Keskeneräistä, valmista ja yllätyksiä

Se selvisi jo parikymmentä vuotta sitten, että minusta ei ole pistelemään lankoja ristiin. Keskeneräinen lintuperhe on pyörinyt milloin missäkin lanka- tai kangaskopassa. Poiskaan ei voinut heittää ja valmiiksi se ei tullut.  Päätin, että keskeneräisyys kunniaan! Ostin Anttilan puolihintakehyksen, kävin kehysliikkeessä leikkauttamassa siihen paspiksen ja pistin keskeneräiset tipuset raameihin neuloineen päivineen. Kehysliikkeen täti ei millään käsittänyt, etten aio tehdä ristipistoja valmiiksi. Hän halusi ensin leikata aukon valmiina olevan työn mukaan, mutta ilmoitin vain sitkeästi, että aukosta tehdään neliskanttinen. Sovitellessaan paspista ristipistojen päälle hän vielä tuumasi, ettei kovin montaa kerrosta enää tarvitse pistellä ennen kuin työn on valmis. En halunnut järkyttää häntä enempää, ja jätin tunnustamatta, että työ ei todellakaan tule etenemään tästä. 

Minulla on vain kumma mielikuva, että ristipistotöitä olisi ollut kaksi, jo valmiiksi tehty joutsen ja sitten nämä toiset tipuset. Missä tuo joutsen on, siitä minulla ei ole minkään väristä aavistusta. Enkä ole ihan varma, onko se vain mielikuva, että olisin muka pistellyt kaksi lintua?

Jotain valmistuukin. Rantasaunan toinen päiväpeite on vihdoin paikalleen levittämistä vaille. Valmiin peitteen koko on 210x250 cm. Välissä on ihan tavallinen polyesterivanu. Sitä oli jäänyt jostain (keskeneräisestä?) projektista, ja kun peite on vieraspatjojen päälle menossa, ja sen päällä loikoillaan todella harvoin, ajattelin, että käytän vanun pois kuljeksimasta. Kestää kyllä tuossa käytössä. 

Tikkauksen suunnittelussa sain apua Keskimmäiseltä. Avun lisäksi tuli myös pyyhkeitä siitä, etten ollut miettinyt kolmioiden ja neliöiden välisiä suhteita, jolloin tikkauksen suunnittelu olisi ollut helpompaa. Geometria menee minulla kyllä ihan oikeasti yli ymmärryksen, minulle riitti, että sain reunassa olevat kolmiot täsmäämään nätisti. Eikä  tikkauskaan ole mielestäni yhtään hullumpi, vaikka en geometriasta mitään ymmärräkään.

Kanttasin peitteen valmiilla vinokantilla, samalla kuin ensimmäisenkin peiton. En näin iltapimeällä uskaltanut lähteä rantaan mörköjen syötiksi peittoa sovittelemaan ja kuvaamaan, joten se on kuvassa heitetty (= aseteltu) neljään osaan taitettuna nojatuolin selkänojalle. (Pimeän ajan valokuvausvinkki: Jos omistat kirkasvalolampun, sillä saa aika luonnollista ja helposti kohdistettavaa lisävaloa, eikä tarvitse turvautua kaiken latistavaan salamaan)

Arja Tilkku ja Tilkku-blogista järjesti mukavan yllätyksen ja lähetti minulle vastalahjaksi Anna hyvän kiertää-haasteen yllätyksestä kauniin kassin. Siitä tuli heti jumppakassini, se nielee sisuksiinsa käsipainot, kengät ja vesipullon. Arjalle vielä iso kiitos!