Pakattu on...

...nimittäin kuvia. Eiliset kauhunhetket koettuani ja Kvilttaajan pikaisesta avusta kiitollisena aloitin pakkaushommat hetken harkinnan jälkeen. Halusin säilyttää kuvat blogissani, koska se on myös minulle itselleni dokumentti ja päiväkirja tekemisistäni. Pienet harmin ja väsymyksen itkut tirautettuani tein koneelleni pakattujen kuvien kansiot. Onneksi olen säilönyt käsityökuvat kuukausittain omiin kansiohin, jolloin kuvia ei tarvitse juuri etsiskellä.Pidin tabletilla blogiani auki, jotta näin, mitkä kuvat pakkaan pienemmiksi, koska läppärini kansioissani on myös paljon (turhia) käyttämättömiä kuvia. Yksi kerrallaan pakkasin pienemmäksi ja siirsin sitten pakattujen kuvien kansioon. Täältä löydän sitten nopeasti blogiin vaihdettavat kuvan. Pariin viimeiseen postaukseen ehdin jo kuvat vaihtaa, mutta nyt keskityn pakkaamiseen, koska suurin uhka on vältetty. Tämä tuntui kaikista jouhevimmalle työtavalle, vaikka aikaa tässäkin menee. Pakkaamisessa etenin eilen illalla melkein puoli vuotta taaksepäin, ja sain aivoni oppimaan nopeimmat sormien liikeradat. Kun saan muutaman viime kuukauden kuvat vaihdettua, tilaa aukenee niin, että pystyn loppuja vaihtelemaan pikkuhiljaa.

Tämä aamuhämärissä otettu kuva on pakattu!

On myönnettävä, että nyt sakotetaan ajattelemattomuudesta ja ehkä vähän pönttöpäisyydestäkin. Blogiani aloittaessani olin kyllä jollakin tasolla tietoinen kuvatilan rajallisuudesta, mutta ajattelin pohtivani sitä sitten, kun saan bloggerin muut kommervenkit kuntoon. Ja sitten se unohtui kokonaan.

Otsikkokuvan katoaminen järkytti, ja blogi oli kuin asumaton talo. Pikaisesti muokkasin kesäkassin kylkikuvasta uuden, eli kulissit kuntoon, vaikka mikä olisi. Samalla sotkin ulkonäköasetuksia, mutta en jaksa niihin nyt niihin paneutua, kunhan on edes jotenkin säällisen näköistä.

(Kvilttaajalle vielä kysymys, mistä näen, miten paljon kuvatilaani olen käyttänyt? Yritin etsiskellä, mutten löytänyt.)