasin lehtikuvioita muutamaan tilkkusiksak-raitaan. Tämä työ ei ole ollut minulle kovinkaan innostava, joten halusin vain saada sen nopeasti valmiiksi. Vaikka aluksi kankaiden valinta ei ollut minusta kovin onnistunut, niin työn lojuessa keskeneräisenä työhuoneen sängyn päällä ehdin jo tottua siihen ja melkein tykätä siitä. Lopputulos ei kuitenkaan suurempia hehkutuksia aiheuta. Ja käsityökaapissahan tätä säilytän, joten ei harmita.

Kuinkas sitten kävikään?

Nimittäin periaatteille? Tilkkuiluni filosofia, johtava ajatus ja pyrkimys on ollut, että käytän kierrätyskankaita mahdollisimman paljon. Ja nyt nämä periaatteet kaatuivat rytisten! Syyllistä voi etsiä monesta lähteestä, eräs voisi olla Tilkkutaiturin Tytär, joka houkutteli mittaamattomalla työllä ja suurella tuskalla minut mukaansa tilkkupiirinsä kevätretkelle. Ja niinpä minä, äärimmäisen kiltti kun olen ja altis houkutuksille, lähdin. Asiaa avitti hiukan myös jo olemassa olleet logistiset järjestelyt, D-insinöörin työmatka suuntautui hiukan samalle suunnalle.

Siispä lauantaiaamuna, hyvissä ajoin ennen kukonlaulua, iloisesti hälisevä naisjoukko pakkautui pieneen bussiin, ja auton keula kääntyi kohti Forssaa ja kangaskauppa Kankaista. Aloin vähitellen ymmärtää tilkkuilun syvintä olemusta. Kaikkien noiden ihanien kangaspakkojen ja valmiiksi sommiteltujen tilkkupukettien keskellä kaikki se suhteellisuudentaju, mikä minulla perusjärkevänä ihmisenä on tähän asti ollut, katosi kuin silmäneula nukkamattoon.

Kankaisen kauppiaat olivat ymmärtäneet ostosten teon keskeiset elinehdot, riittävän verensokeri- ja piristetason. Kuumaa kahvia oli tarjolla hetken heikotuksiin, ja verensokerin riittävästä tasapainosta pitivät huolta uunilämpimät puustit ja makeistarjoilu. Karkkikupilla saattoi käydä aina kun tuntui, että valitseminen ja ostaminen alkoivat heikottaa. Ja tipusuklaa kielellä sulaen jaksoi taas jonottaa leikkuupöydälle pakat kainalossa ja tutkailla samalla kattoon asti ulottuvia kangaspinoja ja tarvikehyllyjä. Kassalla tuli käytyä vain muutamia kertoja, kun oli ihan pakko tehdä aina uusi kierros. Jos vaikka jotain ihanaa ja välttämätöntä olisi jäänyt silmien väliin.

Kankaista ja herkuista kylläisinä jatkoimme matkaa Humppilaan Tilkkutexiin. Päätin matkalla, että sieltä ostan vain uuden, pienemmän viivaimen ja hiekkapaperitarroja kotona olevan, liukkaan viivaimen alle. Mielestäni retken kangasostokset oli nyt jo tehty. Onhan ruokaostoksillakin pätevä ohje, että kauppaan kannattaa mennä kylläisenä, jolloin ei tule ostettua mitään turhaa. Toisaalta olin tullut kotoani 292 kilometrin ja 150 metrin päähän,  eihän tästä hukkareissua ollut tarkoitus tulla.  Ehkä voisin hankkia muutaman kirjan , ehkä joitakin nauhoja tai nappeja lisämausteiksi, ehkä vanuja, ehkä joitakin välineitä, joiden olemassa olosta en edes vielä tiennyt, mutta joita ilman ei voi tilkkuilla, ehkä...

Kuvat puhukoot puolestani: 

Palattuamme Tilkkutexistä bussiin, kuljettaja kiteytti koko reissun idean: On niin ihanaa nähdä iloisia naisia! Saman viestin luimme Tilkkutexin huoneentaulusta: Kankaan ostaminen on halvempaa kuin psykiatrinen hoito. Paluumatka oli kauniisti todettuna tukala, kaikki tulomatkalla bussissa ollut tyhjä tila oli täynnä kangasnyssäköitä ja vanupusseja. Mutta mitä ei nainen suostuisi kärsimään tilkkuilun vuoksi, saman kärsimyksen piikkiin menee myös tyhjä pankkitili.

PS. Lisää hyviä perusteluja kankaiden ostamiselle löytyy Tilkkutexin kotisivuilta. On myönnettävä, että periaatteestani luopuminen kirveltää hiukan, onneksi kangaspinojen katselu ja niiden silittely sitä lievittävät. Samoin matkanjohtajan lohdutus: "Onhan näitä kankaita kierrätetty pitkin Suomea".