D-insinööri innostui sukutyynyistä, ja niinpä anoppikin saa omansa.
Hommaan tuli (ainakin) kaksi haastetta.
1. Ruskeat sävyt. Eivät siis ensinkään ole omia värejäni, enkä myöskään osaa toimia niiden kanssa. Saan mielestäni ruskeista kankaista (joita omistan aika vähän) vain likaiselta näyttäviä yhdistelmiä aikaan. Eikä kuva paranna sävyjä yhtään. Vaalea kaista ei ole noin vaalea, eivätkä punaiselta näyttävät punaisia tai roosaa, vaan enemmänkin punertavan ruskeaa
2. Tyynyn reunat katosivat. Silitin saumavaroja yhteen ja erikseen, mutta ei auttanut. Tummin reunakaitale kääntyi aina vain nurjalle.
Ruskeille en voinut mitään, mutta reunoille kyllä.
Tikkasin reunimmaisen tumman ruskean kaitaleen reunasta koko tyynynpäällisen läpi, jolloin sain ns. siipityynyliinan. Reunaongelma on ratkaistu. Kuva on otettu sisällä kirkasvalolampun valossa, eivätkä väri ole vieläkään kohdallaan. Ei voi mitään.
Itsenäisyyspäivän tikkasin hartiat tanassa. Ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen!
Hauskat ompelukonepaneelit löysin Tilkkutexistä. Olin tilaamassa sieltä uutta viivainta, mutta kun tilaukseen vaadittava summa ei tullut täyteen, oli löydettävä jotain pientä lisäksi. Kuvien välit olivat yksiväristä mustaa, halusin siitä eroon ja ompelin paneelien ympärille siniset kaitaleet. Vapaalla konetikkauksella, jonka tekemisestä tykkään aina vain enemmän (niska ja hartiat eivät) tikkasin kuvan vaalean taustan, lankana Aurifilin ihana luonnonvalkea tikkauslanka. Sinisille reunoille löysin ihan omista varastoista (hamstraamisen edut tulevat esiin etenkin juhlapyhinä!) vaihtuvaväristä Cotton Sulkyä, jossa on samoja värejä kuin paneelissakin.
Ai mitä näistä tulee? Tuli jo, mutta lopputuloksen kerron myöhemmin, sillä joulun alla ei voi kaikkea paljastaa.
Oikein hienot tyynyt. Ompelukoneaiheet ovat todella kivat. Vapaa konetikkaus kyllä rasittaa hartioita. Minullakin pari työtä odottelee tikkausinspiraatiota.. Taitaa mennä kuitenkin joulun jälkeen..
VastaaPoistaHienoa jälkeä! Muista/yritä istua riittävän korkealla pöytään ja työhön nähden, ihanteellisimmillaan kyynärpään ja olkavarren kulman pitäisi olla vähintään 90 astetta - silloin hartiat pysyy paremmin pois korvista :) Ja tauot on tietysti poikaa venyttelyineen ja "venkoiluineen", niinkuin minun hierojani kutsuu niska-hartiaseudun vapaamuotoista liikehdintää...
VastaaPoistaKuvat ompelukonepaneelit. Muuallakin on muutama, mutta ei noin kivoja. Suunnitelmissa ollut ompelukoneen päälliset, mutta odottanevat vielä pitkään vuoroaan.
VastaaPoistaKivan tyynyn saa anoppikin ja ompelukonepaneeli ja tikkaukset kivat!
VastaaPoistaVapaakirjonta on kyllä raskasta harteille ja niskalle, sitäkin pitäisi useammin itsekin tehdä.
Taas kiva tyyny se siellä narulla...;o) Ruskeaa ja muutenkin meleerattuja(?) värejä olen saanut hieman kirkastettua käyttämällä valkoista beigen tai kermanvärisen sijaan. Hannelen neuvo asentaa tuoli riittävän korkealle on HYVÄ! Ainakin itse istun tikatessa aina korkeammalla kuin normaalisti ja hartiat ei tule kipeäksi niin helposti. PS. Bloggerin oikullisuutta (= miksi postaukseni tulevat jälkijunassa?) en tiedä :o( Itsekin olen huomannut, että kaikki kirjoitukset eivät päivity ajallaan.
VastaaPoistaKivat ompelukonepaneelit. Muuallakin on muutama, mutta ei noin kivoja. Suunnitelmissa ollut ompelukoneen päälliset, mutta odottanevat vielä pitkään vuoroaan.
VastaaPoistaTurhan kriittiseltä tuntui juttusi! Tyynyhän näytti oikein hyvältä! Vaikka olisi millainen värisävyvaje kuvassasi, niin olihan siinä kontrastit kohdallaan. Hieno!
VastaaPoista