Joulustressin torjuntaa

Päätin torjua joulustressiä ottamalla puikoille, en suinkaan joululahjoja, vaan ihan omaan käyttöön tulevan neulomuksen. Sain kesällä Englannin tuliaisina kauniit merinovillalangat, jotka olivat vyötteen mukaan käsinmaalattuja.

Langat jäivät odottamaan sitä suurta ideaa, ja vihdoin koitti niiden aika.

Kauniit, pehmeät langat kiertyivät kerille.

Oranssi ei ole koskaan ollut minun vaatetusvärini. Ainoa oranssi vaate on kai ollut lapsuudessani kummitätini neuloma, oranssi villapusero, joka päällä istuin oppikoulun ekaluokan luokkakuvassa. Mutta miten kauniisti oranssi asettuukaan neuleessa sinisen rinnalle!

Aina oikein neule on oikein sopivaa stressin torjuntaan, ei tarvitse paljon ajatella, sen kuin vain antaa mennä. Tästä on tulossa Veera Välimäen suunnittelema Color Affection huivi. Olen tehnyt jo yhden huivin tällä samalla mallilla, mutta se huivi menee purkuun, koska se on se kuuluisa oppirahojen-maksu huivi.

Kuva Ravelrysta

Lohtukankaita

On se nyt ihan älytöntä, että aikuinen ihminen, joka on suurinpiirtein ja melko usein ihan selväjärkinen sekä tienaa itse rahansa, ryhtyy mittaviin selityksiin, kun lipsahtaa kangasostoksille.

Selitykseni tällä kertaa ovat:
- on ollut ihan kamalan rankka syksy työmaalla, eteen tullut on monenlaista yllätystä ja ennen kokematonta, eikä aina niin mukavia

- en päässyt Tampereen Kädentaitomessuille

-maisema on taas ihan musta, värien tarve on ehdottomasti välttämätöntä hengissä pysymiselle

Siispä nämä ovat lohtukankaita! Lohtua hain aika monesta lähteestä, välillä unohdin jo yhdellä lähteellä käyneeni ja siksi näitä kertyi. 

Alareunan lilasävyiset ja keskellä olevat siniset ovat kotoisin Lapp-Elisan nettikaupasta Ruotsinmaalta. Quilttalesin Satu vinkkasi minulle kaupasta. Nopea palvelu; tein tilauksen torstai-iltana, maanantaina paketti oli minulla. Pakettini tuli ilman posti- ja käsittelykuluja, koska tilaukseeni kuului vielä muutama hys-hys-tuote.

 

Päällä olevat keltainen ja pinkki kangas sekä pinon melkein alimmaisena pilkistävä tumma kukkakangas ovat Tyyne-Esteristä, aloittelevasta kangaskaupasta omalla paikkakunnallani. Tyyne-Esterillä on myös nettikauppa. Kaupassa on paljon kivoja trikoita sekä pieni valikoima ompelutarvikkeita, mutta muutama tilkkupuuvillapakkakin on mahtunut joukkoon. Loput kankaat ovatkin sitten Eurokankaan laarista. Pääsin mylläämään sinne juuri, kun sinne oli tullut uusia kankaita.

Minusta tuntuu, että olen nyt lohdutettu ainakin jouluun asti.

Kuusikko

Marraskuun pimeinä iltoina kasvoi kuusikko, joka vanhojen kuusten rinnalla näyttää melkein keväiselle. Sinivihreät lentävät hanhet asettuivat sujuvasti kuusirivistöksi. Ai, mitä näistä tulee? Vuodenajasta johtuen en voi paljastaa vielä tämän enempää. Mutta niin ahkera kuusten ompelija olin (tai huono laskemaan), että ompelin toiseen kappaleeseen yhden ylimääräisen kuusirivin ja sitten ihmettelin, miten toinen kappale voi olla niin paljon toista isompi. Minulla on nyt siis yksi ylimäärinen kuusi sopivaan paikkaan istutettavaksi.

Washingtonista Barcelonaan

Puutuvan palasen saapumisen jälkeen Maailmanmatkaajaa oli helppo jatkaa, koska olin leikannut loput tarvittavat osaset valmiiksi. Hiukan säädin reunusta vielä oman makuni mukaiseksi- ja siinä se on:

Ohjeen mukainen reunus oli tehty kahdesta kankaasta, mutta minulla ei ollut kahta tarpeeksi, joten korvasin toisen kankaan kahdella kankaalla. Kulmapaloja ei ohjeessa myöskään ollut, vaan raitakaitale jatkuin vain vastakkaisilla sivuilla loppuun asti. Koska peitto on rakenteeltaan symmetrinen, mielestäni kulmapalat sopivat paremmin. Niiden toteutuksesta voi olla montaa mieltä, mutta ne nyt ovat mitkä ovat. Eivät kuitenkaan osu silmään niin pahasti kuin samanlaisena jatkuva reunus.

Reunuksessa oleva sininen kangas. jossa on valkoisia viivoja, on tilkku-urani alkuvaiheen ostoksia Finlaysonin tehtaanmyymälän alekorista. Vasta myöhemmin ymmärsin, että se on aika haastava kangas pieneksi pilkottuna. Muutamaan kaupunkiblokkiin leikkasin tähtimäisistä kohdista fussy cut -tekniikalla keskipalat. Kun kangasta oli kohtalaisen paljon, päätin upottaa sen reunukseen.  Ja mielestäni se toimii näin yllättävän hyvin. Taustakankaaksi en sitä halunnut, se on mielestäni kokonaisena aika levoton.

Maailmanmatkaaja-peiton on suunnitellut Pat Sloan. Blokkiohjeet ilmestyivät kuukausittain tämän vuoden alusta alkaen. Ohjeet blokkeihin ja kokonaisuuteen löytyvät täältä. Keskusblokki on Washington DC. Ja kaupunkiblokit ylhäältä vasemmalta myötäpäivään; Sydney, Pariisi, Barcelona, Venetsia, Chicago, San Juan Puerto Rico, Lontoo ja Sant Louis Missouri. Olin vähän yllättynyt, kun kulmiin tulikin ihan "tavalliset" ruutublokit, olisi luullut maailmassa kaupunkeja riittävän. Omaan silmääni pistää vahän Washingtonia kiertävien blokkien välissä olevien kaitaleiden erilaiset leveydet. Kaupunkiblokkien välissä olevat kaitaleet ovat leveämmät kuin kaupunki- ja ruutublokin välissä. Jos olisin taas miettiä tätä ajan kanssa, olisin poikennut tässäkin kohtaa ohjeesta ja tasannut kaitaleiden leveydet. Mutta ne ovat nyt siinä sellaisina kuin ovat.

Tilkkupinnan koko on n. 160 x 160 cm. Suomalaisittain hiukan hassu peiton muoto, mutta torkkupeittona tämän alle mahtuu hiukan pyöreämpikin olento. 

Seuraavaksi tämä taitaa tarvita taustakankaan...

Puuttuva palanen

... tuli tänään postissa pikatoimituksella. 

Globetrotting-peiton seuraava työvaihe on ommella reunaan puolentoista tuuman kaitale, jonka ympärille rakennetaan lopullinen reunus 2,5 x 6,5 tuumaa palasista (kirjekuoren päällä valmiiksi leikattuina). Omat sopivat siniset alkoivat olla aika vähissä, etenkin se kangas, josta oli jo puolentoista tuuman kaitale keskusblokin ympärillä. Tarvitsisin kaitaletta vajaa kuusi metriä ja minulla oli kangasta puoleentoista metriin. Kotoa löytyvistä kankaista ei mikään oikein istunut korvaamaan puutetta.

Mutta ei hätää, ystävät, ja etenkin tilkkuystävät ovat juuri tätä varten, etenkin kun tiesin juuri tämän tilkkuystävän ostaneen tätä samaa kangasta. Eikä hän ollut ehtinyt vielä tuhota sitä kaikkea, ja niinpä Posti-Pate kiikutti minulle tänään tuon puuttuvan palasen. Kiitokset Tilkkutaiturin tyttärelle! Kannattaa omistaa tilkkuystävä jonka kanssa voi ostaa samanlaisia kankaita.

Tonttuja liikkeellä

Kun tänä aamuna heräsin, löytyi lattialta tämä:

Pat Sloanin suunnittelma Mystery-työ Globetrotting melkein kokonaan kasaan ommeltuna! Ja reunuskankaatkin löytyivät vierestä valmiiksi valittuina. Mikä tonttu lie tonttuillut viime yönä, kun oli silityksen kuitenkin jättänyt tekemättä?

Se oli se sama tonttu, joka innostui illalla BOMmailemaan, eli ompelemaan Aurifilin kuukauden blokkeja: 

 Lokakuu: Circle of Love

Marraskuu: Tossed Salad

Innostui (lue: halusi päästä BOMeista eroon) niin, että unohti, että D-insinööri-talonmies on työreissussa eikä kukaan ole laittamassa puita uuniin. Innostui niin, että havahtui vasta, kun kylmä alkoi kutitella varpaita.

Se tonttu osaa kyllä lämmittää, mutta kun puiden uuniin lappamisesta menee vähintään kaksi ja puoli tuntia siihen, kun pellit voi laittaa kiinni, piti tontun keksi lisäpuuhaa pysyäkseen hereillä. Ja kun Maailmanmatkaaja oli jo hyvän aikaa kokoamista odottanut, niin tonttu otti sen työn alle.

Jotain hyvää seuraa tonttuilustakin. 

Lämmin henkäys syyssäässä...

... tuli suoraan Kreetalta. Tilkkuystäväni Teje Nero's Post and Patch- blogista yllätti minut paketilla, jossa oli tietenkin kankaita!

Ihania välimerellisiä turkooseja ja hehkuvia sinisiä. Tuore mummu sai myös kivaa nallekangasta. En ole vielä raaskinut edes suunnitella, mihin näitä käyttäisin, nyt ihailen niitä työpöydälläni. Pakettia somisti lisäksi kaksi merisiilin kuorta, tavattoman kauniita luonnon kuvioita, meren aaltojen ääni melkein kuultavissa. . 

Kiitos Teje ihanasta yllätyksestä, pakettisi mukana tuli iso annos lämpöä!

Edit. 7.11.
Minun piti laittaa tähän myös kuva Tejen kivasta, kesäisestä kortista, mutta miten lienee unohtunut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

 

Vain lähtöitkuja vajaa

Sain elokuussa koekäyttöön Suomessa ihka uuden Pfaffin Powerquilter- tikkauskoneen. Aluksi sillä piti ommella ihan hys-hys - ja salaa, konetta kun ei oltu vielä virallisesti julkistettu. Syyskuussa sain sitten paljastaa koneen olemassaolon. Olen tikannut sillä kaksi peittoa, etenkin ensimmäisen kanssa hurmoidun tikkaamisen helppouteen ja sitten menikin jo vähän överiksi. Anopin joulupeitosta tuli aika tiivisti tikattu. Edellisen postauksen Läikähdys punaista-peitto on myös Isolla Pfaffilla tikattu. Pussukka- ja kassipintoja syntyi, pari sohvatyynyn päällistäkin. Koneella työskentelyssä viehätti helppous, kone oli aina valmiina ja suuressa kainalossa mahtui pyörittelemään isoakin työtä.

Siihen nähden, miten kauan kone on työhuoneessani ollut, sillä on saatu aika vähän aikaan. Kun ensin pitäisi olla jotain, mitä tikata. Pari reissusta ostettua pellavaista pikkuliinaa tikkasin pussukkatarpeiksi, ja ovat edelleen pussukkatarpeina. Eivätkä edisty, koska eivät soita minkäänlaisia kelloja inspiraatiolleni. Minä tarvitsen väriä.

Vähäinen käyttö (=vähäinen käytettävissä oleva aika) sai aikaan päätöksen, ettei kone jää meille, vaikka sainkin siitä kohtuullisen tarjouksen. Hinta oli edelleen kova suhteessa mahdolliseen aikaan hyödyntää konetta.  Kokonaan en sen omistamismahdollisuutta ole kuitenkaan hylännyt. Säästöpossu on hankittu, ja nyt testaan, minkälaista elämä on ilman Isoa Pfaffia. Jos ikävä ei helpota, odotan possun pulskistumista. Jos taas ikävä ajan kuluessa laimenee olemattomiin, keksin  possun sisällölle kyllä käyttöä. (Säästäminen taitaa olla vanhanaikaista, mutta mielestäni se on keino varmistaa, haluaako jotain ihan aikuisten oikeasti. Sanoo entinen kultapossukerholainen.)

Tänään kone matkaa kotiinsa Kouvolan Konetikkiin. Isot Kiitokset Marjalle koeajosta. Palataan... Menen nyt etsimään nenäliinoja = (

Läikähdys punaista

Viime viikolla valmistui vihdoin mustavalkoinen peitto, jossa on läikähdys punaista. Valo-olosuhteet ovat olleet sellaiset, etten kotona ollessani ole päässyt kuvaamaan, vaan piti odotella viikonloppua. Lauantaina paistoi aurinko, mutta päivä meni osittain halkohommissa, joten kuvaaminen jäi. Tänään aamu alkoi rätin kokoisten räntälämpäreiden sateella, ja päivä jatkuikin sitten varsin vetisenä iltaan asti. Piti etsiä katoksen alla olevaa kuvauspaikkaa.

Saunan terassilla on yläpuu, jonka ensin pesin ja kuivasin (linnutkin tykkäävät istua siellä) , ja keikkuen puutarhatuolilla sain peiton  ripustettua sinne pyykkipoikien avulla. Yritin saada järveä taustalle, mutta tuuli oli eri mieltä ja heilutti peittoa juuri väärään suuntaan pilaten suunnitelmani.

Peitto siis toisin päin ja kuvaaja sateeseen.

Taustakangas ei ihan riittänyt, mutta minulla oli mustavalkoisia mokablokkeja, ne paikkasivat kankaan vajausta yhdessä kulmassa. Peiton tikkasin Pfaffin Power Quilter-tikkauskoneella, joka oli minulla koekäytössä.

 

Alunperin suunnittelin kanttaavani peiton samalla kankaalla, mitä on taustassa, mutta sitä ei  riittännyt siihenkään. Löysin Tilkkutexistä saman oloista, mutta hieman punaisempaa kangasta, josta tehty kantti upposikin ihan hyvin reunaan.  Leikkasin ensimmäistä kertaa kantin täysvinoon ja taidan tehdä niin jatkossakin. Kantin viimeisen reunan ompelin käsin. Tykkään tehdä sen niin, ompelu on kuin jäähyväisriitti peitolle; vielä pitelen sitä hetken sylissäni ja sitten päästän maailmalle.

Nyt pakkaan peiton laatikkoon ja se lähtee Posti-Paten matkassa Keskimmäiselle Tampereelle.