Välipalatyöksi aloitin patalapputalkoot. Olen miettinyt pitkin kevättä, miten muistaisin omia, ammattiin pian valmistuvia opiskelijoitani.Haluan antaa heille jokaiselle jotain pientä, mutta nopeasti valmistuvaa, koska heitä on 22. Kustannuksetkaan eivät saisi nousta kovin korkeaksi. Lahjan olisi myös oltava tarpeellinen, ja haasteelliseksi miettimisen teki se, että ryhmässäni on 19 tytön lisäksi kolme poikaa. Mikä täyttäisi nämä kaikki ehdot? Kunnes, pang! Patalappu! Sitä tarvitsee melkein jokainen. (Mikroruuan uunista nostelemisessakin lappu on tarpeen!) Samalla saisin huvitella kokeilemalla uusia blokkimalleja enkä kuitenkaan hukkuisi niihin, vaan saisin ne kiertoon. Kaksi ensimmäistä lappusta ovat jo valmiita. Siniruudullinen on päiväpeitoista ylijäänyt blokki, jonka reunaan laitoin kaitaleen keltaista ja kanttasin sinisellä unikkokankaalla. Sitä ommellessä meinasin kyllä tuikata neulat tyynyyn lopullisesti. Ensimmäisen version kanttasin, tai siis yritin kantata, ihan kaupan vinokantilla, siitä tuli vino vänkkyrä - ja ruma. Olin jo upottamassa tekelettä roskikseen kaikkien langanpätkien ja silppujen alle, mutta päätin nukkua kuitenkin yön yli ja miettiä uudelleen. Seuraavana päivänä tikkasin keltaisen osan aika tiheästi ja ompelin kantin ihan suorasta kankaasta. Ja jippii, se toimi. Tilkkulehdessä olleen blokkimallin kokeilusta tuli toinen lappunen, sen ompelu sujui jo rutiinilla. Kankaat löytyivät omasta varastostani, ja täytteeksi leikkasin vanhan huovan, jonka pesin pesukoneessa vain nähdäkseni, miten se siellä käyttäytyy. Ja kun se ei ollut moksiskaan, niin viltti saa uuden elämän patalappujen täytteenä. Ehkä saan toukokuun loppuun mennessä kaikki 22 patalappua aikaan.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Patalapputalkoot
Välipalatyöksi aloitin patalapputalkoot. Olen miettinyt pitkin kevättä, miten muistaisin omia, ammattiin pian valmistuvia opiskelijoitani.Haluan antaa heille jokaiselle jotain pientä, mutta nopeasti valmistuvaa, koska heitä on 22. Kustannuksetkaan eivät saisi nousta kovin korkeaksi. Lahjan olisi myös oltava tarpeellinen, ja haasteelliseksi miettimisen teki se, että ryhmässäni on 19 tytön lisäksi kolme poikaa. Mikä täyttäisi nämä kaikki ehdot? Kunnes, pang! Patalappu! Sitä tarvitsee melkein jokainen. (Mikroruuan uunista nostelemisessakin lappu on tarpeen!) Samalla saisin huvitella kokeilemalla uusia blokkimalleja enkä kuitenkaan hukkuisi niihin, vaan saisin ne kiertoon. Kaksi ensimmäistä lappusta ovat jo valmiita. Siniruudullinen on päiväpeitoista ylijäänyt blokki, jonka reunaan laitoin kaitaleen keltaista ja kanttasin sinisellä unikkokankaalla. Sitä ommellessä meinasin kyllä tuikata neulat tyynyyn lopullisesti. Ensimmäisen version kanttasin, tai siis yritin kantata, ihan kaupan vinokantilla, siitä tuli vino vänkkyrä - ja ruma. Olin jo upottamassa tekelettä roskikseen kaikkien langanpätkien ja silppujen alle, mutta päätin nukkua kuitenkin yön yli ja miettiä uudelleen. Seuraavana päivänä tikkasin keltaisen osan aika tiheästi ja ompelin kantin ihan suorasta kankaasta. Ja jippii, se toimi. Tilkkulehdessä olleen blokkimallin kokeilusta tuli toinen lappunen, sen ompelu sujui jo rutiinilla. Kankaat löytyivät omasta varastostani, ja täytteeksi leikkasin vanhan huovan, jonka pesin pesukoneessa vain nähdäkseni, miten se siellä käyttäytyy. Ja kun se ei ollut moksiskaan, niin viltti saa uuden elämän patalappujen täytteenä. Ehkä saan toukokuun loppuun mennessä kaikki 22 patalappua aikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tykkään niin lukea blogiini jätettyjä kommentteja asiasta tai asian vierestä tai jopa hyvin kaukana siitä :) Yritän myös vastata niihin. Täällä kommentit säilyvät hyvässä tallessa ja voin palata niihin myöhemminkin. Kiitos, kun kommentoit!