Selviämispäivä

Tämä päivä menee selvitessä eilisestä messureissusta. Muutama messuihmetykseni tässä listattuna:
a) Miten paljon Suomen maassa on taitavia käsityöyrittäjiä ja -tekijöitä. Todennäköisesti heistä oli vain pieni osa paikalla, mutta hienoja töitä, upeita oivalluksia ja kaunista esillepanoa. (No, pellavatunikoita alkoi jo ehkä olla hiukan liikaa, niillä erottautuminen voi olla jo aikamoinen haaste.)
b) Miten paljon on erilaisia materiaaleja, välineitä, tekniikoita jne. tekeville käsille? (Niin paljon, että heikompaa hirvittää, ja osa on pakko sivuuttaa, kun tietää ettei se juuri nyt kiinnosta tai sitä ei koskaan (???) tule kokeilemaan.)
c) Miten paljon on Suomessa kädentaidoista kiinnostuneita ja niitä arvostavia sekä tekeviä ihmisiä? (Omasta näkökulmastani ihan liikaa, koska en eilenkään oppinut vielä tungosta rakastamaan, vaikka siellä selvisinkin)

Huomasin vasta poistumisvaiheessa tiedotteen siitä, että valokuvata saa vain näytteilleasettajan luvalla, joten ne kaikki (luvattomat) kuvat jäävät nyt oman ideapankkini dokumenteiksi. On siis pakko esitellä omia ostoksia pienoista noloutta (taas lankesin) tuntien, mutta valokuvien (nehän kertovat totuuden!) perusteella huomaan kuitenkin olleeni kohtuullisen maltillinen.

Kotona odottavat lankakasat (=vuoret) vähän helpottivat taistelussa kiusausta vastaan, mutta näitä ei voinut ohittaa. Omiin sukkiin ja huiviin tarkoitettuja.

Salka Saldellin myyntipöydältä löytyi kaunis tuolipari kankaalle painettuna.(anteeksi silittämättömyys) Ensin ajattelin upottavani ne johonkin tilkkutyöhön, mutta taidan laittaakin ne raameihin työhuoneeni seinälle.

Kankaiden ostoslistallani oli punaisia kankaita tekeillä olevan peittoni reunakankaiksi sekä koirakangasta. Onnistumisen voitte arvioida kuvasta. Osasyyllinen on kyllä mm. forssalainen Kankainen, joka oli roudannut messuille ihan liikaa vaihtoehtoja.

D-insinööri sai tuliaisiksi tervatun löylykauhan. Terva on meillä aina "in" johtuen sukutaustoista.

Bussimatkalla valmistuivat nämä, joten ei mikään hukkareissu!

Ihanaa oli tavata myös Kouvolan Konetikin Marjaa, ompelevaa ompelukonekauppiastani. Vaihtoimme ompelu-, ompelukone ja muutkin käsityökuulumiset ja muistelimme hauskoja tienvarsikauppojamme.

Annelle vielä kiitokset rattoisasta matkaseurasta!

Kymppitonnin kävijämäärä lähestyy huimaavaa vauhtia, kiitokset siitä teille! Sinä, joka huomaat olevasi kymmenestuhannes blogiini kurkistaja, ilmoita kommentilla sijoituksesi ja laita osoitteesi sähköpostilla (tiinatei@luukku.com), sinulle on luvassa pikkuinen yllätys.